<?xml version="1.0" encoding="windows-1252"?>
<rss version="2.0" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/">
<channel>
			<title>Blogi RSS</title>
			 <link>http://www.valmistu.net/index.php</link>
			 <description><![CDATA[]]></description>
			
<language>fi</language><generator>Innowise CMS</generator><item><title>Valtti-tutorohjaajien ideaaliryhmä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti-tutorohjaajien_ideaaliryhma</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti-tutorohjaajien_ideaaliryhma</guid>
			<description><![CDATA[Valttitoimijoiden yhteinen tapaaminen järjestettiin Helsingissä 10. - 11.5. 2011. Tapaamiseen osallistuivat Valtti-tutorit ja -avainohjaajat. He tallensivat esseen muotoon oman käsityksensä ideaalivertaisryhmästä, joista seuraava kooste.
&amp;nbsp;
Valtti-tutorohjaajien ideaaliryhmien toiminnan taustalla on ajatus, että ryhmätoiminta seuraavassa esitetyillä tavoilla on osana tiedekuntien ja laitosten perustoimintaa.
Kohderyhmä tarpeen ja tilanteen mukaan
Ryhmätoimintaa on tarjolla kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita. Koderyhmä muodostuu tarpeen mukaan. Kohteena voivat olla loppuvaiheen opiskelijat tai viivästyneet opiskelijat, jotka tarvitsevat tukea opinnäytetyön tai rästiin jääneiden opintojen loppuunsaattamiseen. Myös uusille opiskelijoille tarjotaan ryhmäohjausta. Tällä taataan, ettei osasta opiskelijoista missään vaiheessa pääse muodostumaan viivästyneitä tai opintojensa kanssa jumissa olevia opiskelijoita.
Niille, jotka asuvat muualla kuin oppilaitospaikkakunnalla, järjestetään etäryhmätyöskentelyä ja koulutusohjelmissa, joiden työelämässä on tapahtumassa erityisiä muutoksia, järjestetään uraryhmiä tilanteen ennakoimiseksi. Ideaaliryhmät ovat monialaisia, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisiä ja eri-ikäisistä osallistujista koostuvia.
Selkeitä tavoitteita ryhmätoiminnalle
Ideaaliryhmien tavoitteet asetetaan selkeiksi. Tavoitteena on arjenhallintataitojen parantaminen, opinnäytetyöprosessin aloittaminen, jatkaminen tai loppuunsaattaminen, rästien suorittaminen tai valmistuminen. Tavoitteena on myös motivoida opiskelijaa opiskelemaan, purkaa mahdollisia opiskelun esteitä tai nostaa opiskelijan omanarvontunnetta. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on tulevaan uraan valmentautuminen ja työelämään siirtymisen tukeminen.
Monikanavaista markkinointia
Ryhmän markkinointi aloitetaan lukuvuoden alussa. Markkinoinnissa käytetään positiivisia mielikuvia ja ryhmään ilmoittautuminen tehdään helpoksi ja mutkattomaksi. Ryhmää markkinoidaan etupäässä niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Ryhmiä mainostavat opintoasiainpäälliköt, opettajatutorit, opinto-ohjaajat tai opinnäytetyön ohjaajat. He myös ohjaavat opiskelijoita osallistumaan ryhmiin. Ryhmätoimintaa mainostetaan sähköpostitse, siitä jaetaan tiedotteita ja esimerkiksi opiskelijoiden alkuinfoissa ryhmistä kerrotaan kaikille uusille opiskelijoille.
Joissakin tapauksissa opiskelijoihin otetaan yhteyttä kirjeitse ja opinnoilleen lisäaikaa hakevat saavat välittömästi tiedon ryhmästä. Ryhmätoiminnan pyörähtäessä onnistuneesti käyntiin alkaa puskaradio soida, ja opiskelijat hakeutuvat ryhmiin itsenäisesti kavereiden suositellessa toimintaa. Kun ryhmätoiminta on laajentunut valtakunnalliseksi ja saanut ihan uuden mittakaavan, käytetään mainoskanavina radiota, TV:tä, internetiä sekä aikakausi- ja sanomalehtiä.
Välineitä ryhmäohjaukseen, mukaan myös aitoa läsnäoloa ja kuuntelua
Ohjaajille on tarjolla ohjauskoulutusta ja heillä on käytössä hyviä ohjausvälineitä sekä monipuolinen materiaalipakki verkossa. Ohjaus toteutetaan pareittain, jolloin toinen voi olla vuorotellen aktiivinen ja toinen passiivinen. Aikaa ohjaamiselle on riittävästi, jolloin toteutuu myös läsnäolon aitous ja ryhmän kuuntelu. Ohjauksessa hyödynnetään paljon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä.
Tapaamiset sitovia ja ryhmän omista tarpeista muodostuvia
Ryhmä kokoontuu aina samassa paikassa ja samaan aikaan. Yhden tapaamisen kesto on noin kaksi tuntia. Ryhmässä on 10 opiskelijaa. Kokoontumistila on miellyttävä ja mukana on vapaamuotoisia elementtejä kuten musiikkia. Tapaamiset muodostetaan aina jonkin teeman ympärille. Niitä voivat olla esimerkiksi itsetuntemus, ajanhallinta, onnistumiskokemukset, valmistumiseen liittyvät pelot, oppimiskokemukset, alumnitoiminta tai osaaminen ja ammatillinen kasvu. Aikaa jätetään myös vapaalle keskustelulle.
Ohjaaja huolehtii ryhmädynamiikasta niin, että tasavertaisuus säilyy rymäläisten kesken. Ryhmädynamiikkaa harjoitetaan jokaisella kerralla tehtävän avulla. Opiskelijat ovat sitoutuneita ryhmään ja allekirjoittavat ryhmätoimintaa koskevan sopimuksen. Ryhmässä mukana oleminen on vapaaehtoista ja opiskelijat itse asettavat tavoitteet ryhmätoiminnalle sekä omalle toiminnalleen ryhmässä.
Ryhmätapaamisissa käy silloin tällöin vierailijoita ja ryhmäläiset vierailevat valitsemissaan kohteissa. Sosiaalista mediaa hyödynnetään silloin kun se nähdään tarpeelliseksi, jolloin siitä ei tule itsetarkoituksellista.
Ryhmä asettaa itselleen tavoitteiden tarkastuspäivät, jotta toiminta säilyisi aktiivisena. Ryhmät voivat toimia myös työpajamuotoisesti, jolloin niihin osallistustaan tarpeen vaatiessa. Niiden tarkoituksena on sujuvoittaa opintoja pitkin matkaa. Lopputyöryhmissä kiinnitetään huomiota enemmän myös kirjoittamiseen.
Ryhmän tulokset tehdään näkyviksi. Tuloksena on jonkinlainen tuotos, esimerkiksi HOPSia tukeva työkirja tai portfolio. Ryhmän tuottama aineisto toimii myös oppimateriaalina tai lisämateriaalina ryhmän ulkopuolisille opiskelijoille.
&amp;nbsp;]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valttitoimijoiden yhteinen tapaaminen järjestettiin Helsingissä 10. - 11.5. 2011. Tapaamiseen osallistuivat Valtti-tutorit ja -avainohjaajat. He tallensivat esseen muotoon oman käsityksensä ideaalivertaisryhmästä, joista seuraava kooste.
&amp;nbsp;
Valtti-tutorohjaajien ideaaliryhmien toiminnan taustalla on ajatus, että ryhmätoiminta seuraavassa esitetyillä tavoilla on osana tiedekuntien ja laitosten perustoimintaa.
Kohderyhmä tarpeen ja tilanteen mukaan
Ryhmätoimintaa on tarjolla kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita. Koderyhmä muodostuu tarpeen mukaan. Kohteena voivat olla loppuvaiheen opiskelijat tai viivästyneet opiskelijat, jotka tarvitsevat tukea opinnäytetyön tai rästiin jääneiden opintojen loppuunsaattamiseen. Myös uusille opiskelijoille tarjotaan ryhmäohjausta. Tällä taataan, ettei osasta opiskelijoista missään vaiheessa pääse muodostumaan viivästyneitä tai opintojensa kanssa jumissa olevia opiskelijoita.
Niille, jotka asuvat muualla kuin oppilaitospaikkakunnalla, järjestetään etäryhmätyöskentelyä ja koulutusohjelmissa, joiden työelämässä on tapahtumassa erityisiä muutoksia, järjestetään uraryhmiä tilanteen ennakoimiseksi. Ideaaliryhmät ovat monialaisia, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisiä ja eri-ikäisistä osallistujista koostuvia.
Selkeitä tavoitteita ryhmätoiminnalle
Ideaaliryhmien tavoitteet asetetaan selkeiksi. Tavoitteena on arjenhallintataitojen parantaminen, opinnäytetyöprosessin aloittaminen, jatkaminen tai loppuunsaattaminen, rästien suorittaminen tai valmistuminen. Tavoitteena on myös motivoida opiskelijaa opiskelemaan, purkaa mahdollisia opiskelun esteitä tai nostaa opiskelijan omanarvontunnetta. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on tulevaan uraan valmentautuminen ja työelämään siirtymisen tukeminen.
Monikanavaista markkinointia
Ryhmän markkinointi aloitetaan lukuvuoden alussa. Markkinoinnissa käytetään positiivisia mielikuvia ja ryhmään ilmoittautuminen tehdään helpoksi ja mutkattomaksi. Ryhmää markkinoidaan etupäässä niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Ryhmiä mainostavat opintoasiainpäälliköt, opettajatutorit, opinto-ohjaajat tai opinnäytetyön ohjaajat. He myös ohjaavat opiskelijoita osallistumaan ryhmiin. Ryhmätoimintaa mainostetaan sähköpostitse, siitä jaetaan tiedotteita ja esimerkiksi opiskelijoiden alkuinfoissa ryhmistä kerrotaan kaikille uusille opiskelijoille.
Joissakin tapauksissa opiskelijoihin otetaan yhteyttä kirjeitse ja opinnoilleen lisäaikaa hakevat saavat välittömästi tiedon ryhmästä. Ryhmätoiminnan pyörähtäessä onnistuneesti käyntiin alkaa puskaradio soida, ja opiskelijat hakeutuvat ryhmiin itsenäisesti kavereiden suositellessa toimintaa. Kun ryhmätoiminta on laajentunut valtakunnalliseksi ja saanut ihan uuden mittakaavan, käytetään mainoskanavina radiota, TV:tä, internetiä sekä aikakausi- ja sanomalehtiä.
Välineitä ryhmäohjaukseen, mukaan myös aitoa läsnäoloa ja kuuntelua
Ohjaajille on tarjolla ohjauskoulutusta ja heillä on käytössä hyviä ohjausvälineitä sekä monipuolinen materiaalipakki verkossa. Ohjaus toteutetaan pareittain, jolloin toinen voi olla vuorotellen aktiivinen ja toinen passiivinen. Aikaa ohjaamiselle on riittävästi, jolloin toteutuu myös läsnäolon aitous ja ryhmän kuuntelu. Ohjauksessa hyödynnetään paljon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä.
Tapaamiset sitovia ja ryhmän omista tarpeista muodostuvia
Ryhmä kokoontuu aina samassa paikassa ja samaan aikaan. Yhden tapaamisen kesto on noin kaksi tuntia. Ryhmässä on 10 opiskelijaa. Kokoontumistila on miellyttävä ja mukana on vapaamuotoisia elementtejä kuten musiikkia. Tapaamiset muodostetaan aina jonkin teeman ympärille. Niitä voivat olla esimerkiksi itsetuntemus, ajanhallinta, onnistumiskokemukset, valmistumiseen liittyvät pelot, oppimiskokemukset, alumnitoiminta tai osaaminen ja ammatillinen kasvu. Aikaa jätetään myös vapaalle keskustelulle.
Ohjaaja huolehtii ryhmädynamiikasta niin, että tasavertaisuus säilyy rymäläisten kesken. Ryhmädynamiikkaa harjoitetaan jokaisella kerralla tehtävän avulla. Opiskelijat ovat sitoutuneita ryhmään ja allekirjoittavat ryhmätoimintaa koskevan sopimuksen. Ryhmässä mukana oleminen on vapaaehtoista ja opiskelijat itse asettavat tavoitteet ryhmätoiminnalle sekä omalle toiminnalleen ryhmässä.
Ryhmätapaamisissa käy silloin tällöin vierailijoita ja ryhmäläiset vierailevat valitsemissaan kohteissa. Sosiaalista mediaa hyödynnetään silloin kun se nähdään tarpeelliseksi, jolloin siitä ei tule itsetarkoituksellista.
Ryhmä asettaa itselleen tavoitteiden tarkastuspäivät, jotta toiminta säilyisi aktiivisena. Ryhmät voivat toimia myös työpajamuotoisesti, jolloin niihin osallistustaan tarpeen vaatiessa. Niiden tarkoituksena on sujuvoittaa opintoja pitkin matkaa. Lopputyöryhmissä kiinnitetään huomiota enemmän myös kirjoittamiseen.
Ryhmän tulokset tehdään näkyviksi. Tuloksena on jonkinlainen tuotos, esimerkiksi HOPSia tukeva työkirja tai portfolio. Ryhmän tuottama aineisto toimii myös oppimateriaalina tai lisämateriaalina ryhmän ulkopuolisille opiskelijoille.
&amp;nbsp;]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 03 Feb 2012 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Valtti-päivän palaute</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti-paivan_palaute</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti-paivan_palaute</guid>
			<description><![CDATA[Valtti-avainohjaajien viimeinen tapaaminen pidettiin 15.12. 2011 Oulussa. Tapaamisessa kerättiin post-it-lapputyöskentelyn avulla palaute Valtin toiminnasta. Palautteeseen koostettiin muun muassa mitä Valtin aikana on opittu ja mikä on muuttunut korkeakoulujen toiminnassa.
Katso kooste Valtti-päivän palautteesta (PDF).]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtti-avainohjaajien viimeinen tapaaminen pidettiin 15.12. 2011 Oulussa. Tapaamisessa kerättiin post-it-lapputyöskentelyn avulla palaute Valtin toiminnasta. Palautteeseen koostettiin muun muassa mitä Valtin aikana on opittu ja mikä on muuttunut korkeakoulujen toiminnassa.
Katso kooste Valtti-päivän palautteesta (PDF).]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 03 Feb 2012 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Opinnoista (työ)elämään –seminaarin satoa</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=opinnoista_tyoelamaan_seminaarin_satoa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=opinnoista_tyoelamaan_seminaarin_satoa</guid>
			<description><![CDATA[ESR -projekti Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella järjesti 15.11.2011 Jyväskylässä seminaarin Opinnoista (työ)elämään. Päivän kestävässä seminaarissa kultiin näkökulmia korkeakoulutukseen ja työelämän suhteisiin sekä mitä tutkimus kertoo ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämisestä korkeakouluissa. Seminaaripäivä päättyi paneeli- ja yhteiskeskusteluun. Seminaariin osallistui noin 140 kuulijaa.

Opinto-ohjaaja Visa Tuominen Joensuun normaalikoulusta kertoi maistereiden työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Alustus perustui Tuomisen tekeillä olevaan artikkeliväitöskirjaan. Maistereiden työllistymistä vaikeuttaneista tekijöistä merkittävimpiä olivat alueellinen työmarkkinatilanne, alan heikko työmarkkinatilanne, suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Työllistymiseen puolestaan vaikuttivat eniten akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä ammatilliset pätevyydet. Tuominen toi esille, että työnantajat suhtautuvat epäluuloisesti erittäin nopeasti ja erittäin hitaasti valmistuviin opiskelijoihin. Luennon lopussa Tuominen totesi, että työllistymisen seuranta ja avoin raportointi (esimerkiksi ammattinimikkeet näkyville) ovat tärkeitä abiturienteille heidän miettiessään urasuunnitelmaansa.

