Löydät meidät
myös täältä:
Laiskuutta vai ei..
23.09.2010
Viime kesänä televisiouutisissa mainittiin, että opiskelijat eivät hyväksy laiskuutta opintojen pitkittymisen syyksi. Kuitenkin opiskelijat itse sanovat olevansa laiskoja. Tämä tuli esille ohjaajien keskusteluissa laatiessamme hankkeemme tekemää opintojen viivästymisselvityksen kyselylomaketta. Myös selvityksen mukaan 37,3 % piti sitä opintojen pitkittymisen syynä, yliopisto-opiskelijoista peräti 40,4 %. Laiskuus, tuo yksi seitsemästä perisynnistä, oli viidenneksi yleisin viivästymisen syy.
Mitä laiskuus on muuta kuin ”vakavaa” syntiä? Protestanttisen etiikan mukaan ihmisen pitää tehdä jotakin, olla hyödyksi ”otsa hiessä on sinun leipäsi syömän (tienaaman)”, sanotaan Raamatussa, eli työtä pitää tehdä vielä tuskan kanssa ollakseen hyvä ihminen. Miehen mitta on ollut työ.
Onko laiskuus sitten sitä, että ei tee mitään? Milloin ihminen ei tee mitään? Kun makaa sohvalla tai nukkuu? Mitään tekeminen voi olla ns. luovaa laiskuutta, tai ei oikeastaan laiskuutta ollenkaan, kun ihminen työstää asioita mielessään ja alitajunta tekee työtä. Silloin asiat jäsentyvät, ratkaisu ongelmille löytyy tai syntyy uusia innovaatioita.
Kun kuuntelee nuoria, niin viikot täyttyvät spinningistä, body pumbista, zumbasta, golfista ynnä muusta. Ei kuulosta laiskan ihmisen hommalta, vaikka opinnot eivät etenesikään. Ei myöskään työssäkäyvää opiskelijaa voi sanoa laiskaksi. Mutta mikä tekee työstä tai harrastuksista ensisijaisen prioriteetin suhteessa opiskeluun? Miksi työ on houkuttelevampaa kuin opinnot? Onko opintotuki liian pieni vai menot liian suuret? Haluavatko opiskelijat tehdä muita asioita, jotka vaativat rahaa ja siksi käydään töissä? Onko kyse hedonismista eli mielihyvän hakemisesta, kuten sosiologit asian näkevät?
Aktiivinen urheileminen on usein tuskaa, kuten opiskelukin usein on, eikä työntekokaan aina herkkua ole, joten näitäkään toimintoja ei voida pitää suoraan mielihyvän hakemisena opiskelun sijaan. Tosin ne voivat jälkikäteen tuoda mielihyvää onnistuneina suorituksina, hyvänolontunteena. Sanotaan, että ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Mitä se sitten tarkoittaa? On halu tehdä mukavia asioita? Sohvalla makoilu liitetään mukavuudenhaluisuuteen, mutta kuten aiemmin totesin, voi siihenkin liittyä aktiivista toimintaa. Mukavuudenhaluun liittyy siis halu. Tahtotila. Mukava on se mitä tavoitellaan, eli se on tavoitteellista toimintaa. Kun verrataan muuta toimintaa suhteessa opiskeluun, niin puuttuuko laiskoiksi itseään kutsuvilta halu opiskella, jolloin ei ole myöskään opiskelulle tavoitetta, tahtotilaa?
Miten sitten väsymys tai motivaatio liittyvät laiskuuteen, vai liittyvätkö? Usein kun meitä väsyttää, niin sanomme, että kylläpä laiskottaa. Opiskelija joka vetää läpi zumbat, spinningit, neljän tunnin golf –kävelyt (kait siinä palloakin lyödään), niin luulisi väsyttävän. Toimettomuuskin voi olla väsyttävää, mikäli uupumustutkimuksiin on uskominen. Tosin silloin tahtotilana on lieneekin toimeliaisuus, eikä toimettomuus.
