HEiWORK – Hei töitä, opiskelujen rinnalle!

04.02.2011

Torstaina 3.2. järjesti VALOA-hanke täällä Oulussa seminaarin, jonka aiheena oli korkeakoulutuksen ja työelämän yhdistäminen opiskelijoita, korkeakouluja ja työelämää parhaiten palvelevalla ja hyödyttävällä tavalla.

Aihe vaikutti äärettömän mielenkiintoiselta, olinhan viimeiset kolme kuukautta lukenut Valtti-projektiin tehtyä kyselyä ja kirjoittanut sen pohjalta selvityksiä, joissa jatkuvasti nousi esille opiskelijoiden toive uraohjauksen ja työelämäosaamisen lisäämisestä. Mikä minun kohdallani toimi vielä suurena innostajana osallistua tilaisuuteen, oli tieto, että paikalla oli puheenvuoron pitäjät Hollannista ja vieläpä Rotterdamin yliopistosta. Olihan Rotterdam tullut tutuksi minulle, ei pelkästään hyvistä ostosmahdollisuuksistaan ja monikulttuurisesta värikkyydestään, vaan myös kaikkien Hollannissa asuvien suomalaisten keitaasta De Finse Zeemanskerkistä eli Suomen Merimieskirkosta. Lähdin siis innolla näkemään hollantilaisia ja kuulemaan heidän aksenttiaan. Siinä vaiheessa, kun esiintyjän englanninkielisen esityksen väliin livahti puolivahingossa ihastuttavia hollanninkielen sanoja, kuten ”kijk” (katso), olinkin jo aivan myytyä. Minun puolestani koko esityksen olisi voinut pitää hollanniksi! (vaikka siinä tapauksessa en olisi ehkä ymmärtänyt siitä puoliakaan….)

Rotterdamissa opintojen ja työelämän yhdistämiseen oli panostettu jo vuosia. Opiskelijat pääsivät tutustumaan työelämään heti opintojen alkumetreiltä erilaisten projektien ja työharjoittelun merkeissä. Malli kuulosti hyvältä, koska siinä opiskelijat saavat tehdä jotakin, joka ihan oikeasti hyödyttää heidän omaa oppimistaan samalla helpottaen siirtymistä työelämään. Mikä mahtava tapa solmia ja luoda oma verkosto työnantajiin päin! Rotterdamin malli muistuttaa pitkälti sitä, mitä monet Valtti-korkeakoulujen opiskelijatkin toivovat – työelämä tulisi mukaan opintojen rinnalle jo melko pian opintojen alettua. Malli hyödyttää opiskelijoiden lisäksi koko aluetta, sen työnantajia ja tietysti korkeakoulua. Näin se pakottaa myös opettajat päivittämään tietonsa siitä, missä työelämässä oikeasti nykyään mennään. Ehkäpä tämä edes hieman vähentäisi joidenkin opiskelijoiden tunnetta siitä, että ”yliopistossa on kuin aika olisi pysähtynyt”. Mallista sai vaikutelman, että opiskelijat nähdään siinä todellisena voimavarana työnantajille, joiden innokkuus ja motivoituneisuus tuovat aidosti uutta osaamista, toiminnan kehittämisen ideoita ja ajattelua mukanaan. Opiskelija ei siis ole vain se työnantajan toimintaresursseja kuluttava pili-pali nakkihommia tekevä kopiokoneenkäyttäjä J Selvää myös on, että mallin toteuttaminen vaatii suurta panostusta, pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta kaikilta osapuolilta.

Monikulttuurisuuden haasteetkin näyttivät voitetuilta, koska puhujat vakuuttivat, että he eivät kokeneet ongelmia opiskelijoiden sijoittumisessa työelämään. Työnantajat eivät siis vierastaneet vähän huonommin hollantia taitavia, eri kulttuurisen taustan omaavia opiskelijoita. Tämä vaikutti minusta mielenkiintoiselta, koska aktiivisena Hollannin uutisten seuraajana olisin voinut olla varma, että tilanne ei ole näin ruusuinen. Varsinkin, kun juuri pari päivää aiemmin olin lukenut hollantilaisen uutisen, jossa kerrottiin korkeastikoulutettujen ”ei-länsimaalaisten” (lähinnä marokkolais- ja turkkilaistaustaisten) nuorten halusta muuttaa pois Hollannista sen koventuneiden asenteiden, lisääntyneen suvaitsemattomuuden ja huonojen tulevaisuudennäkymien takia. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että esityksen pitäjät olivat juuri Rotterdamista, jonka asukkaista 47 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Nämä ajatukset taas vääjäämättä tulevat mieleen, kun pohtii myös VALOA-hankkeen pyrkimystä edistää ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä suomalaisille työmarkkinoille – kuinka paljon nämä opiskelijat mahdollisesti kokevat ennakkoluuloja taustansa tai kielitaitonsa takia? 

Täytyy vain toivoa, että seminaari herätti ajatuksia kaikissa kuulijoissa, niin korkeakoulujen ja työnantajien edustajien kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Omalla kohdallani työharjoittelu Valtti-projektissa päättyy parin kuukauden kuluttua. Minulla on ollut onni päästä harjoittelemaan työympäristöön, jossa olen saanut kehittää osaamistani ja minut on hyväksytty työyhteisön jäseneksi. Tällaista mahdollisuutta toivoisin myös kaikille niille perustutkinto-opiskelijoille, jotka aloittelevat omia harjoittelujaksojaan!

 

Terveisin Valtti-harjoittelija Kaisu