Oivallus &amp;ndash; hankkeen projektipäällikön Kirsi Juvan aiheena oli mitä elinkeinoelämä odottaa tulevaisuuden osaajilta. Juvan mukaan nykyinen työ on irtaantunut rutiineista ja työtehtävien vaihtelevuus kasvaa. Työn abstraktiotaso on kasvanut, joten työn tarkat nuotit puuttuvat. Työn sisällöt ja säännöt määrittelee työntekijä yksin tai yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Työntekijältä vaadittavia tärkeimpiä taitoja ovat laaja-alaisuus ja vuorovaikutustaidot. Myös perus- ja substanssiosaaminen ovat tärkeitä, mutta työnantajat eivät niinkään painota niitä. Työntekijöitä vaadittavat osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Juvan mukaan koulutuksessa tulee ottaa lähtökohdaksi luovuuden edistäminen, koska koulutus ei voi valmentaa nuotittomaan työhön. Viime kädessä asenne ja pystyvyysuskomus ratkaisevat menestyksen työelämässä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön terveiset seminaariin toi opetusneuvos Maija Innola. Hän kertoi pääkohdat valmisteilla olevasta Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta 2011 &amp;ndash; 2016. Tärkeinä asioina Innola toi esille elinikäisen oppimisen, ohjauksen parantamisen kaikilla kouluasteilla, sähköisten järjestelmien kehittämisen, nopean siirtymisen työelämään ja korkeakoulujen profiloitumisen. Esityksessään Innolla toi esille hyvän oppimisen edellytyksiä, joita ovat hyvä vuorovaikutus &amp;ndash; opiskelijoiden ja opettajien yhteinen tekeminen sekä teorian ja käytännön jatkuva vuorovaikutus.

Johtopäätöksiä projektin tutkimuksista kertoivat Seija Nykänen, Eeva Kallio, Jaana Kettunen, Terhi Skaniakos ja Leena Valkonen Jyväskylän yliopistosta sekä Eila Pajarre Tampereen teknillisestä yliopistosta. Kaikki tutkimuksista kertovat esitykset olivat mielenkiintoisia ja antoisia. Referoin kuitenkin vain paria esitystä, jotka itse koin antoisimmiksi omalle ohjaustyölleni.

Terhi Skaniakos toi esille, että ohjattua vertaistukea tarvitaan koko opintojen ajan. Opintojen alkuvaiheessa vertaistuella on suuri merkitys opintoihin kiinnittymiselle. Vertaistuki ei synny automaattisesti, vaan se on ryhmäohjauksellinen haaste. Skaniakosin ja Penttisen tutkimuksen (Tutor 2010 &amp;ndash; tutkimus) tulosten mukaan vertaistuutorointia tulee kehittää osana ohjauksen kokonaisjärjestelmää. Leena Valkonen kertoi, että opiskelijoiden palautteen mukaan vertaistuen lisäksi tärkeää on ohjaajan kiinnostus opintojen loppuvaiheessa. Opintojen loppuvaiheessa tarvitaan vertaistuen mahdollistavia ryhmiä esimerkiksi useammin kokoontuvia opinnäytetyöseminaareja. Valosen mukaan opinnäytetyön ohjaamisen päätavoitteena tulee olla opiskelijan oman ajattelun rohkaiseminen. Opinnäytetyöseminaarit tulee olla keskustelevia ja ideoivia, ei arviointitilaisuuksia.

Tampereen teknillisessä yliopistossa oli selvitetty opintorekisterin perusteella varusmiespalveluksen vaikutusta opintojen etenemiseen. Eila Pajarre kertoi, että varusmiespalvelus ei pääsääntöisesti pitkitä opintojen kestoa palvelusajan poissaoloa enempää. Poikkeuksena olivat 6 kuukautta palvelleet ja myöhemmin kuin kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana palveluksen suorittaneet opiskelijat. Heidän opintonsa etenivät keskimäärin muita hitaammin. Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoille syksyllä 2010 tehdyn opiskelijakyselyn mukaan opiskeluaikaisesta työssäkäynnistä oli sekä haittaa että hyötyä. Työssäkäynti hidasti opintojen etenemistä, mutta toisaalta auttoi ymmärtämään paremmin opiskeltavaa alaa ja tehostamaan omaa ajankäyttöä. Työssäkäyntiä arvostivat erityisesti ne opiskelijat, joiden työ liittyi omaan opiskelualaan. Selvityksen mukaan poissaoloista johtuva ylimääräisen ohjauksen tarve osoittautui odotettua vähäisemmäksi.

Päivän päätteeksi kuulimme mielenkiintoisen paneelin, jonka puheenjohtajana oli vararehtori Helena Rasku &amp;ndash; Puttonen. Panelisteina toimivat koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Heinikoski (STTK), koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson (SYL), asiantuntija Veli-Matti Taskila (SAMOK), opintopäällikkö Arto Saloranta (Laurea -ammattikorkeakoulu) ja koulutuspäällikkö Terho Lassila (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Opiskelijoiden edustajat toivat esille, että heidän on vaikea vaatia lisää ohjaajia. Kuitenkin ohjauksen tarve kasvaa koko ajan. Opettajien tulee miettiä, mitä ohjataan; oppijaa vai prosessia. Sosiaalista mediaa ohjauksessa tulisi lisätä ja kehittää.  Paneelissa tuli esille, että työelämän edustajat valittavat vähän substanssiosaamisen puutteesta. Opiskelijoiden työelämätaitoja tulee vahvistaa ja lisätä opintojen tekemistä autenttisissa hankkeissa. Opintojen etenemisessä tärkeimpiä taitoja ovat itsesäätelytaidot kuten ajankäytönhallinta ja päämäärähakuisuus. Panelistit toivat esille, että opiskelijoiden on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan. Miten osaamisen tunnistaminen onnistuu jää pohdittavaksi didaktikoille ja opintosuunnitelmien laatijoille.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli onnistunut. Kannatti matkustaa junalla monien vaihtojen kautta Jyväskylään.  
&amp;nbsp;
Avainohjaaja Susanna Oulusta]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[ESR -projekti Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella järjesti 15.11.2011 Jyväskylässä seminaarin Opinnoista (työ)elämään. Päivän kestävässä seminaarissa kultiin näkökulmia korkeakoulutukseen ja työelämän suhteisiin sekä mitä tutkimus kertoo ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämisestä korkeakouluissa. Seminaaripäivä päättyi paneeli- ja yhteiskeskusteluun. Seminaariin osallistui noin 140 kuulijaa.

Opinto-ohjaaja Visa Tuominen Joensuun normaalikoulusta kertoi maistereiden työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Alustus perustui Tuomisen tekeillä olevaan artikkeliväitöskirjaan. Maistereiden työllistymistä vaikeuttaneista tekijöistä merkittävimpiä olivat alueellinen työmarkkinatilanne, alan heikko työmarkkinatilanne, suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Työllistymiseen puolestaan vaikuttivat eniten akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä ammatilliset pätevyydet. Tuominen toi esille, että työnantajat suhtautuvat epäluuloisesti erittäin nopeasti ja erittäin hitaasti valmistuviin opiskelijoihin. Luennon lopussa Tuominen totesi, että työllistymisen seuranta ja avoin raportointi (esimerkiksi ammattinimikkeet näkyville) ovat tärkeitä abiturienteille heidän miettiessään urasuunnitelmaansa.

Oivallus &amp;ndash; hankkeen projektipäällikön Kirsi Juvan aiheena oli mitä elinkeinoelämä odottaa tulevaisuuden osaajilta. Juvan mukaan nykyinen työ on irtaantunut rutiineista ja työtehtävien vaihtelevuus kasvaa. Työn abstraktiotaso on kasvanut, joten työn tarkat nuotit puuttuvat. Työn sisällöt ja säännöt määrittelee työntekijä yksin tai yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Työntekijältä vaadittavia tärkeimpiä taitoja ovat laaja-alaisuus ja vuorovaikutustaidot. Myös perus- ja substanssiosaaminen ovat tärkeitä, mutta työnantajat eivät niinkään painota niitä. Työntekijöitä vaadittavat osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Juvan mukaan koulutuksessa tulee ottaa lähtökohdaksi luovuuden edistäminen, koska koulutus ei voi valmentaa nuotittomaan työhön. Viime kädessä asenne ja pystyvyysuskomus ratkaisevat menestyksen työelämässä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön terveiset seminaariin toi opetusneuvos Maija Innola. Hän kertoi pääkohdat valmisteilla olevasta Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta 2011 &amp;ndash; 2016. Tärkeinä asioina Innola toi esille elinikäisen oppimisen, ohjauksen parantamisen kaikilla kouluasteilla, sähköisten järjestelmien kehittämisen, nopean siirtymisen työelämään ja korkeakoulujen profiloitumisen. Esityksessään Innolla toi esille hyvän oppimisen edellytyksiä, joita ovat hyvä vuorovaikutus &amp;ndash; opiskelijoiden ja opettajien yhteinen tekeminen sekä teorian ja käytännön jatkuva vuorovaikutus.

Johtopäätöksiä projektin tutkimuksista kertoivat Seija Nykänen, Eeva Kallio, Jaana Kettunen, Terhi Skaniakos ja Leena Valkonen Jyväskylän yliopistosta sekä Eila Pajarre Tampereen teknillisestä yliopistosta. Kaikki tutkimuksista kertovat esitykset olivat mielenkiintoisia ja antoisia. Referoin kuitenkin vain paria esitystä, jotka itse koin antoisimmiksi omalle ohjaustyölleni.

Terhi Skaniakos toi esille, että ohjattua vertaistukea tarvitaan koko opintojen ajan. Opintojen alkuvaiheessa vertaistuella on suuri merkitys opintoihin kiinnittymiselle. Vertaistuki ei synny automaattisesti, vaan se on ryhmäohjauksellinen haaste. Skaniakosin ja Penttisen tutkimuksen (Tutor 2010 &amp;ndash; tutkimus) tulosten mukaan vertaistuutorointia tulee kehittää osana ohjauksen kokonaisjärjestelmää. Leena Valkonen kertoi, että opiskelijoiden palautteen mukaan vertaistuen lisäksi tärkeää on ohjaajan kiinnostus opintojen loppuvaiheessa. Opintojen loppuvaiheessa tarvitaan vertaistuen mahdollistavia ryhmiä esimerkiksi useammin kokoontuvia opinnäytetyöseminaareja. Valosen mukaan opinnäytetyön ohjaamisen päätavoitteena tulee olla opiskelijan oman ajattelun rohkaiseminen. Opinnäytetyöseminaarit tulee olla keskustelevia ja ideoivia, ei arviointitilaisuuksia.

Tampereen teknillisessä yliopistossa oli selvitetty opintorekisterin perusteella varusmiespalveluksen vaikutusta opintojen etenemiseen. Eila Pajarre kertoi, että varusmiespalvelus ei pääsääntöisesti pitkitä opintojen kestoa palvelusajan poissaoloa enempää. Poikkeuksena olivat 6 kuukautta palvelleet ja myöhemmin kuin kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana palveluksen suorittaneet opiskelijat. Heidän opintonsa etenivät keskimäärin muita hitaammin. Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoille syksyllä 2010 tehdyn opiskelijakyselyn mukaan opiskeluaikaisesta työssäkäynnistä oli sekä haittaa että hyötyä. Työssäkäynti hidasti opintojen etenemistä, mutta toisaalta auttoi ymmärtämään paremmin opiskeltavaa alaa ja tehostamaan omaa ajankäyttöä. Työssäkäyntiä arvostivat erityisesti ne opiskelijat, joiden työ liittyi omaan opiskelualaan. Selvityksen mukaan poissaoloista johtuva ylimääräisen ohjauksen tarve osoittautui odotettua vähäisemmäksi.

Päivän päätteeksi kuulimme mielenkiintoisen paneelin, jonka puheenjohtajana oli vararehtori Helena Rasku &amp;ndash; Puttonen. Panelisteina toimivat koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Heinikoski (STTK), koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson (SYL), asiantuntija Veli-Matti Taskila (SAMOK), opintopäällikkö Arto Saloranta (Laurea -ammattikorkeakoulu) ja koulutuspäällikkö Terho Lassila (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Opiskelijoiden edustajat toivat esille, että heidän on vaikea vaatia lisää ohjaajia. Kuitenkin ohjauksen tarve kasvaa koko ajan. Opettajien tulee miettiä, mitä ohjataan; oppijaa vai prosessia. Sosiaalista mediaa ohjauksessa tulisi lisätä ja kehittää.  Paneelissa tuli esille, että työelämän edustajat valittavat vähän substanssiosaamisen puutteesta. Opiskelijoiden työelämätaitoja tulee vahvistaa ja lisätä opintojen tekemistä autenttisissa hankkeissa. Opintojen etenemisessä tärkeimpiä taitoja ovat itsesäätelytaidot kuten ajankäytönhallinta ja päämäärähakuisuus. Panelistit toivat esille, että opiskelijoiden on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan. Miten osaamisen tunnistaminen onnistuu jää pohdittavaksi didaktikoille ja opintosuunnitelmien laatijoille.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli onnistunut. Kannatti matkustaa junalla monien vaihtojen kautta Jyväskylään.  
&amp;nbsp;
Avainohjaaja Susanna Oulusta]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 22 Nov 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Työelämätaidot korkeakouluopiskelijan polulla – Rovaniemen Valtti -hankkeen päätösseminaarin satoa </title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyoelamataidot_korkeakouluopiskelijan_polulla</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyoelamataidot_korkeakouluopiskelijan_polulla</guid>
			<description><![CDATA[Valtti -hankkeen Rovaniemen päätösseminaari järjestettiin 10.11.2011 Rovaniemen ammattikorkeakoulussa. Paikalla oli noin neljäkymmentä kiinnostunutta kuulijaa, jotka olivat valttilaisia, hankkeiden toimijoita, ELY- ja TE-keskuksen väkeä sekä korkeakoulujen henkilökuntaa.
Tilaisuuden avasi RAMKin opetustoiminnan kehitysjohtaja Outi Hyry-Honka, joka käsitteli Valtti -hankkeen merkitystä ohjaukseen ja  RAMKin valitsemalle ongelmalähtöisen oppimisen pedagogiikalle.
Tutkija Seija Nykänen Jyväskylän yliopistosta aloitti ohjelman esittelemällä  Ohjaus ja työelämätaidot korkea-asteella - tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Erityisen kiinnostavia olivat hänen esittelemänsä työelämämallit: perinteinen, kokemuksellinen malli, avaintaitomalli, työprosessimalli sekä konnektiivinen malli. Viimeksi mainittu edusti kehittyneintä mallia, ja sen tavoitteena on koulu- ja työpaikkaoppimisen pedagoginen kehittäminen.
Valtti-avainohjaajat Pauliina Keskinarkaus ja Päivi Saari sekä Valtti -tuutori Pertti Aula kertoivat Valtti -ryhmien toiminnasta.  Ohjaajat käsittelivät ryhmien käytännön toteutusmalleja, omia kokemuksiaan ohjaajana sekä opiskelijoilta saatua palautetta.
Projektipäällikkö Sanna Putila Turun yliopistosta kertoi Lähde työelämään -hankkeen toiminnasta. Hän esitteli hankkeen puitteissa kehiteltyä internetsivustoa Korkeakouluosaajat.fi, jonka tarkoituksena on toimia yritysten &amp;rdquo;etuovena&amp;rdquo; korkeakouluihin.
RAMKin ura- ja rekrytointipalveluiden suunnittelija Arja Taavetti esitteli Lapin korkeakoulukonsernin toteuttaman uunituoreen työnantajakyselyn tuloksia. Niiden mukaan mm. valmiin tutkinnon merkitys rekrytointiprosessissa on selkeästi kasvanut.
Tuula Uusipaavalniemi Lapin ELY -keskuksesta oli valinnut otsikokseen &amp;rdquo;Työmarkkinatietoa korkeakouluohjaajille&amp;rdquo;. Hän tarjosi laajan tietopaketin alueellisesta työmarkkinatilanteesta ja työmarkkinoiden kehityksestä.
Lopuksi Pauliina ja Päivi jakoivat hankkeen tuloksia (&amp;rdquo;eväitä matkalle&amp;rdquo;), jonka yhteydessä Valtin Rovaniemen toimijat saivat kertoa Valtin aikaisista hyvistä kokemuksista.   
Seminaari oli oikein onnistunut, vaikka keskustelulle olisi voinut olla enemmän aikaa.
Toivotaan että  hankkeen aikana kehitetyt ohjauksen &amp;rdquo;valttikortit&amp;rdquo; säilyvät Rovaniemen korkeakouluissa myös tulevaisuudessa!]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtti -hankkeen Rovaniemen päätösseminaari järjestettiin 10.11.2011 Rovaniemen ammattikorkeakoulussa. Paikalla oli noin neljäkymmentä kiinnostunutta kuulijaa, jotka olivat valttilaisia, hankkeiden toimijoita, ELY- ja TE-keskuksen väkeä sekä korkeakoulujen henkilökuntaa.
Tilaisuuden avasi RAMKin opetustoiminnan kehitysjohtaja Outi Hyry-Honka, joka käsitteli Valtti -hankkeen merkitystä ohjaukseen ja  RAMKin valitsemalle ongelmalähtöisen oppimisen pedagogiikalle.
Tutkija Seija Nykänen Jyväskylän yliopistosta aloitti ohjelman esittelemällä  Ohjaus ja työelämätaidot korkea-asteella - tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Erityisen kiinnostavia olivat hänen esittelemänsä työelämämallit: perinteinen, kokemuksellinen malli, avaintaitomalli, työprosessimalli sekä konnektiivinen malli. Viimeksi mainittu edusti kehittyneintä mallia, ja sen tavoitteena on koulu- ja työpaikkaoppimisen pedagoginen kehittäminen.
Valtti-avainohjaajat Pauliina Keskinarkaus ja Päivi Saari sekä Valtti -tuutori Pertti Aula kertoivat Valtti -ryhmien toiminnasta.  Ohjaajat käsittelivät ryhmien käytännön toteutusmalleja, omia kokemuksiaan ohjaajana sekä opiskelijoilta saatua palautetta.
Projektipäällikkö Sanna Putila Turun yliopistosta kertoi Lähde työelämään -hankkeen toiminnasta. Hän esitteli hankkeen puitteissa kehiteltyä internetsivustoa Korkeakouluosaajat.fi, jonka tarkoituksena on toimia yritysten &amp;rdquo;etuovena&amp;rdquo; korkeakouluihin.
RAMKin ura- ja rekrytointipalveluiden suunnittelija Arja Taavetti esitteli Lapin korkeakoulukonsernin toteuttaman uunituoreen työnantajakyselyn tuloksia. Niiden mukaan mm. valmiin tutkinnon merkitys rekrytointiprosessissa on selkeästi kasvanut.
Tuula Uusipaavalniemi Lapin ELY -keskuksesta oli valinnut otsikokseen &amp;rdquo;Työmarkkinatietoa korkeakouluohjaajille&amp;rdquo;. Hän tarjosi laajan tietopaketin alueellisesta työmarkkinatilanteesta ja työmarkkinoiden kehityksestä.
Lopuksi Pauliina ja Päivi jakoivat hankkeen tuloksia (&amp;rdquo;eväitä matkalle&amp;rdquo;), jonka yhteydessä Valtin Rovaniemen toimijat saivat kertoa Valtin aikaisista hyvistä kokemuksista.   
Seminaari oli oikein onnistunut, vaikka keskustelulle olisi voinut olla enemmän aikaa.
Toivotaan että  hankkeen aikana kehitetyt ohjauksen &amp;rdquo;valttikortit&amp;rdquo; säilyvät Rovaniemen korkeakouluissa myös tulevaisuudessa!]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 15 Nov 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Tuulahduksia tulevasta rakennerahastokaudesta ja EU-politiikasta</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tuulahduksia_tulevasta_rakennerahastokaudesta_rakennerahast</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tuulahduksia_tulevasta_rakennerahastokaudesta_rakennerahast</guid>
			<description><![CDATA[Osallistuin OTE-hankkeen &amp;rdquo;Ulkopuolisen hankerahoituksen integroinnista korkeakoulutuksen strategian tueksi&amp;rdquo; seminaariin 25.10.2011 ja &amp;rdquo;Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla&amp;rdquo; seminaariin 31.10.&amp;ndash;1.11.2011 Helsingissä. Tässä lyhyet terveiset.