Juoppoja olen kuullut joskus nimitettävän laiskoiksi, mutta mitä laiskoja ne on kun jaksavat tehdä yhtä asiaa, siis juoda, viikosta tai kuukaudesta toiseen. Ja on taatusti rankkaa hommaa, jota saa välillä tehdä otsa hiessä. Heilläkin on selkeä tahtotila: tulla humalaan ja mitä kaikkia luovia ratkaisuja he keksivätkään saadakseen juotavaa ja esittäessään kunnon kansalaista muille.
Onko laiskuutta oikeasti olemassakaan, vai onko meillä väärät termit? Jos ihmisellä on riittävästi tahtoa, sehän menee vaikka ”läpi harmaan kiven”, kuten sanotaan. Meitä ei huvita tehdä asioita, joista emme ole kiinnostuneita, emmekä kiinnostu asioista, jotka eivät anna meille mitään, eli emme koe niitä mielekkäiksi. Se ei johda tahtotilaan. Itse tahtotilakin voi olla epäselvä. Emme tiedä mitä haluamme, mitä tavoittelemme, mikä meistä tulee isona. Miten sitten suunnata toimintaa, kun ei tiedä tavoitetta? Silloin ei ole myöskään liikkeelle panevaa voimaa, eli motivaatiota. Lisääntynyt työttömyys ei lisää opiskelijoiden tahtotilaa liittyä heidän joukkoonsa. Jos tavoitteena on työllistyminen, toimeliaisuus ja jos kokee, että opiskelu ei siihen varmuudella johda, niin opintojen pitkittäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen. Onko laiskuudessa kyse paremminkin opiskelumotivaation puutteesta, kuten reilut 42 % kyselyyn vastanneista selitti opintojen viivästymistä? Tämä oli toiseksi yleisin syy työssäkäynnin jälkeen. Epävarmuutta työllistymisen suhteen koki 16,3 %, eli tavoitetila mihin opiskelu johtaa on osalle epävarma. Ei tiedetä johtaako se toivottuun tulokseen, joka suurimmalla osalla opiskelijoita on todennäköisesti työllistyminen. Opiskelija voi siis pohtia onko opiskelulla merkitystä? Kannattaako tuntea opiskelun tuomaa tuskaa tai oppimisen iloakaan, jos se ei johda mihinkään. Tosiasia kuitenkin on, että tutkinnon tuoma osaaminen antaa aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin ilman niitä!
Minä olisin valmis luopumaan laiskuuden käsitteestä, sillä mielestäni kyse on toiminnan ja tavoitelilan (voi olla kuviteltu, kun tulevaa ei tiedä) välisestä ristiriidasta. Voidaan puhua myös opiskelun merkityksestä tai merkityksen puuttumisesta. Motivaation käsitekin on hieman ongelmallinen, mutta siihen liittyy juuri tahto, eli missä määrin tavoitetilaa halutaan ja kuinka paljon halutaan toimintaan (opiskeluun) panostaan. Annettakoon opiskelijoille synninpäästö!
Kaisa Karhu projektipäällikkö
Lähteet:
Kalimo, R. & Toppinen, S. (1997). Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä.
Karhu, K. (2002). Semmonen tunne ku Tarzanilla siellä liaanissa, ettäkö se oli rasvattu, niin se tuli alas. Tutkimus työuupumuksesta kokemuksellisena ilmiönä. Pro gradu –tutkielma. Oulun yliopisto.
Liimatainen, J.; Aikkola, R.; Andersen, M.; Anttila, K.; Kaisto, J.; Karhu, K.; Keskinarkaus, P.; Martikkala, S. ja Saari, P. (2010). Viivästynyt? Minäkö? Selvitys opintojen viivästymisen syistä seitsemässä korkeakoulussa (käsikirjoitus, painamaton lähde).
Ruohomäki, H. (1992). Miehen työ. Sosiaali- ja terveysministeriö. Tasa-arvojulkaisuja.
Kommentit
|
jordan shoes |