Merja Niemi (neuvotteleva virkamies, OKM) puhui ulkopuolisen hankerahoituksen integroinnista korkeakoulutuksen strategian tueksi OTE-hankkeen seminaarissa. Niemi painotti johdon ja hankkeiden välistä vuoropuhelun lisäämistä ja linjasi isoa kuvaa seuraavasti: &amp;rdquo;Hankkeet korkeakoulujen kehittämiseen ja strategioihin integroiduksi ja arvostetuksi ytimeksi, luovuuden ja uudistumiskykyisyyden lähteeksi.&amp;rdquo; 

Niemi totesi, että muissa Euroopan maissa hyödynnetään kehittämisprojekteja paljon laajemmin päätöksenteon, strategisen johdon ja erilaisten toimenpiteiden toteuttamisen tukena kuin Suomessa.

Niemi painotti, että hankkeista tulisi ammentaa tietoa paremmin ja laajemmin niin korkeakoulujen strategisten linjausten kuin alueellisen ja valtakunnallisen kehittämisen tueksi. Hän peräänkuulutti tapoja nostaa hankkeiden hyviä käytäntöjä laajempaan käyttöön. Edelleen Niemi totesi, että hankkeiden tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta on liian vähän tietoa tai tieto ei ole saavuttanut päättäjiä.

Niemi välitti myös EU-tason ja tulevan rakennerahastokauden terveisiä. Eurooppa 2020 kasvustrategia perustuu 5 painopisteeseen:

    työllisyys,
    innovaatiot,
    koulutus,
    syrjäytymisen ehkäisy ja
    ilmasto- ja energiakysymykset.

&amp;nbsp;
Nämä näkyvät myös tulevan rakennerahastokauden linjauksissa. Myös Suomen hallitusohjelma on linjassa rakennerahastolinjauksiin: kasvun tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen suunnataan tulevalla hallituskaudella resursseja.

Tapio Kosunen (valtiosihteeri, OKM) ja Jyri Häkämies (elinkeinoministeri, TEM) olivat Niemen kanssa samoilla linjoilla &amp;rdquo;Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla&amp;rdquo; seminaarissa. Molemmat totesivat, että hankkeet turhan usein irrallisia organisaatioiden strategioista, vaikuttavuuspolut heikkoja, alueellinen ja paikallinen vaikuttavuus irrallista. Kosunen sanoi, että tarvitaan tiedon ja osaamisen jakamisen mekanismeja rahoittajan ja toimijoiden välillä sekä vahvaa kytköstä hallitusohjelmaan ja korkeakoulujen strategiaan. Häkämies totesi edelleen, että haasteena on, että rakennerahastotoiminta on tällä hetkellä liian erillään muusta kansallisesta kehittämistyöstä. Nämä kytkökset ovat nähtävissä, mutta työtä niiden toteuttamiseksi tarvitaan.

Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla-seminaarissa pohdittiin kehittämisohjelmien hyviä ja heikkoja puolia. (Ainakin) seuraavat kehittämisehdotukset listattiin ylös:

    Hallinnon rakenteiden keventäminen
    Vaikuttavuuden toteaminen, arvioinnin näkyvyys ja vahvistaminen
    Projektitoiminnan kehittäminen, koordinaatioprojektit, koulutukset, ns. projektitukihenkilöt
    Vahvat verkostot, tiivis yhteistyö eri toimijoiden kesken (ns. policy-mix) 5.	Vahva johtajuus, vahva osaaminen
    Yhteys organisaation johtoon ja strategiaan sekä paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen hallintoon


Jenni]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Osallistuin OTE-hankkeen &amp;rdquo;Ulkopuolisen hankerahoituksen integroinnista korkeakoulutuksen strategian tueksi&amp;rdquo; seminaariin 25.10.2011 ja &amp;rdquo;Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla&amp;rdquo; seminaariin 31.10.&amp;ndash;1.11.2011 Helsingissä. Tässä lyhyet terveiset.

Merja Niemi (neuvotteleva virkamies, OKM) puhui ulkopuolisen hankerahoituksen integroinnista korkeakoulutuksen strategian tueksi OTE-hankkeen seminaarissa. Niemi painotti johdon ja hankkeiden välistä vuoropuhelun lisäämistä ja linjasi isoa kuvaa seuraavasti: &amp;rdquo;Hankkeet korkeakoulujen kehittämiseen ja strategioihin integroiduksi ja arvostetuksi ytimeksi, luovuuden ja uudistumiskykyisyyden lähteeksi.&amp;rdquo; 

Niemi totesi, että muissa Euroopan maissa hyödynnetään kehittämisprojekteja paljon laajemmin päätöksenteon, strategisen johdon ja erilaisten toimenpiteiden toteuttamisen tukena kuin Suomessa.

Niemi painotti, että hankkeista tulisi ammentaa tietoa paremmin ja laajemmin niin korkeakoulujen strategisten linjausten kuin alueellisen ja valtakunnallisen kehittämisen tueksi. Hän peräänkuulutti tapoja nostaa hankkeiden hyviä käytäntöjä laajempaan käyttöön. Edelleen Niemi totesi, että hankkeiden tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta on liian vähän tietoa tai tieto ei ole saavuttanut päättäjiä.

Niemi välitti myös EU-tason ja tulevan rakennerahastokauden terveisiä. Eurooppa 2020 kasvustrategia perustuu 5 painopisteeseen:

    työllisyys,
    innovaatiot,
    koulutus,
    syrjäytymisen ehkäisy ja
    ilmasto- ja energiakysymykset.

&amp;nbsp;
Nämä näkyvät myös tulevan rakennerahastokauden linjauksissa. Myös Suomen hallitusohjelma on linjassa rakennerahastolinjauksiin: kasvun tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen suunnataan tulevalla hallituskaudella resursseja.

Tapio Kosunen (valtiosihteeri, OKM) ja Jyri Häkämies (elinkeinoministeri, TEM) olivat Niemen kanssa samoilla linjoilla &amp;rdquo;Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla&amp;rdquo; seminaarissa. Molemmat totesivat, että hankkeet turhan usein irrallisia organisaatioiden strategioista, vaikuttavuuspolut heikkoja, alueellinen ja paikallinen vaikuttavuus irrallista. Kosunen sanoi, että tarvitaan tiedon ja osaamisen jakamisen mekanismeja rahoittajan ja toimijoiden välillä sekä vahvaa kytköstä hallitusohjelmaan ja korkeakoulujen strategiaan. Häkämies totesi edelleen, että haasteena on, että rakennerahastotoiminta on tällä hetkellä liian erillään muusta kansallisesta kehittämistyöstä. Nämä kytkökset ovat nähtävissä, mutta työtä niiden toteuttamiseksi tarvitaan.

Vaikuttavuutta ESR-kehittämisohjelmilla-seminaarissa pohdittiin kehittämisohjelmien hyviä ja heikkoja puolia. (Ainakin) seuraavat kehittämisehdotukset listattiin ylös:

    Hallinnon rakenteiden keventäminen
    Vaikuttavuuden toteaminen, arvioinnin näkyvyys ja vahvistaminen
    Projektitoiminnan kehittäminen, koordinaatioprojektit, koulutukset, ns. projektitukihenkilöt
    Vahvat verkostot, tiivis yhteistyö eri toimijoiden kesken (ns. policy-mix) 5.	Vahva johtajuus, vahva osaaminen
    Yhteys organisaation johtoon ja strategiaan sekä paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen hallintoon


Jenni]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 10 Nov 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Työelämään ohjauksen ideaaliprosessi</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyoelamaan_ohjauksen_ideaaliprosessi</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyoelamaan_ohjauksen_ideaaliprosessi</guid>
			<description><![CDATA[Pohdiskelimme eilen Ohjaus korkea-asteella -koulutuksessa, mikä olisi  yliopistossa ideaaliprosessi opiskelijan ohjaamisessa työelämään.
Tehtävä oli seuraava: Teillä on käytettävissänne rahaa tarpeeksi :)  siis varmaankin myös henkilöstöresurssia on tarpeeksi. Kuinka  järjestäisitte työelämään ohjauksen Oulun yliopistossa? Yliopiston  tasolla? Tiedekunnan tasolla? Laitoksen / osaston / yksikön tasolla?  Oman työn tasolla? Mitä kuuluu tehdä ja kenen se kuuluu tehdä?
Ideaalitilannehan osoittautui seuraavaksi: Opiskelijat ovat niin itseohjautuvia,  että he etsivät &amp;ndash; ja myös saavat &amp;ndash; koulutusta vastaavan kesätyöpaikan  itse. Työpaikka on niin sopiva, että sinne tehdään myös opintoihin  kuuluva harjoittelu, ja sieltä saadaan opinnäytetyöpaikka. Tutkinnon  valmistuttua opiskelija työllistyy samaan työpaikkaan. Opiskelijan  ohjaustarve on siinä, kun hän käy kysymässä opinnäytetyön ohjaajaltaan,  onko tämä aihe ok. Latin latia ei kulu! Henkilöstöresurssia ei  kuormiteta! :) Jee, just näin, sanoi allekirjoittanut (=kouluttaja) ja  hurrasi!
No, kun sitä rahaa nyt kumminkin oli määrättömästi käytettävissä,  niin pitihän sillä jotain tehdä&amp;hellip; Tässä omavaltainen kooste  keskustelusta:
Työelämään ohjausta tarvitaan koko opintopolun ajan.  Tärkeimmät vaiheet ovat alussa, matkalla ja lopussa.&amp;nbsp; (koostajan  tulkinta = siis koko ajan) Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat  tarvitsevat lisätietoa siitä, mitä pitääkään todellisuudessa sisällään  se ala, jota on tullut opiskelemaan, ja mihin saavutettava tutkinto  aikanaan avaa ovia. Opintojen aikana työelämätaidot ovat luonteva osa  opetusta. Ei niin, että niitä erikseen opetettaisiin, vaan niin, että  niistä puhutaan, hoksautetaan, että tämäkin on työelämätaito, tai ne  otetaan huomioon opetusmenetelmiä valittaessa. Lisäksi (huom! sitä rahaa  siis on törsättävänä) matkan varrella ja opintojen loppuvaiheessa  opiskelijoille järjestetään ostettuja kursseja, joissa  käsitellään sekä yleisiä työelämätaitoja että ko. alan erityispiirteitä.  Kursseilla käy vierailijoita kertomassa alan työstä työelämässä ja  opiskelijat pääsevät myös vierailemaan erilaisilla työpaikoilla.
Kurssit ovat pakollisia ja opetussuunnitelmassa mukana, niistä saa  myös opintopisteitä. Alumnien panosta lisätään nykyisestä huomattavasti  mm. alumnipäivien muodossa, koska oikeat esimerkit ovat  tärkeitä. Omaa urapolkuaan ovat kertomassa erilaisissa tehtävissä  olevat ja erilaista reittiä sinne päätyneet alumnit. Pestipäivät laajennetaan koskemaan muitakin aloja kuin tekniikkaa.
Omaopettajat ja HOPS-ohjausta antavat ottavat  työelämään ohjauksen jollakin tavalla huomioon toiminnassaan. Ohjaajat  kiinnittävät erityistä huomiota siihen, että ohjaustilanteessa oma  arvomaailma on jätettävä sivurooliin, on oltava todellakin opiskelijan  ohjaaja!
Vertaisohjaus otetaan käyttöön tässä asiassa.  Oivallista ja toimivaa pienryhmäohjauksen mallia hyödynnetään  kehitettäessä työelämään ohjauksen vertaisryhmämalli. Vanhemmat ja jo  työkokemusta hankkineet opiskelijat ohjaavat nuorempiaan  työelämätietoudessa, työelämätaitojen opiskelussa ja oman osaamisen  oivaltamisessa. Ketään ei jätetä yksi, vaan kuten pienryhmäohjaajille,  niin näillekin vertaisohjaajille järjestetään koulutus.
Kuinka paljon kaikkeen tähän oikeasti tarvittaisiin rahaa? Muotoilen  uudestaan: kuinka vähällä tämä loppujen lopuksi olisi tehtävissä&amp;hellip;
Jaana, avainohjaaja]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Pohdiskelimme eilen Ohjaus korkea-asteella -koulutuksessa, mikä olisi  yliopistossa ideaaliprosessi opiskelijan ohjaamisessa työelämään.
Tehtävä oli seuraava: Teillä on käytettävissänne rahaa tarpeeksi :)  siis varmaankin myös henkilöstöresurssia on tarpeeksi. Kuinka  järjestäisitte työelämään ohjauksen Oulun yliopistossa? Yliopiston  tasolla? Tiedekunnan tasolla? Laitoksen / osaston / yksikön tasolla?  Oman työn tasolla? Mitä kuuluu tehdä ja kenen se kuuluu tehdä?
Ideaalitilannehan osoittautui seuraavaksi: Opiskelijat ovat niin itseohjautuvia,  että he etsivät &amp;ndash; ja myös saavat &amp;ndash; koulutusta vastaavan kesätyöpaikan  itse. Työpaikka on niin sopiva, että sinne tehdään myös opintoihin  kuuluva harjoittelu, ja sieltä saadaan opinnäytetyöpaikka. Tutkinnon  valmistuttua opiskelija työllistyy samaan työpaikkaan. Opiskelijan  ohjaustarve on siinä, kun hän käy kysymässä opinnäytetyön ohjaajaltaan,  onko tämä aihe ok. Latin latia ei kulu! Henkilöstöresurssia ei  kuormiteta! :) Jee, just näin, sanoi allekirjoittanut (=kouluttaja) ja  hurrasi!
No, kun sitä rahaa nyt kumminkin oli määrättömästi käytettävissä,  niin pitihän sillä jotain tehdä&amp;hellip; Tässä omavaltainen kooste  keskustelusta:
Työelämään ohjausta tarvitaan koko opintopolun ajan.  Tärkeimmät vaiheet ovat alussa, matkalla ja lopussa.&amp;nbsp; (koostajan  tulkinta = siis koko ajan) Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat  tarvitsevat lisätietoa siitä, mitä pitääkään todellisuudessa sisällään  se ala, jota on tullut opiskelemaan, ja mihin saavutettava tutkinto  aikanaan avaa ovia. Opintojen aikana työelämätaidot ovat luonteva osa  opetusta. Ei niin, että niitä erikseen opetettaisiin, vaan niin, että  niistä puhutaan, hoksautetaan, että tämäkin on työelämätaito, tai ne  otetaan huomioon opetusmenetelmiä valittaessa. Lisäksi (huom! sitä rahaa  siis on törsättävänä) matkan varrella ja opintojen loppuvaiheessa  opiskelijoille järjestetään ostettuja kursseja, joissa  käsitellään sekä yleisiä työelämätaitoja että ko. alan erityispiirteitä.  Kursseilla käy vierailijoita kertomassa alan työstä työelämässä ja  opiskelijat pääsevät myös vierailemaan erilaisilla työpaikoilla.
Kurssit ovat pakollisia ja opetussuunnitelmassa mukana, niistä saa  myös opintopisteitä. Alumnien panosta lisätään nykyisestä huomattavasti  mm. alumnipäivien muodossa, koska oikeat esimerkit ovat  tärkeitä. Omaa urapolkuaan ovat kertomassa erilaisissa tehtävissä  olevat ja erilaista reittiä sinne päätyneet alumnit. Pestipäivät laajennetaan koskemaan muitakin aloja kuin tekniikkaa.
Omaopettajat ja HOPS-ohjausta antavat ottavat  työelämään ohjauksen jollakin tavalla huomioon toiminnassaan. Ohjaajat  kiinnittävät erityistä huomiota siihen, että ohjaustilanteessa oma  arvomaailma on jätettävä sivurooliin, on oltava todellakin opiskelijan  ohjaaja!
Vertaisohjaus otetaan käyttöön tässä asiassa.  Oivallista ja toimivaa pienryhmäohjauksen mallia hyödynnetään  kehitettäessä työelämään ohjauksen vertaisryhmämalli. Vanhemmat ja jo  työkokemusta hankkineet opiskelijat ohjaavat nuorempiaan  työelämätietoudessa, työelämätaitojen opiskelussa ja oman osaamisen  oivaltamisessa. Ketään ei jätetä yksi, vaan kuten pienryhmäohjaajille,  niin näillekin vertaisohjaajille järjestetään koulutus.
Kuinka paljon kaikkeen tähän oikeasti tarvittaisiin rahaa? Muotoilen  uudestaan: kuinka vähällä tämä loppujen lopuksi olisi tehtävissä&amp;hellip;
Jaana, avainohjaaja]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 09 Nov 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Teemailtapäivissä pureudutaan elämänhallintaan</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tukea_elamanhallintaan</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tukea_elamanhallintaan</guid>
			<description><![CDATA[Lapin yliopistolla paneudutaan opiskelijoiden elämänhallinnan parantamiseen YTHS:n ja ylioppilaskunnan järjestämien VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ; Elämänhallinnan teemailtapäivien avulla.
Ohjelmaan on koottu monipuolisesti erilaisia tapaamisia ja teemaluentoja. Lokakuun lopussa keskityttiin perheen ja parisuhteen hoitamiseen. Seuraava teema pohti hyvinvointia ja stressiä. Valtin puitteissa opiskelijoille luennoidaan urasuunnittelusta ja sivuainevalinnoista. Toiminnallisuutta opiskelijat saavat kahdesti järjestettävien lautapeli-iltojen ja penninvenyttäjän keittokurssin muodossa.
Valtin viivästymisselvityksissäkin on tullut esille, että henkisen hyvinvoinnin ongelmat ja perhe-elämä voivat hidastuttaa opintoja. Opiskelijayhteisöön kuulumisen tunne on selvityksen mukaan vähäistä, joten yhteisöllisyyttä vahvistavat tapahtumat tulevat tarpeeseen.
Urasuunnittelun näkökulmasta ongelmana on uskomus, etteivät yliopisto-opinnot valmista työelämän haasteisiin. Työelämäyhteyksien puute ja tietämättömyys sekä omasta osaamisesta että työelämän vaatimuksista vaikuttavat opiskelumotivaatioon. Urasuunnittelun teemaluennolla paneudutaankin työelämätietoon, oman osaamisen jäsentämiseen ja suunnitelmalliseen opiskeluun.
Motivaatio opiskeluun edellyttää monien palasien loksahtamista kohdalleen. Motivaatio syntyy usein suunnitelmallisen tekemisen kautta. Opiskelijan ennakkoasenteet, tahto ja taidot sekä toisaalta korkeakoulun tarjoamat mahdollisuudet voivat joko tukea tai estää opintojen sujumista.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Lapin yliopistolla paneudutaan opiskelijoiden elämänhallinnan parantamiseen YTHS:n ja ylioppilaskunnan järjestämien VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ; Elämänhallinnan teemailtapäivien avulla.
Ohjelmaan on koottu monipuolisesti erilaisia tapaamisia ja teemaluentoja. Lokakuun lopussa keskityttiin perheen ja parisuhteen hoitamiseen. Seuraava teema pohti hyvinvointia ja stressiä. Valtin puitteissa opiskelijoille luennoidaan urasuunnittelusta ja sivuainevalinnoista. Toiminnallisuutta opiskelijat saavat kahdesti järjestettävien lautapeli-iltojen ja penninvenyttäjän keittokurssin muodossa.
Valtin viivästymisselvityksissäkin on tullut esille, että henkisen hyvinvoinnin ongelmat ja perhe-elämä voivat hidastuttaa opintoja. Opiskelijayhteisöön kuulumisen tunne on selvityksen mukaan vähäistä, joten yhteisöllisyyttä vahvistavat tapahtumat tulevat tarpeeseen.
Urasuunnittelun näkökulmasta ongelmana on uskomus, etteivät yliopisto-opinnot valmista työelämän haasteisiin. Työelämäyhteyksien puute ja tietämättömyys sekä omasta osaamisesta että työelämän vaatimuksista vaikuttavat opiskelumotivaatioon. Urasuunnittelun teemaluennolla paneudutaankin työelämätietoon, oman osaamisen jäsentämiseen ja suunnitelmalliseen opiskeluun.
Motivaatio opiskeluun edellyttää monien palasien loksahtamista kohdalleen. Motivaatio syntyy usein suunnitelmallisen tekemisen kautta. Opiskelijan ennakkoasenteet, tahto ja taidot sekä toisaalta korkeakoulun tarjoamat mahdollisuudet voivat joko tukea tai estää opintojen sujumista.]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 02 Nov 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>EDESSÄ HÄMÄRÄ TULEVAISUUS? </title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=edessa_hamara_tulevaisuus</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=edessa_hamara_tulevaisuus</guid>
			<description><![CDATA[
Syksy on saapunut ja tuonut mukanaan uudet tuulet ja uudet kuviot.&amp;nbsp; Monilla syksy on uuden aloittamisen aikaa; joku saattaa aloittaa opintonsa, toinen uuden harrastuksen ja kolmas laihdutuskuurin.
Kaiken kaikkiaan syksy on monille tarmokasta aikaa, johon liittyy toive &amp;rdquo;paremman elämän&amp;rdquo; aloittamisesta&amp;nbsp; ja oman &amp;nbsp;aktiivisuuden lisäämisestä.
Kaikille syksy ei kuitenkaan ole niin innostavaa ja inspiroivaa aikaa. Päinvastoin.
Joillekin opintojaan jatkaville yliopisto-opiskelijoille syksy ja&amp;nbsp; opiskeluihin palaaminen voi merkitä &amp;nbsp;jopa ahdistusta ja epävarmuutta. &amp;nbsp;Esimerkiksi työelämän kynnyksellä oleva opiskelija saattaa painia seuraavien kysymysten äärellä: &amp;rdquo;Onko näistä opinnoista työllistymisen kannalta konkreettista hyötyä?&amp;rdquo; ja &amp;rdquo;Miten voi olla mahdollista, että opiskelen neljättä vuotta, enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona?&amp;rdquo; tai&amp;nbsp; &amp;rdquo;Pitäisikö minun vaihtaa pääainetta?&amp;rdquo;
Edellä mainitut kysymykset eivät ole ainoastaan blogin kirjoittajan omasta päästä temmattuja, vaikka myönnän, että sosiologian entisenä opiskelijana olen noita kysymyksiä päässäni monesti pyöritellyt.&amp;nbsp; 
Opiskelijoiden huoli omasta tulevaisuudesta ja työllistymisestä on noussut esille myös Lapin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa.&amp;nbsp; Yliopiston tiedekuntakohtaisessa opetuksen kehittämistilaisuudessa opiskelijat ovat kertoneet, kuinka joillakin tiedekuntien alojen opiskelijoilla on &amp;rdquo;identiteettikriisi&amp;rdquo; siitä, millaisiin töihin he tulevat sijoittumaan valmistumisen jälkeen. Erityisesti tätä kriisiä potivat ns. yleisten aineiden kuten politiikkatieteiden, matkailututkimuksen ja sosiologian opiskelijat.&amp;nbsp; Opiskelijoiden epävarmuuden &amp;nbsp;helpottamiseksi pohdittiin eri ratkaisuja. Erityisesti alumniyhteistyö, alumnien vierailut ja realististen, tavallisten uratarinoiden kuuleminen koettiin potentiaalisiksi ratkaisuiksi. Alumnien kertomien urakehitysesimerkkien koettiin luovan uskoa tulevaisuuteen ja uskoa omaan osaamiseen. 
Lapin yliopistossa VALTTI-hanke pyrkii vastaamaan opiskelijoiden identiteettikriisiin panostamalla tänä syksynä erityisesti alumniyhteistyöhön, alumnitapahtumien muodossa. &amp;nbsp;&amp;nbsp;Allekirjoittanut&amp;nbsp; on valjastettu näiden tapahtumien suunnitteluun ja tapahtumien ideointi tullaan toteuttamaan alusta lähtien&amp;nbsp; yhteistyössä Lapin yliopiston ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan kanssa. Tämä siksi, että alumnitapahtumat vastaisivat mahdollisimman hyvin opiskelijoiden toiveisiin ja tarpeisiin ja ollen &amp;rdquo;opiskelijoidensa näköiset&amp;rdquo;. 
Opiskelijan sitoutuneisuuden ja motivaation kannalta alumnien uratarinat toimivat hyvänä kannustimena opinnoissa eteenpäin.&amp;nbsp; Alumni on ollut joskus itsekin opiskelija ja tietää minkä kysymysten äärellä opiskelija välillä joutuu &amp;rdquo;taikinoimaan&amp;rdquo;.&amp;nbsp;&amp;nbsp; Alumnilta opiskelija saa reaaliaikaista tietoa työelämän vaatimuksista &amp;nbsp;ja siitä, miten työelämän tarpeisiin voi lähteä vastaamaan jo opiskeluaikana.&amp;nbsp; Hyödyllistä tietoa on esimerkiksi alumnien vinkit siitä mitä sivuaineita kannattaisi valita, mitä taitoja ja tietoja olisi hyvä kehittää, mitä tehdä kun opiskelu tökkii? Entä miten he itse ovat selvinneet kriiseistä mitä opiskeluaikana on tullut esimerkiksi opiskeluihin motivoitumisen suhteen? 
Alumnitoiminnalla VALTTI-hanke pyrkii vahvistamaan opiskelijoiden motivaatiota ja tukemaan heidän ammatillisen identiteettinsä kehittymistä. &amp;nbsp;Toivotaan, että alumnitoiminta tuo syksyn pimeneviin iltoihin lisävalaistusta opiskelijoille =) 
&amp;nbsp;- Heidi]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Syksy on saapunut ja tuonut mukanaan uudet tuulet ja uudet kuviot.&amp;nbsp; Monilla syksy on uuden aloittamisen aikaa; joku saattaa aloittaa opintonsa, toinen uuden harrastuksen ja kolmas laihdutuskuurin.
Kaiken kaikkiaan syksy on monille tarmokasta aikaa, johon liittyy toive &amp;rdquo;paremman elämän&amp;rdquo; aloittamisesta&amp;nbsp; ja oman &amp;nbsp;aktiivisuuden lisäämisestä.
Kaikille syksy ei kuitenkaan ole niin innostavaa ja inspiroivaa aikaa. Päinvastoin.
Joillekin opintojaan jatkaville yliopisto-opiskelijoille syksy ja&amp;nbsp; opiskeluihin palaaminen voi merkitä &amp;nbsp;jopa ahdistusta ja epävarmuutta. &amp;nbsp;Esimerkiksi työelämän kynnyksellä oleva opiskelija saattaa painia seuraavien kysymysten äärellä: &amp;rdquo;Onko näistä opinnoista työllistymisen kannalta konkreettista hyötyä?&amp;rdquo; ja &amp;rdquo;Miten voi olla mahdollista, että opiskelen neljättä vuotta, enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona?&amp;rdquo; tai&amp;nbsp; &amp;rdquo;Pitäisikö minun vaihtaa pääainetta?&amp;rdquo;
Edellä mainitut kysymykset eivät ole ainoastaan blogin kirjoittajan omasta päästä temmattuja, vaikka myönnän, että sosiologian entisenä opiskelijana olen noita kysymyksiä päässäni monesti pyöritellyt.&amp;nbsp; 
Opiskelijoiden huoli omasta tulevaisuudesta ja työllistymisestä on noussut esille myös Lapin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa.&amp;nbsp; Yliopiston tiedekuntakohtaisessa opetuksen kehittämistilaisuudessa opiskelijat ovat kertoneet, kuinka joillakin tiedekuntien alojen opiskelijoilla on &amp;rdquo;identiteettikriisi&amp;rdquo; siitä, millaisiin töihin he tulevat sijoittumaan valmistumisen jälkeen. Erityisesti tätä kriisiä potivat ns. yleisten aineiden kuten politiikkatieteiden, matkailututkimuksen ja sosiologian opiskelijat.&amp;nbsp; Opiskelijoiden epävarmuuden &amp;nbsp;helpottamiseksi pohdittiin eri ratkaisuja. Erityisesti alumniyhteistyö, alumnien vierailut ja realististen, tavallisten uratarinoiden kuuleminen koettiin potentiaalisiksi ratkaisuiksi. Alumnien kertomien urakehitysesimerkkien koettiin luovan uskoa tulevaisuuteen ja uskoa omaan osaamiseen. 
Lapin yliopistossa VALTTI-hanke pyrkii vastaamaan opiskelijoiden identiteettikriisiin panostamalla tänä syksynä erityisesti alumniyhteistyöhön, alumnitapahtumien muodossa. &amp;nbsp;&amp;nbsp;Allekirjoittanut&amp;nbsp; on valjastettu näiden tapahtumien suunnitteluun ja tapahtumien ideointi tullaan toteuttamaan alusta lähtien&amp;nbsp; yhteistyössä Lapin yliopiston ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan kanssa. Tämä siksi, että alumnitapahtumat vastaisivat mahdollisimman hyvin opiskelijoiden toiveisiin ja tarpeisiin ja ollen &amp;rdquo;opiskelijoidensa näköiset&amp;rdquo;. 
Opiskelijan sitoutuneisuuden ja motivaation kannalta alumnien uratarinat toimivat hyvänä kannustimena opinnoissa eteenpäin.&amp;nbsp; Alumni on ollut joskus itsekin opiskelija ja tietää minkä kysymysten äärellä opiskelija välillä joutuu &amp;rdquo;taikinoimaan&amp;rdquo;.&amp;nbsp;&amp;nbsp; Alumnilta opiskelija saa reaaliaikaista tietoa työelämän vaatimuksista &amp;nbsp;ja siitä, miten työelämän tarpeisiin voi lähteä vastaamaan jo opiskeluaikana.&amp;nbsp; Hyödyllistä tietoa on esimerkiksi alumnien vinkit siitä mitä sivuaineita kannattaisi valita, mitä taitoja ja tietoja olisi hyvä kehittää, mitä tehdä kun opiskelu tökkii? Entä miten he itse ovat selvinneet kriiseistä mitä opiskeluaikana on tullut esimerkiksi opiskeluihin motivoitumisen suhteen? 
Alumnitoiminnalla VALTTI-hanke pyrkii vahvistamaan opiskelijoiden motivaatiota ja tukemaan heidän ammatillisen identiteettinsä kehittymistä. &amp;nbsp;Toivotaan, että alumnitoiminta tuo syksyn pimeneviin iltoihin lisävalaistusta opiskelijoille =) 
&amp;nbsp;- Heidi]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 23 Sep 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Yhteenveto kirjasta White, M. &amp; Epston, D. (1990): Narrative Means to Therapeutic Ends</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=yhteenveto_kirjasta_narrative_means_to_therapeutic_ends</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=yhteenveto_kirjasta_narrative_means_to_therapeutic_ends</guid>
			<description><![CDATA[Usein ihmiset, jotka tarvitsevat apua, kokevat, etteivät kykene vaikuttamaan elämäänsä, joka vaikuttaa muuttumattomalta. Muutoksen hahmottaminen on elintärkeää merkityksen kokemisen kannalta ja jotta yksilö voisi kokea toimijuutta elämässään. Muutoksen hahmottaminen tapahtuu lineaarisen aikakäsityksen kautta.
Pyrkiessämme ymmärtämään elämäämme joudumme järjestämään kokemuksiamme ajassa siten, että kykenisimme luomaan itsestämme ja maailmastamme koherentin kuvan. Jotta kykenisimme ymmärtämään elämäämme ja ilmaisemaan itseämme, kokemuksesta täytyy tehdä tarina. Tarinan teko määrittelee kokemukselle annettavan merkityksen. Kokemukset menneestä ja nykyisyydestä, sekä asioista, joiden ennustetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, liitetään lineaariseksi jatkumoksi, jota kutsutaan kertomukseksi tai narratiiviksi.
Yksilöt tuottavat primaarisia narratiiveja elämästään ja pitävät niitä tietona itsestään. Niinpä kertomukset, joita ihmiset elävät läpi määräävät heidän vuorovaikutustaan ja toimintaansa ja elämän ja suhteiden kehittyminen tapahtuu tällaisten kertomisten kautta.  Kokemuksemme on kuitenkin syvempää ja monimutkaisempaa kuin tuottamamme kertomus, eli kertomus ei koskaan kata koko kokemusta. Paljon kokemuksestamme jää siis kertomuksen ulkopuolelle. Kertomukset ovat täynnä aukkoja, jotka yksilön pitää täyttää voidakseen esittää tarinansa, ja nämä aukot elvyttävät eletyn kokemuksen ja yksilön mielikuvituksen. Aina kun yksilö kertoo tarinansa, hän samalla kirjoittaa elämänsä uudelleen. Jokainen tarinan kerronta on uusi kerronta, joka kantaa mukanaan ja laajentaa edellistä ja jo olemassa olevaa kerronta.
Foucaultin mukaan yksilö on alttiina vallankäytölle normalisoivien totuuksien kautta, jotka muokkaavat elämää ja suhteita. Nämä totuudet rakennetaan vallankäytön kautta. Ei ole olemassa objektiivisia totuuksia, vaan totuuksia, joille annetaan totuuden status. Ne ovat normalisoivia, koska ne määrittävät normit, joiden ympärille yksilöiden odotetaan muokkaavan elämänsä. Valta muokkaa ihmisten elämää ja yksilöllisyyttä totuuden määrittelyn kautta ja tekee heistä &amp;rdquo;lauhkeita&amp;rdquo; ja saa heidät tukemaan ja lisäämään vallitsevan totuuden eri muotoja toiminnassaan (sisäistetty auktoriteetti).
Tarinankerronta on riippuvaista kielestä, ja kielellä annamme merkityksiä kokemuksillemme. Kieli ei kuitenkaan ole neutraalia toimintaa, vaan on olemassa tiettyjä kulttuurille ominaisia kielellisiä resursseja, joita kussakin kulttuurissa pidetään soveltuvina kuvaamaan yksilön kokemusta. Globaalit tarinat vs. alistetut tarinat: 1) haudatut, piilotetut ja naamioidut totuudet, ja 2) kielletyt ja rajoitetut totuudet, joilta kielletään tila (esim. vaihtoehtoinen lääketiede).

Ohjaukseen sovellettuna: 
&amp;nbsp;

    Tavoitteena on a) vaihtoehtoisten tarinoiden luominen, joihin sisällytetään elintärkeän ja aiemmin huomiotta jätetyn, vaihtoehtoisen kokemuksen aspektit, sekä b) näille kertomuksille tilan luominen.
    Yksilö kokee tilanteensa ongelmalliseksi, koska hänet asetetaan niihin tarinoihin, joita muilla on hänestä ja koska nämä tarinat ovat siinä määrin hallitsevia (dominant story), että ne eivät anna tilaa yksilön preferoimille tarinoille. Yksilö saattaa myös itse tukea tarinoita, joita kuitenkin pitää epätyydyttävinä, jotka eivät sisällä yksilön kokemuksia tai jotka ovat vastakkaisia kuin yksilön kokemus.
    Ne osat, jotka jäävät dominoivan kertomuksen ulkopuolelle ovat &amp;rdquo;poikkeavia tarinoita&amp;rdquo; (unique outcomes), jotka voidaan tuoda esille ulkoistamalla dominoiva, ongelmapainotteinen kertomus yksilön elämästä ja ihmissuhteista: 
    
        Mikä ongelma on? Ongelman tarkka nimeäminen ja hahmon antaminen sille.
        Miten ongelma on vaikuttanut yksilön elämään ja ihmissuhteisiin?
        Miten yksilö itse ja hänen ihmissuhteensa ovat vaikuttaneet ongelman &amp;rdquo;elämään&amp;rdquo;, tukeneet sen olemassaoloa?
        Milloin yksilö on onnistunut vastustamaan ongelmaa ja olemaan tukematta sitä?
        Miten siinä onnistui?
        Mitä onnistuminen kertoo hänestä työntekijänä? Jne.
    
    
    Ongelma ei siis ole ihminen eikä ihmisten välinen suhde.
    Tärkeää rohkaista vaihtoehtoisiin ongelman määrittelyihin.
    Ongelman eloonjääminen on riippuvainen sen vaikutuksista. Vaikutukset luovat ongelman eloonjäämissysteemin: ongelma pysyy elossa vaikutustensa ansiosta.
    Kun poikkeavat tarinat on löydetty, yksilöä voidaan rohkaista liittämään niihin merkityksiä, eli kertomaan tarinaansa uudelleen ohjaajalle ja jatkossa muillekin tahoille.
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Usein ihmiset, jotka tarvitsevat apua, kokevat, etteivät kykene vaikuttamaan elämäänsä, joka vaikuttaa muuttumattomalta. Muutoksen hahmottaminen on elintärkeää merkityksen kokemisen kannalta ja jotta yksilö voisi kokea toimijuutta elämässään. Muutoksen hahmottaminen tapahtuu lineaarisen aikakäsityksen kautta.
Pyrkiessämme ymmärtämään elämäämme joudumme järjestämään kokemuksiamme ajassa siten, että kykenisimme luomaan itsestämme ja maailmastamme koherentin kuvan. Jotta kykenisimme ymmärtämään elämäämme ja ilmaisemaan itseämme, kokemuksesta täytyy tehdä tarina. Tarinan teko määrittelee kokemukselle annettavan merkityksen. Kokemukset menneestä ja nykyisyydestä, sekä asioista, joiden ennustetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, liitetään lineaariseksi jatkumoksi, jota kutsutaan kertomukseksi tai narratiiviksi.
Yksilöt tuottavat primaarisia narratiiveja elämästään ja pitävät niitä tietona itsestään. Niinpä kertomukset, joita ihmiset elävät läpi määräävät heidän vuorovaikutustaan ja toimintaansa ja elämän ja suhteiden kehittyminen tapahtuu tällaisten kertomisten kautta.  Kokemuksemme on kuitenkin syvempää ja monimutkaisempaa kuin tuottamamme kertomus, eli kertomus ei koskaan kata koko kokemusta. Paljon kokemuksestamme jää siis kertomuksen ulkopuolelle. Kertomukset ovat täynnä aukkoja, jotka yksilön pitää täyttää voidakseen esittää tarinansa, ja nämä aukot elvyttävät eletyn kokemuksen ja yksilön mielikuvituksen. Aina kun yksilö kertoo tarinansa, hän samalla kirjoittaa elämänsä uudelleen. Jokainen tarinan kerronta on uusi kerronta, joka kantaa mukanaan ja laajentaa edellistä ja jo olemassa olevaa kerronta.
Foucaultin mukaan yksilö on alttiina vallankäytölle normalisoivien totuuksien kautta, jotka muokkaavat elämää ja suhteita. Nämä totuudet rakennetaan vallankäytön kautta. Ei ole olemassa objektiivisia totuuksia, vaan totuuksia, joille annetaan totuuden status. Ne ovat normalisoivia, koska ne määrittävät normit, joiden ympärille yksilöiden odotetaan muokkaavan elämänsä. Valta muokkaa ihmisten elämää ja yksilöllisyyttä totuuden määrittelyn kautta ja tekee heistä &amp;rdquo;lauhkeita&amp;rdquo; ja saa heidät tukemaan ja lisäämään vallitsevan totuuden eri muotoja toiminnassaan (sisäistetty auktoriteetti).
Tarinankerronta on riippuvaista kielestä, ja kielellä annamme merkityksiä kokemuksillemme. Kieli ei kuitenkaan ole neutraalia toimintaa, vaan on olemassa tiettyjä kulttuurille ominaisia kielellisiä resursseja, joita kussakin kulttuurissa pidetään soveltuvina kuvaamaan yksilön kokemusta. Globaalit tarinat vs. alistetut tarinat: 1) haudatut, piilotetut ja naamioidut totuudet, ja 2) kielletyt ja rajoitetut totuudet, joilta kielletään tila (esim. vaihtoehtoinen lääketiede).

Ohjaukseen sovellettuna: 
&amp;nbsp;

    Tavoitteena on a) vaihtoehtoisten tarinoiden luominen, joihin sisällytetään elintärkeän ja aiemmin huomiotta jätetyn, vaihtoehtoisen kokemuksen aspektit, sekä b) näille kertomuksille tilan luominen.
    Yksilö kokee tilanteensa ongelmalliseksi, koska hänet asetetaan niihin tarinoihin, joita muilla on hänestä ja koska nämä tarinat ovat siinä määrin hallitsevia (dominant story), että ne eivät anna tilaa yksilön preferoimille tarinoille. Yksilö saattaa myös itse tukea tarinoita, joita kuitenkin pitää epätyydyttävinä, jotka eivät sisällä yksilön kokemuksia tai jotka ovat vastakkaisia kuin yksilön kokemus.
    Ne osat, jotka jäävät dominoivan kertomuksen ulkopuolelle ovat &amp;rdquo;poikkeavia tarinoita&amp;rdquo; (unique outcomes), jotka voidaan tuoda esille ulkoistamalla dominoiva, ongelmapainotteinen kertomus yksilön elämästä ja ihmissuhteista: 
    
        Mikä ongelma on? Ongelman tarkka nimeäminen ja hahmon antaminen sille.
        Miten ongelma on vaikuttanut yksilön elämään ja ihmissuhteisiin?
        Miten yksilö itse ja hänen ihmissuhteensa ovat vaikuttaneet ongelman &amp;rdquo;elämään&amp;rdquo;, tukeneet sen olemassaoloa?
        Milloin yksilö on onnistunut vastustamaan ongelmaa ja olemaan tukematta sitä?
        Miten siinä onnistui?
        Mitä onnistuminen kertoo hänestä työntekijänä? Jne.
    
    
    Ongelma ei siis ole ihminen eikä ihmisten välinen suhde.
    Tärkeää rohkaista vaihtoehtoisiin ongelman määrittelyihin.
    Ongelman eloonjääminen on riippuvainen sen vaikutuksista. Vaikutukset luovat ongelman eloonjäämissysteemin: ongelma pysyy elossa vaikutustensa ansiosta.
    Kun poikkeavat tarinat on löydetty, yksilöä voidaan rohkaista liittämään niihin merkityksiä, eli kertomaan tarinaansa uudelleen ohjaajalle ja jatkossa muillekin tahoille.
]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 21 Sep 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Välitä opiskelijan opintojen etenemisestä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valita_opiskelijan_opintojen_etenemisesta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valita_opiskelijan_opintojen_etenemisesta</guid>
			<description><![CDATA[Lukiessani Päivikki Jääskelän ja Pia Nissilän toimittamaa kirjaa &amp;rdquo;Valmistumisen tukeminen korkeakouluopinnoissa&amp;rdquo;, huomasin, että kirjan opiskelijoiden palautteet liittyen opiskelun edistämiseen ovat hyvin samansuuntaiset kuin omien opiskelijoiden palautteet ja kokemukset samasta aiheesta Vaasan ammattikorkeakoulussa.
Opiskelijat arvostavat henkilökohtaista ohjausta eniten, sillä silloin he saavat täyden huomion ja ohjauksessa pureudutaan vain heidän opintojensa etenemiseen. Osalle opiskelijoista taasen ryhmäohjaustilanteet antavat tärkeän vertaistuen, joka vie puolestaan opintoja eteenpäin. Ne opiskelijat, jotka eivät kokeneet ryhmäohjausta omakseen, olivat kuitenkin motivoituneita osallistumaan henkilökohtaiseen ohjaukseen ja kirjoittamaan verkossa opintopäiväkirjaa.
Kirjasta oli mielenkiintoista huomata, miten opiskelijat kokivat verkko-ohjauksen. Siinä opiskelijat verkossa kirjoittivat kahden viikon välein opintopäiväkirjaa opintojensa etenemisestä ohjaajalleen. Opiskelijoille tuli tunne, että heidän opinnoistaan oltiin kiinnostuneita, kun ohjaaja antoi palautetta. Opintopäiväkirjoista ohjaaja huomasi myös mahdolliset ongelmatilanteet ja näin pystyi ajoissa puuttumaan niihin. Verkko-ohjaus opintopäiväkirjan muodossa onkin seuraava kokeiluni tulevissa valttiryhmissä ja mahdollisesti myös pelkästään henkilökohtaiseen ohjaukseen tuleville opiskelijoille. Tärkeintä on saada opiskelijoille tunne, että heidän opinnoistaan välitetään!
&amp;nbsp;
Lähde: Päivikki Jääskelä &amp;amp; Pia Nissilä (toim.) (2011) Valmistumisen tukeminen korkeakouluopinnoissa. Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella – ESR-hanke 2008 - 2011. Kirjapaino: Oy Fram Ab. ]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Lukiessani Päivikki Jääskelän ja Pia Nissilän toimittamaa kirjaa &amp;rdquo;Valmistumisen tukeminen korkeakouluopinnoissa&amp;rdquo;, huomasin, että kirjan opiskelijoiden palautteet liittyen opiskelun edistämiseen ovat hyvin samansuuntaiset kuin omien opiskelijoiden palautteet ja kokemukset samasta aiheesta Vaasan ammattikorkeakoulussa.
Opiskelijat arvostavat henkilökohtaista ohjausta eniten, sillä silloin he saavat täyden huomion ja ohjauksessa pureudutaan vain heidän opintojensa etenemiseen. Osalle opiskelijoista taasen ryhmäohjaustilanteet antavat tärkeän vertaistuen, joka vie puolestaan opintoja eteenpäin. Ne opiskelijat, jotka eivät kokeneet ryhmäohjausta omakseen, olivat kuitenkin motivoituneita osallistumaan henkilökohtaiseen ohjaukseen ja kirjoittamaan verkossa opintopäiväkirjaa.
Kirjasta oli mielenkiintoista huomata, miten opiskelijat kokivat verkko-ohjauksen. Siinä opiskelijat verkossa kirjoittivat kahden viikon välein opintopäiväkirjaa opintojensa etenemisestä ohjaajalleen. Opiskelijoille tuli tunne, että heidän opinnoistaan oltiin kiinnostuneita, kun ohjaaja antoi palautetta. Opintopäiväkirjoista ohjaaja huomasi myös mahdolliset ongelmatilanteet ja näin pystyi ajoissa puuttumaan niihin. Verkko-ohjaus opintopäiväkirjan muodossa onkin seuraava kokeiluni tulevissa valttiryhmissä ja mahdollisesti myös pelkästään henkilökohtaiseen ohjaukseen tuleville opiskelijoille. Tärkeintä on saada opiskelijoille tunne, että heidän opinnoistaan välitetään!
&amp;nbsp;
Lähde: Päivikki Jääskelä &amp;amp; Pia Nissilä (toim.) (2011) Valmistumisen tukeminen korkeakouluopinnoissa. Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella – ESR-hanke 2008 - 2011. Kirjapaino: Oy Fram Ab. ]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 13 Sep 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Elopäivien 2011 satoa</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=elopaivien_2011_satoa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=elopaivien_2011_satoa</guid>
			<description><![CDATA[Elopäivien teemana oli Kohti työelämää yhteistyöllä: korkeakoulujen ja hankkeiden parhaiden käytäntöjen jakaminen. Järjestäjinä olivat hankkeet Valtti, VALOA ja Lähde työelämään ja paikkana Helsingin yliopisto.
Pääpuhujaksi oli saatu professori Tony Watts Isosta  Britanniasta. Hän luennoi ja konsultoi urasuunnittelun&amp;nbsp; ja -kehityksen  teemoista. Hän on tehnyt useita vertailevia tutkimuksia eri maiden  ohjausjärjestelmistä.&amp;nbsp;Elopäivien luennollaan hän toi esimerkkejä  Iso-Britannian ja lähinnä Cambridgen ja Derbyn yliopistojen  ohjausjärjestelmistä.&amp;nbsp;Hän&amp;nbsp;puhui mm. aiheesta&amp;nbsp;&amp;quot;Career development  Learning&amp;quot;. Termi&amp;nbsp;ei enää korosta niinkään taito-vaan&amp;nbsp;osaamisperustaista  urasuunnittelua, ja&amp;nbsp;siitä esimerkkeinä:
* Self awareness &amp;ndash; in terms of interests, abilities, values, etc.
* Opportunity awareness &amp;ndash; knowing what work opportunities exist and what their
requirements are.
* Decision learning &amp;ndash; decision-making skills.
* Transition learning &amp;ndash; including job-search and self-presentation skills
Tutkija Seija Nykäsen luento oli  innostava.&amp;nbsp;Luennosta nousi esiin tärkeimpänä Jyväskylän yliopiston  koulutuksen tutkimuslaitoksella laadittu&amp;nbsp;työelämätaitojen kehittymisen  mallinnus. Siinä&amp;nbsp;&amp;quot;jalostetuimpana&amp;quot; mallina nousi esiin konnektiivinen malli,  jota kuvaavat muodollisen ja ei-muodollisen oppimisen sekoittuminen,  ongelmanratkaisu autenttisissa ympäristöissä, verkosto- ja  kommunikointitaidot. , yhteistyötaidot sekä epävarmuuden ja sietämisen  taito.
&amp;nbsp;
Osallistuin seuraaviin työpajoihin, joista koosteet:
* Palvelua verkossa, jossa esiteltiin Lähde ja Step  it-hankkeet.&amp;nbsp; Hankkeitten tarkoituksena on koota työnvälityspalveluita  ja mm. korkeakoulujen alan&amp;nbsp;yhteyshenkilöitä samaan portaaliin.  Lähde-hankkeen keskittyy työnantajan palveluun ja Step it  alumniverkostoihin. Ehkä tähän kuvioon saadaan myös VALOA-hankkeen kansainvälisen opiskelijan uraohjauksen palvelut.
* Tyyppi Työssä. Myers-Briggs tyyppi -indikaattorin hyödyntäminen uraohjauksessa -työpajassa&amp;nbsp;Krista  esitteli persoonallisuusindikaattoreita, jotka&amp;nbsp;mittaavat neljää  ulottuvuutta:&amp;nbsp;1. Ekstraversio-intorversio - mistä saat energiaa?,&amp;nbsp; 2.  Aistiminen-intuitivisuus - Millaisen tiedon keräämisen keskityt?, 3.  Ajattelu-tunne -&amp;nbsp;Mihin perustat päätöksesi?, 4. Järjestelmällisyys-  spontaanisuus- Miten järjestät elämäsi?). Kyseiset ulottuvuudet  vaihtelevat eri henkilöissä, eivätkä välttämättä esiinny &amp;quot;puhtaana&amp;quot;  piirteenä. Esimerkkeinä ulottuvuuksista Krista kertoi miten kyseiset  tyypit käyttäytyvät palaverissa. Esimerkit aukaisivatkin kuulijoille  tuttuja tilanteita työpaikoilla ja kodeissa. Tärkein anti itselleni oli,  että itseymmärrys&amp;nbsp;sekä perheenjäsenten &amp;amp; työkaverien käyttäytymisen  ymmärtäminen lisääntyi kertaheitolla: Miksi esim. joku&amp;nbsp;valitsee  tehtävänannoista yhden&amp;nbsp;suorittaen sen&amp;nbsp;sitkeästi loppuun - &amp;nbsp;kun toisella  on jo alkumetreillä kymmenkunta vaihtuvaa ideaa, joista ehkä ei yksikään  tule tehdyksi tai miksi toinen istuu työkavereitten kanssa kahvilla ja  toinen&amp;nbsp;ei niinkään välitä social talkista&amp;nbsp;vaan käyttää energiansa  mieluummin työntekoon tai miksi joku ei&amp;nbsp;heti lähde mukaan yhteiseen,  hienoon projektiin.&amp;nbsp;Pohtiminen, miten eri preferenssityyppien kanssa  kannattaisi toimia, oli myös antoisaa.&amp;nbsp;(Aiheeseen liittyviä  kirjavinkkejä: Auvinen &amp;quot;16 persoonallisuuden tyyppiä&amp;quot; (2007) sekä  Lundberg &amp;quot;Tuntematon sotilas ja Johtamisen taito&amp;quot; (2005)
* Ohjauspalveluiden tulevaisuuden visioita&amp;quot; , jossa TEKin  urapalvelujen edustajat&amp;nbsp;olivat valinneet teemaksi &amp;quot;mahdollisuuksia  tiivistää ja kehittää yhteistyötä ohjauksen ja neuvonnan toimijoiden  kanssa. Tästä työpajasta jäi mieleeni erityisesti työpajan onnistunut  vetämistapa: 1) Ideamyllyssä&amp;nbsp;kerroimme ääneen&amp;nbsp;omia yhteistyötahoja  (esim. Ely-keskus, TE-toimisto, alumnit..), jotka kirjattiin fläpeille,  2) Keskustelimme hyvistä käytänteistä, joista valitsimme 2 esiteltäväksi  muille (esim.yhdessä urapalveluiden ja tiedekunnan kanssa järjestetty  työelämätaidot -kurssi), 3) Esittelimme käytänteet ja 4) pohdimme  tykönämme, mitkä ideat voisi&amp;nbsp;soveltaa omaan työhön. Ideat&amp;nbsp;kirjattiin  työpajan vetäjien jakaman&amp;nbsp;työpaperin pilvipiirrosten sisään.
Iltaohjelma oli onnistunut. Ruoka oli erinomaista ja  ympäristö merellisen kaunis. Ohjelmanumeroina oli tietovisa  ESR-hankkeiden moninaisista menettelytavoista (joukkueet saivat itse  laskea pisteensä, joten visan tulokset olivat jokseenkin epäluotettavat)  sekä Kaisan vetämä rivitanssioppitunti.
Työnantajat äänessä -luento-osuudet olivat antoisia.  Erityisesti erityissuunnittelija Hanna Keskisen osuus antoi uskoa  työelämän ja korkeakoulujen yhteistyön mahdollisuuksiin. Helsingin  kaupungin korkeakouluharjoittelijoille antamia tukimuotoja ovat mm.  nimetty ohjaaja, säännölliset palautekeskustelut ja perehdyttäminen.  Hanna oli kerännyt myös opiskelijapalautettu korkeakouluohjaajille,  joissa opiskelijat toivat esiin mm. harjoittelun raportoinnin  tehostamisen (reflektiomahdollisuus), harjoittelun tavoitteiden  täsmentämisen tärkeyden sekä toiveen erilaisten harjoitteluun ja  työelämään liittyvien&amp;nbsp;keskustelufoorumien ja vertaisryhmien  perustamisista korkeakouluihin.

Elopäivät oli kompakti, sisällöltöön onnistunut kokonaisuus - eikä ihme kun hankkeet olivat asialla!!
(Mainittakoon vielä, että Dalai Lama oli vierailulla Helsingin  yliopistolla samaan aikaan ja onnistuin näkemään hänet ilmielävänä  poistumassa talosta kameroitten ja turvamiesten saattelemana.)
Avainohjaaja Päivi Rovaniemeltä]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Elopäivien teemana oli Kohti työelämää yhteistyöllä: korkeakoulujen ja hankkeiden parhaiden käytäntöjen jakaminen. Järjestäjinä olivat hankkeet Valtti, VALOA ja Lähde työelämään ja paikkana Helsingin yliopisto.
Pääpuhujaksi oli saatu professori Tony Watts Isosta  Britanniasta. Hän luennoi ja konsultoi urasuunnittelun&amp;nbsp; ja -kehityksen  teemoista. Hän on tehnyt useita vertailevia tutkimuksia eri maiden  ohjausjärjestelmistä.&amp;nbsp;Elopäivien luennollaan hän toi esimerkkejä  Iso-Britannian ja lähinnä Cambridgen ja Derbyn yliopistojen  ohjausjärjestelmistä.&amp;nbsp;Hän&amp;nbsp;puhui mm. aiheesta&amp;nbsp;&amp;quot;Career development  Learning&amp;quot;. Termi&amp;nbsp;ei enää korosta niinkään taito-vaan&amp;nbsp;osaamisperustaista  urasuunnittelua, ja&amp;nbsp;siitä esimerkkeinä:
* Self awareness &amp;ndash; in terms of interests, abilities, values, etc.
* Opportunity awareness &amp;ndash; knowing what work opportunities exist and what their
requirements are.
* Decision learning &amp;ndash; decision-making skills.
* Transition learning &amp;ndash; including job-search and self-presentation skills
Tutkija Seija Nykäsen luento oli  innostava.&amp;nbsp;Luennosta nousi esiin tärkeimpänä Jyväskylän yliopiston  koulutuksen tutkimuslaitoksella laadittu&amp;nbsp;työelämätaitojen kehittymisen  mallinnus. Siinä&amp;nbsp;&amp;quot;jalostetuimpana&amp;quot; mallina nousi esiin konnektiivinen malli,  jota kuvaavat muodollisen ja ei-muodollisen oppimisen sekoittuminen,  ongelmanratkaisu autenttisissa ympäristöissä, verkosto- ja  kommunikointitaidot. , yhteistyötaidot sekä epävarmuuden ja sietämisen  taito.
&amp;nbsp;
Osallistuin seuraaviin työpajoihin, joista koosteet:
* Palvelua verkossa, jossa esiteltiin Lähde ja Step  it-hankkeet.&amp;nbsp; Hankkeitten tarkoituksena on koota työnvälityspalveluita  ja mm. korkeakoulujen alan&amp;nbsp;yhteyshenkilöitä samaan portaaliin.  Lähde-hankkeen keskittyy työnantajan palveluun ja Step it  alumniverkostoihin. Ehkä tähän kuvioon saadaan myös VALOA-hankkeen kansainvälisen opiskelijan uraohjauksen palvelut.
* Tyyppi Työssä. Myers-Briggs tyyppi -indikaattorin hyödyntäminen uraohjauksessa -työpajassa&amp;nbsp;Krista  esitteli persoonallisuusindikaattoreita, jotka&amp;nbsp;mittaavat neljää  ulottuvuutta:&amp;nbsp;1. Ekstraversio-intorversio - mistä saat energiaa?,&amp;nbsp; 2.  Aistiminen-intuitivisuus - Millaisen tiedon keräämisen keskityt?, 3.  Ajattelu-tunne -&amp;nbsp;Mihin perustat päätöksesi?, 4. Järjestelmällisyys-  spontaanisuus- Miten järjestät elämäsi?). Kyseiset ulottuvuudet  vaihtelevat eri henkilöissä, eivätkä välttämättä esiinny &amp;quot;puhtaana&amp;quot;  piirteenä. Esimerkkeinä ulottuvuuksista Krista kertoi miten kyseiset  tyypit käyttäytyvät palaverissa. Esimerkit aukaisivatkin kuulijoille  tuttuja tilanteita työpaikoilla ja kodeissa. Tärkein anti itselleni oli,  että itseymmärrys&amp;nbsp;sekä perheenjäsenten &amp;amp; työkaverien käyttäytymisen  ymmärtäminen lisääntyi kertaheitolla: Miksi esim. joku&amp;nbsp;valitsee  tehtävänannoista yhden&amp;nbsp;suorittaen sen&amp;nbsp;sitkeästi loppuun - &amp;nbsp;kun toisella  on jo alkumetreillä kymmenkunta vaihtuvaa ideaa, joista ehkä ei yksikään  tule tehdyksi tai miksi toinen istuu työkavereitten kanssa kahvilla ja  toinen&amp;nbsp;ei niinkään välitä social talkista&amp;nbsp;vaan käyttää energiansa  mieluummin työntekoon tai miksi joku ei&amp;nbsp;heti lähde mukaan yhteiseen,  hienoon projektiin.&amp;nbsp;Pohtiminen, miten eri preferenssityyppien kanssa  kannattaisi toimia, oli myös antoisaa.&amp;nbsp;(Aiheeseen liittyviä  kirjavinkkejä: Auvinen &amp;quot;16 persoonallisuuden tyyppiä&amp;quot; (2007) sekä  Lundberg &amp;quot;Tuntematon sotilas ja Johtamisen taito&amp;quot; (2005)
* Ohjauspalveluiden tulevaisuuden visioita&amp;quot; , jossa TEKin  urapalvelujen edustajat&amp;nbsp;olivat valinneet teemaksi &amp;quot;mahdollisuuksia  tiivistää ja kehittää yhteistyötä ohjauksen ja neuvonnan toimijoiden  kanssa. Tästä työpajasta jäi mieleeni erityisesti työpajan onnistunut  vetämistapa: 1) Ideamyllyssä&amp;nbsp;kerroimme ääneen&amp;nbsp;omia yhteistyötahoja  (esim. Ely-keskus, TE-toimisto, alumnit..), jotka kirjattiin fläpeille,  2) Keskustelimme hyvistä käytänteistä, joista valitsimme 2 esiteltäväksi  muille (esim.yhdessä urapalveluiden ja tiedekunnan kanssa järjestetty  työelämätaidot -kurssi), 3) Esittelimme käytänteet ja 4) pohdimme  tykönämme, mitkä ideat voisi&amp;nbsp;soveltaa omaan työhön. Ideat&amp;nbsp;kirjattiin  työpajan vetäjien jakaman&amp;nbsp;työpaperin pilvipiirrosten sisään.
Iltaohjelma oli onnistunut. Ruoka oli erinomaista ja  ympäristö merellisen kaunis. Ohjelmanumeroina oli tietovisa  ESR-hankkeiden moninaisista menettelytavoista (joukkueet saivat itse  laskea pisteensä, joten visan tulokset olivat jokseenkin epäluotettavat)  sekä Kaisan vetämä rivitanssioppitunti.
Työnantajat äänessä -luento-osuudet olivat antoisia.  Erityisesti erityissuunnittelija Hanna Keskisen osuus antoi uskoa  työelämän ja korkeakoulujen yhteistyön mahdollisuuksiin. Helsingin  kaupungin korkeakouluharjoittelijoille antamia tukimuotoja ovat mm.  nimetty ohjaaja, säännölliset palautekeskustelut ja perehdyttäminen.  Hanna oli kerännyt myös opiskelijapalautettu korkeakouluohjaajille,  joissa opiskelijat toivat esiin mm. harjoittelun raportoinnin  tehostamisen (reflektiomahdollisuus), harjoittelun tavoitteiden  täsmentämisen tärkeyden sekä toiveen erilaisten harjoitteluun ja  työelämään liittyvien&amp;nbsp;keskustelufoorumien ja vertaisryhmien  perustamisista korkeakouluihin.

Elopäivät oli kompakti, sisällöltöön onnistunut kokonaisuus - eikä ihme kun hankkeet olivat asialla!!
(Mainittakoon vielä, että Dalai Lama oli vierailulla Helsingin  yliopistolla samaan aikaan ja onnistuin näkemään hänet ilmielävänä  poistumassa talosta kameroitten ja turvamiesten saattelemana.)
Avainohjaaja Päivi Rovaniemeltä]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 25 Aug 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>FEDORAssa kuultua 1</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=fedorassa_opittua_1</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=fedorassa_opittua_1</guid>
			<description><![CDATA[FEDORAn Kesäyliopiston 2011 aloitti Ioanninan yliopiston rehtori Triantafhyllos  Albanis. Hän kertoi yliopistosta, joka on Kreikan kuudenneksi suurin,  opiskelijoita on n. 13000, henkilökuntaa 540 ja laitoksia 14..  Seuraavaksi puhui EAIE-FEDORAn presidentti Hans-Werner R&amp;uuml;ckert, joka  kiitti järjestäjiä ja toivoi, että kesäkoulut jatkuisivat vähintään joka  toinen vuosi järjestettävinä tapahtumina. Valter Fissamper (President  of the Hellenic National Center for Vocational Orientation) kertoi  pahasta työttömyystilanteesta ja päätyi siihen että ohjaus on erittäin  tärkeää tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Kun tällä hetkellä  yhdistyvät rajoittuneet taloudelliset resurssit, vähemmän ihmisiä  tekemässä ohjausta ja kasvava ohjauksen tarve, on tilanne aika  kestämätön. Fissamperin lääkkeet olivat: ohjaajien koulutus ja  (vähäisten jäljellä olevien) lisäkoulutus, ohjauksen hajauttaminen ja  paikallisten ja alueellisten toimijoiden parempi mukaanotto, uusien  teknologioiden parempi hyödyntäminen sekä verkostoituminen.
Pääpuhujista aloitti EAIE-FEDORAn presidentti Hans-Werner R&amp;uuml;ckert  aiheella &amp;ldquo;Psychological Counselling in Modern Times &amp;ndash; Is there anything  new under the sun?&amp;rdquo;. Hän pohti sitä, kuinka tietyt aiheet opiskelijoiden  ohjauksessa ovat muuttumattomia, kuten vaikkapa kotoa poslähtö,  tulevaisuuden miettiminen, rahoitus, identiteetin kehittyminen. Tämän  hetken suuntaus on kuitenkin nuorten mielenterveysongelmien määrän  kasvu. R&amp;uuml;ckert pohti, voisiko yksi osatekijä tässä olla tutkintojen  kaksiportaisuuden myötä kasvanut stressi. On myös huomattu ,että yhä  useampi ohjaukseen hakeutuva opiskelija on sosiaalisesti eristäytynyt,  sekä fyysisen että verkkokanssakäymisen suhteen.
Kaksiportaisen tutkinnon vaikutuksia on tutkittu mm. Saksassa, jossa on havaittu seuraavaa:

    vapaus on vähentynyt, erityisesti ensimmäisenä lukukautena, joka aiemmin oli uuteen elämään sopeutumisen aikaa
    strukturoidut opintosuunnitelmat paljastavat heti alussa, mikäli opiskelijalla on puutteita opiskelutaidoissa
    paine hyvään opiskelumenestykseen johtaa jatkuvaan taakkaan
    buliminen oppiminen syväoppimisen sijaan
    opiskelun aiheuttama työtaakka koetaan isona, vaikkei sitä todellisuudessa ole kasvatettu
    taloudelliset paineet (Saksassa ollaan luopumassa lukukausimaksuista)
    paineet päästä maisteriopintoihin (85 % kandivaiheen opiskelijoista halusi jatkaa, 75 % pääsi)
    &amp;nbsp;

Edellisestä aiheutuneita muutoksia psykologiseen ohjaukseen:

    tarve on kasvanut 20 %
    yhä useampi asiakas tulee varhaisemmassa vaiheessa opintoja
    enemmän stressiä ja pelkoa (joka osittain on henkilökunnan aiheuttamaa, koska he eivät pidä uudesta systeemistä!)
    enemmän passivisuutta
    hakevat enemmän vinkkejä, eivät ole valmiita itsepohdiskeluun
    kuitenkin ovat erittäin valmiita tekemään ohjaajan antamat kotitehtävät
    identettiteemat vähemmällä &amp;ndash; &amp;ldquo;tämähän kestää vain kolme vuotta&amp;rdquo;
    &amp;nbsp;

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin pitää kehittää henkistä  hyvinvointia ja oppimista tukevaa toimintaa. Ohjausta on laajennettava  perinteisen ohjauksen ja psykologisten palvelujen ulkopuolelle mm.  verkostoitumalla, stressinhallinta kursseilla ja integroimalla ohjaus  opetukseen. Palvelut pitää saada alisuoriutujien käyttöön, sillä he ovat  alttiimpia masennukselle, sekä myös KV-opiskelijoille, opiskelijoille  jotka ovat riskiryhmissä ja ei-perinteisille oppijoille.
&amp;nbsp;Jaana, Oulun yliopiston avainohjaaja]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[FEDORAn Kesäyliopiston 2011 aloitti Ioanninan yliopiston rehtori Triantafhyllos  Albanis. Hän kertoi yliopistosta, joka on Kreikan kuudenneksi suurin,  opiskelijoita on n. 13000, henkilökuntaa 540 ja laitoksia 14..  Seuraavaksi puhui EAIE-FEDORAn presidentti Hans-Werner R&amp;uuml;ckert, joka  kiitti järjestäjiä ja toivoi, että kesäkoulut jatkuisivat vähintään joka  toinen vuosi järjestettävinä tapahtumina. Valter Fissamper (President  of the Hellenic National Center for Vocational Orientation) kertoi  pahasta työttömyystilanteesta ja päätyi siihen että ohjaus on erittäin  tärkeää tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Kun tällä hetkellä  yhdistyvät rajoittuneet taloudelliset resurssit, vähemmän ihmisiä  tekemässä ohjausta ja kasvava ohjauksen tarve, on tilanne aika  kestämätön. Fissamperin lääkkeet olivat: ohjaajien koulutus ja  (vähäisten jäljellä olevien) lisäkoulutus, ohjauksen hajauttaminen ja  paikallisten ja alueellisten toimijoiden parempi mukaanotto, uusien  teknologioiden parempi hyödyntäminen sekä verkostoituminen.
Pääpuhujista aloitti EAIE-FEDORAn presidentti Hans-Werner R&amp;uuml;ckert  aiheella &amp;ldquo;Psychological Counselling in Modern Times &amp;ndash; Is there anything  new under the sun?&amp;rdquo;. Hän pohti sitä, kuinka tietyt aiheet opiskelijoiden  ohjauksessa ovat muuttumattomia, kuten vaikkapa kotoa poslähtö,  tulevaisuuden miettiminen, rahoitus, identiteetin kehittyminen. Tämän  hetken suuntaus on kuitenkin nuorten mielenterveysongelmien määrän  kasvu. R&amp;uuml;ckert pohti, voisiko yksi osatekijä tässä olla tutkintojen  kaksiportaisuuden myötä kasvanut stressi. On myös huomattu ,että yhä  useampi ohjaukseen hakeutuva opiskelija on sosiaalisesti eristäytynyt,  sekä fyysisen että verkkokanssakäymisen suhteen.
Kaksiportaisen tutkinnon vaikutuksia on tutkittu mm. Saksassa, jossa on havaittu seuraavaa:

    vapaus on vähentynyt, erityisesti ensimmäisenä lukukautena, joka aiemmin oli uuteen elämään sopeutumisen aikaa
    strukturoidut opintosuunnitelmat paljastavat heti alussa, mikäli opiskelijalla on puutteita opiskelutaidoissa
    paine hyvään opiskelumenestykseen johtaa jatkuvaan taakkaan
    buliminen oppiminen syväoppimisen sijaan
    opiskelun aiheuttama työtaakka koetaan isona, vaikkei sitä todellisuudessa ole kasvatettu
    taloudelliset paineet (Saksassa ollaan luopumassa lukukausimaksuista)
    paineet päästä maisteriopintoihin (85 % kandivaiheen opiskelijoista halusi jatkaa, 75 % pääsi)
    &amp;nbsp;

Edellisestä aiheutuneita muutoksia psykologiseen ohjaukseen:

    tarve on kasvanut 20 %
    yhä useampi asiakas tulee varhaisemmassa vaiheessa opintoja
    enemmän stressiä ja pelkoa (joka osittain on henkilökunnan aiheuttamaa, koska he eivät pidä uudesta systeemistä!)
    enemmän passivisuutta
    hakevat enemmän vinkkejä, eivät ole valmiita itsepohdiskeluun
    kuitenkin ovat erittäin valmiita tekemään ohjaajan antamat kotitehtävät
    identettiteemat vähemmällä &amp;ndash; &amp;ldquo;tämähän kestää vain kolme vuotta&amp;rdquo;
    &amp;nbsp;

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin pitää kehittää henkistä  hyvinvointia ja oppimista tukevaa toimintaa. Ohjausta on laajennettava  perinteisen ohjauksen ja psykologisten palvelujen ulkopuolelle mm.  verkostoitumalla, stressinhallinta kursseilla ja integroimalla ohjaus  opetukseen. Palvelut pitää saada alisuoriutujien käyttöön, sillä he ovat  alttiimpia masennukselle, sekä myös KV-opiskelijoille, opiskelijoille  jotka ovat riskiryhmissä ja ei-perinteisille oppijoille.
&amp;nbsp;Jaana, Oulun yliopiston avainohjaaja]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 21 Jun 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Lukiotuutorointi tukee korkea-asteen opintoihin siirtymistä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=lukiotuutorointi</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=lukiotuutorointi</guid>
			<description><![CDATA[Opetus- ja kulttuuriministeriön yhtenä tavoitteena on nopeuttaa toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymistä ja pääsyä sekä helpottaa koulutusvalintojen suunnittelua. Kehitteillä oleva korkeakoulujen sähköinen haku- ja valintajärjestelmä mahdollistaa korkea-asteen opiskelijavalintojen tarkastelun kokonaisuutena. Jatko-opintopaikan valitseminen voi olla erityisen haastavaa ja&amp;nbsp;sisällöllistä tietoa tarvitaan nykyistä enemmän. Lapin yliopisto onkin käynnistänyt uudenlaisen lukiotuutoritoiminnan yhteistyössä Rovaniemen ja lähiseudun lukioiden kanssa. 
&amp;nbsp;
Tuutoreiksi valitut kymmenen eri tiedekuntien opiskelijaa esittelevät lukioissa tietyn tiedekunnan tai koulutusalan opiskelua sekä koko yliopiston opetustarjontaa. Tuutorit kertovat myös omakohtaisia kokemuksia Lapin yliopistossa opiskelusta. Lukiotuutoritoiminnan tavoitteena on herättää lukiolaisten kiinnostus yliopisto-opintoja kohtaan, tutustuttaa Lapin yliopistoon ja yliopisto-opiskeluun sekä tukea lukiolaisten opiskelupaikan ja ammattialan valintaa.
Toiminta organisoidaan yhteistyössä lukion opinto-ohjaajien kanssa. Lukion opinto-ohjaaja voi pyytää tuutorin koululle esittelemään yliopiston opetusta sekä kertomaan opiskelusta yliopistossa. Lukiolaisille tarjotaan myös mahdollisuus saada kokemuksia yliopisto-opetuksesta. Lukiolaiset voivat käydä kuuntelemassa eri tiedekuntien luentoja tai muita opetustapahtumia. Lukiolaiset eivät suorita yliopiston opintoja, vaan opetuksen seurannan tavoitteena on nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä ja helpottaa oman opiskelualan löytymistä. Toiminnalla vahvistetaan siis lukio-opintojen korkeakouluopiskeluun valmistavaa tehtävää.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Opetus- ja kulttuuriministeriön yhtenä tavoitteena on nopeuttaa toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymistä ja pääsyä sekä helpottaa koulutusvalintojen suunnittelua. Kehitteillä oleva korkeakoulujen sähköinen haku- ja valintajärjestelmä mahdollistaa korkea-asteen opiskelijavalintojen tarkastelun kokonaisuutena. Jatko-opintopaikan valitseminen voi olla erityisen haastavaa ja&amp;nbsp;sisällöllistä tietoa tarvitaan nykyistä enemmän. Lapin yliopisto onkin käynnistänyt uudenlaisen lukiotuutoritoiminnan yhteistyössä Rovaniemen ja lähiseudun lukioiden kanssa. 
&amp;nbsp;
Tuutoreiksi valitut kymmenen eri tiedekuntien opiskelijaa esittelevät lukioissa tietyn tiedekunnan tai koulutusalan opiskelua sekä koko yliopiston opetustarjontaa. Tuutorit kertovat myös omakohtaisia kokemuksia Lapin yliopistossa opiskelusta. Lukiotuutoritoiminnan tavoitteena on herättää lukiolaisten kiinnostus yliopisto-opintoja kohtaan, tutustuttaa Lapin yliopistoon ja yliopisto-opiskeluun sekä tukea lukiolaisten opiskelupaikan ja ammattialan valintaa.
Toiminta organisoidaan yhteistyössä lukion opinto-ohjaajien kanssa. Lukion opinto-ohjaaja voi pyytää tuutorin koululle esittelemään yliopiston opetusta sekä kertomaan opiskelusta yliopistossa. Lukiolaisille tarjotaan myös mahdollisuus saada kokemuksia yliopisto-opetuksesta. Lukiolaiset voivat käydä kuuntelemassa eri tiedekuntien luentoja tai muita opetustapahtumia. Lukiolaiset eivät suorita yliopiston opintoja, vaan opetuksen seurannan tavoitteena on nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä ja helpottaa oman opiskelualan löytymistä. Toiminnalla vahvistetaan siis lukio-opintojen korkeakouluopiskeluun valmistavaa tehtävää.]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 07 Jun 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Korkeakoulujen strategisen johdon seminaari</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=korkeakoulujen_johdon_seminaari</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=korkeakoulujen_johdon_seminaari</guid>
			<description><![CDATA[Tutkinto valmiiksi ja töihin - koordinoiva projekti järjesti 25.5. Helsingissä seminaarin, jossa oli tarkoituksena saada aikaan keskusteluyhteys korkeakoulujen strategisen johdon ja korkeakouluissa toimivien kehittämishankkeiden välille. Erityisesti haettiin yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka yhteneviä hanketoiminnan ja korkeakoulujen strategiset tulostavoitteet itse asiassa ovat.
Valtista tähän päättäjäseminaariin osallistuivat projektipäällikkö Kaisa ja avainohjaaja Jaana. Avauspuheenvuorojen jälkeen jakaannuimme työpajoihin, joten meillä oli edustus kahdessa työpajassa kolmesta. Kaisa oli työpajassa 1 (Mitkä ovat tehokkaimpia tapoja edistää viivästyneiden tutkintojen loppuunsaattamista?) ja Jaana työpajassa 3 (Opiskelijoiden työllistyminen tullee yhdeksi tulosindikaattoriksi &amp;ndash; miten työllistymistä tulisi mitata ja kuinka sitä voidaan tukea?).
Saimme siis esitettyä hankkeen tuloksia (palautetta ja rahaa&amp;hellip;) kahdelle kuulijakunnalle. Kummassakin työpajassa Valtti herätti kiinnostusta ja kysymyksiä sateli: mitä ryhmiä, kuinka pitkiä, kuka veti, yms. Työpajoissa välitön palaute oli, että hyvä kun puhutaan myös rahasta! Onhan tietysti niin, että on hankkeita, joiden on tosi vaikea mitata toimintaa rahassa ja aina voidaan spekuloida mikä on ryhmän todellinen vaikutus. Myönnämme itsekin, että osa toimenpiteissä olleista olisi ehkä valmistunut muutenkin.. Joskus.. Osa taas ei. Laadullinen palaute tukee meidän käsitystämme ryhmän positiivisesta vaikutuksesta valmistumiseen ja työllistymiseen: jos opiskelija itse sanoo, ettei olisi valmistunut ilman ryhmä tukea, niin mitä me ollaan väittämään vastaan :)
Työllistymistä käsittelevässä työpajassa puheenjohtaja antoi esittelyille kunnolla aikaa. Hän totesi, että ei olisi voitu käsitellä teemaa, jos ei olisi ensin kunnolla puhuttu hankkeista ja niiden toimista ja vaikutuksista. Rahasta puhuen hän totesi, että meidän käyttämä voitto-sana (raha, joka saadaan hanketoiminnan kautta valmistuvista opiskelijoista) ei oikeasti ole korkeakoululle voittoa vaan estettyä tappiota...
Emme saaneet aikaiseksi työllistymisen mittareita, vaan enemmän puhuttiin korkeakoulujen näkyvyydestä työmaailmaan, ja pohdimme yhden luukun periaatetta. Olisi siis yksi paikka, toimisto, taho, joka olisi korkeakoulut naama työnantajiin päin, opiskelijoihin ja miksei henkilökuntaan työllistymis-, harjoittelupaikka- jne. asioissa. Päädyimme tosin siihen, että ei riitä, että joka korkeakoululla on oma luukkunsa, vaan sen pitäisi olla vähintään alueellinen.
Loppukeskusteluissa tuli esille muutamia tärkeitä asioita:

    johto ei välttämättä tiedä korkeakoulujensa hankkeista mitään! - meidän pitää mennä johdon puheille esittelemään tuloksia ja suositusehdotuksia (Vamk ja Oamk ovat tämän tyyppistä jo tehneet)
    tulokset euroina ja tieto hallitukselle asti!
    kehittämisprojektien pitäisi lähteä opiskelijoiden ja korkeakoulujen tarpeista käsin, ei OKM:n

&amp;nbsp;
Kaisa ja Jaana
&amp;nbsp;]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Tutkinto valmiiksi ja töihin - koordinoiva projekti järjesti 25.5. Helsingissä seminaarin, jossa oli tarkoituksena saada aikaan keskusteluyhteys korkeakoulujen strategisen johdon ja korkeakouluissa toimivien kehittämishankkeiden välille. Erityisesti haettiin yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka yhteneviä hanketoiminnan ja korkeakoulujen strategiset tulostavoitteet itse asiassa ovat.
Valtista tähän päättäjäseminaariin osallistuivat projektipäällikkö Kaisa ja avainohjaaja Jaana. Avauspuheenvuorojen jälkeen jakaannuimme työpajoihin, joten meillä oli edustus kahdessa työpajassa kolmesta. Kaisa oli työpajassa 1 (Mitkä ovat tehokkaimpia tapoja edistää viivästyneiden tutkintojen loppuunsaattamista?) ja Jaana työpajassa 3 (Opiskelijoiden työllistyminen tullee yhdeksi tulosindikaattoriksi &amp;ndash; miten työllistymistä tulisi mitata ja kuinka sitä voidaan tukea?).
Saimme siis esitettyä hankkeen tuloksia (palautetta ja rahaa&amp;hellip;) kahdelle kuulijakunnalle. Kummassakin työpajassa Valtti herätti kiinnostusta ja kysymyksiä sateli: mitä ryhmiä, kuinka pitkiä, kuka veti, yms. Työpajoissa välitön palaute oli, että hyvä kun puhutaan myös rahasta! Onhan tietysti niin, että on hankkeita, joiden on tosi vaikea mitata toimintaa rahassa ja aina voidaan spekuloida mikä on ryhmän todellinen vaikutus. Myönnämme itsekin, että osa toimenpiteissä olleista olisi ehkä valmistunut muutenkin.. Joskus.. Osa taas ei. Laadullinen palaute tukee meidän käsitystämme ryhmän positiivisesta vaikutuksesta valmistumiseen ja työllistymiseen: jos opiskelija itse sanoo, ettei olisi valmistunut ilman ryhmä tukea, niin mitä me ollaan väittämään vastaan :)
Työllistymistä käsittelevässä työpajassa puheenjohtaja antoi esittelyille kunnolla aikaa. Hän totesi, että ei olisi voitu käsitellä teemaa, jos ei olisi ensin kunnolla puhuttu hankkeista ja niiden toimista ja vaikutuksista. Rahasta puhuen hän totesi, että meidän käyttämä voitto-sana (raha, joka saadaan hanketoiminnan kautta valmistuvista opiskelijoista) ei oikeasti ole korkeakoululle voittoa vaan estettyä tappiota...
Emme saaneet aikaiseksi työllistymisen mittareita, vaan enemmän puhuttiin korkeakoulujen näkyvyydestä työmaailmaan, ja pohdimme yhden luukun periaatetta. Olisi siis yksi paikka, toimisto, taho, joka olisi korkeakoulut naama työnantajiin päin, opiskelijoihin ja miksei henkilökuntaan työllistymis-, harjoittelupaikka- jne. asioissa. Päädyimme tosin siihen, että ei riitä, että joka korkeakoululla on oma luukkunsa, vaan sen pitäisi olla vähintään alueellinen.
Loppukeskusteluissa tuli esille muutamia tärkeitä asioita:

    johto ei välttämättä tiedä korkeakoulujensa hankkeista mitään! - meidän pitää mennä johdon puheille esittelemään tuloksia ja suositusehdotuksia (Vamk ja Oamk ovat tämän tyyppistä jo tehneet)
    tulokset euroina ja tieto hallitukselle asti!
    kehittämisprojektien pitäisi lähteä opiskelijoiden ja korkeakoulujen tarpeista käsin, ei OKM:n

&amp;nbsp;
Kaisa ja Jaana
&amp;nbsp;]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 27 May 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Suuret kivet elämässä </title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=suuret_kivet_elamassa_</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=suuret_kivet_elamassa_</guid>
			<description><![CDATA[Kerran iäkästä professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä ryhmälle suurten yritysten johtajia. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti aikaa käytettävänään.  

Seisoen tuon eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: &amp;quot;Teemme pienen testin&amp;quot;. Hän otti pöydän alta suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle. Sitten hän otti esiin tennispallon kokoisia kiviä, jotka laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä eikä sinne olisi enää voinut lisätä yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: &amp;quot;Kyllä!&amp;quot;  

Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: &amp;quot;Oletteko aivan varmoja?&amp;quot;  Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän ruukun, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aivan purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi jälleen: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Hänen kuulijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen ja yksi heistä vastasi: &amp;quot;Luultavastikaan ei.&amp;quot;  

&amp;quot;Hyvä!&amp;quot; sanoi professori kumartuen taas. Hän otti pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Kun hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, se valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. Taas kerran hän kysyi: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Nyt kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: &amp;quot;Ei!&amp;quot; &amp;quot;Hyvä!&amp;quot; sanoi professori ottaen kannullisen vettä, jolla täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijakuntaa ja kysyi: &amp;quot;Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?&amp;quot; Yksi kuulijoista vastasi: &amp;quot;Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden kokouksen.&amp;quot;  

&amp;quot;Ei!&amp;quot; sanoi professori. &amp;quot;Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan.&amp;quot; Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Ja professori jatkoi: &amp;quot;Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mitä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?  Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä purkkiin. Jos laitamme ensimmäiseksi soran ja hiekan, täytämme elämämme pelkillä pikkuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. Älkää siis unohtako kysyä itseltänne, mitkä ovat elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne ensin purkkiin.&amp;quot;  

Lähde: Kotkansydän]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Kerran iäkästä professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä ryhmälle suurten yritysten johtajia. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti aikaa käytettävänään.  

Seisoen tuon eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: &amp;quot;Teemme pienen testin&amp;quot;. Hän otti pöydän alta suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle. Sitten hän otti esiin tennispallon kokoisia kiviä, jotka laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä eikä sinne olisi enää voinut lisätä yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: &amp;quot;Kyllä!&amp;quot;  

Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: &amp;quot;Oletteko aivan varmoja?&amp;quot;  Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän ruukun, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aivan purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi jälleen: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Hänen kuulijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen ja yksi heistä vastasi: &amp;quot;Luultavastikaan ei.&amp;quot;  

&amp;quot;Hyvä!&amp;quot; sanoi professori kumartuen taas. Hän otti pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Kun hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, se valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. Taas kerran hän kysyi: &amp;quot;Onko purkki nyt täynnä?&amp;quot; Nyt kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: &amp;quot;Ei!&amp;quot; &amp;quot;Hyvä!&amp;quot; sanoi professori ottaen kannullisen vettä, jolla täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijakuntaa ja kysyi: &amp;quot;Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?&amp;quot; Yksi kuulijoista vastasi: &amp;quot;Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden kokouksen.&amp;quot;  

&amp;quot;Ei!&amp;quot; sanoi professori. &amp;quot;Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan.&amp;quot; Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Ja professori jatkoi: &amp;quot;Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mitä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?  Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä purkkiin. Jos laitamme ensimmäiseksi soran ja hiekan, täytämme elämämme pelkillä pikkuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. Älkää siis unohtako kysyä itseltänne, mitkä ovat elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne ensin purkkiin.&amp;quot;  

Lähde: Kotkansydän]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 16 May 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Valtti terveisiä Oamkista!</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti_terveisia_oamkista</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti_terveisia_oamkista</guid>
			<description><![CDATA[Oamkissa on kevään aikana toteutettu Valtti -opintoryhmiä toistaiseksi viimeistä kertaa. Valtti-ohjaajien sekä avainohjaajien Oivalluksia Opinnäytetyöhön sekä Oma osaaminen ja urasuunnittelu ryhmät päättyivät maalis-huhtikuussa.
Viimeisen kahden lukuvuoden aikana on ollut mahtavaa seurata, kuinka opiskelijat ovat vertaisryhmissä saaneet vahvistusta omalle ammatilliselle kasvulleen, kokeneet ahaa-elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Osa on saanut opinnäytetyönsä valmiiksi tai alulle pitkän poissaolon ja tekemättömyyden jälkeen. Osa on myös työllistynyt ja osa saanut tukea opiskelijan arkeen. Pienryhmäohjaus osoittautui projektin myötä mielestämme erittäin sopivaksi aikuisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden ohjauksen muodoksi.
Myös me toimijat olemme iloisia ja onnellisia siitä, että projektissa toteutettu toimintatapa eli monialainen yli koulutusalarajojen toteutettu vertaisryhmäohjaus onnistui hyvin. Saatujen palautteiden perusteella opinnoissaan viivästyneet opiskelijat kokivat toiminnan tarpeelliseksi ja se myös tuki heitä opintojen loppuun saattamisessa. Toiminnan myötä ohjaajille kertyi rutkasti kokemusta ja osaamista ohjauksesta ja erilaisten toimintamallien ja harjoitusten toteuttamisesta pienryhmäohjauksen osana.
Vertaisryhmätoiminnan ja ohjauksen vaikuttavuutta on vaikea rahassa mitata tai osoittaa. Erilaiset raportit ja dokumentoinnit sekä saadut palautteet osoittavat kuitenkin kiistatta sen, että toiminta on perusteltua.
Yksi mielenkiintoinen raportti ryhmätoiminnasta löytyy Opi Oppimaan hankkeen tuloksista osoitteesta http://www.opioppimaan.fi/doc/hankkeen_tuotteet/242683_Ryhmasta_v_verkko.pdf
Hyvää ja aurinkoista kevättä!
Maria]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Oamkissa on kevään aikana toteutettu Valtti -opintoryhmiä toistaiseksi viimeistä kertaa. Valtti-ohjaajien sekä avainohjaajien Oivalluksia Opinnäytetyöhön sekä Oma osaaminen ja urasuunnittelu ryhmät päättyivät maalis-huhtikuussa.
Viimeisen kahden lukuvuoden aikana on ollut mahtavaa seurata, kuinka opiskelijat ovat vertaisryhmissä saaneet vahvistusta omalle ammatilliselle kasvulleen, kokeneet ahaa-elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Osa on saanut opinnäytetyönsä valmiiksi tai alulle pitkän poissaolon ja tekemättömyyden jälkeen. Osa on myös työllistynyt ja osa saanut tukea opiskelijan arkeen. Pienryhmäohjaus osoittautui projektin myötä mielestämme erittäin sopivaksi aikuisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden ohjauksen muodoksi.
Myös me toimijat olemme iloisia ja onnellisia siitä, että projektissa toteutettu toimintatapa eli monialainen yli koulutusalarajojen toteutettu vertaisryhmäohjaus onnistui hyvin. Saatujen palautteiden perusteella opinnoissaan viivästyneet opiskelijat kokivat toiminnan tarpeelliseksi ja se myös tuki heitä opintojen loppuun saattamisessa. Toiminnan myötä ohjaajille kertyi rutkasti kokemusta ja osaamista ohjauksesta ja erilaisten toimintamallien ja harjoitusten toteuttamisesta pienryhmäohjauksen osana.
Vertaisryhmätoiminnan ja ohjauksen vaikuttavuutta on vaikea rahassa mitata tai osoittaa. Erilaiset raportit ja dokumentoinnit sekä saadut palautteet osoittavat kuitenkin kiistatta sen, että toiminta on perusteltua.
Yksi mielenkiintoinen raportti ryhmätoiminnasta löytyy Opi Oppimaan hankkeen tuloksista osoitteesta http://www.opioppimaan.fi/doc/hankkeen_tuotteet/242683_Ryhmasta_v_verkko.pdf
Hyvää ja aurinkoista kevättä!
Maria]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 09 May 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Vaasan AMK:ssa opittiin ajankäytöstä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=vaasan_amkssa_opittiin_ajanhallinnasta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=vaasan_amkssa_opittiin_ajanhallinnasta</guid>
			<description><![CDATA[Valtti &amp;ndash;valmis tutkinto työelämän valttina &amp;ndash;projekti järjesti 13.4.2011 Vaasan AMK:n ja Vaasan yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle mielenkiintoiset luennot oman ajankäytön hallinnasta ja sen kehittämisestä. Mielenkiintoista aihetta luennoi KM Timo Lampikoski.
Ajankäytössä tavoitteena on päästä &amp;rdquo;rentoon rullakseen&amp;rdquo;, joka voidaan saavuttaa kolmen askeleen kautta:
1.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava yksinkertaistamaan asioita. Tämä ei onnistu ellei ensin tiedosteta omia aikavarkaita, joita ovat asioiden lykkäys, täydellisyyden tavoittelu, tehtävien kahmiminen, kyvyttömyys sanoa ei ja useampien tehtävien yhtäaikainen tekeminen. Esim. päivittäisseen sähköpostin lukemiseen kannattaa käyttää aikaa korkeintaan 2-4 krt/pv.
2.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava fokusoimaan tehtäviä. Tärkeintä on tehdä oikeita asioita. Pois oppiminen epäoleellisista asioista vie aikaa kolmisen viikkoa. On todettu, että päivittäinen to do &amp;ndash;lista ei toimi, sillä päivän mittaan tulee keskimäärin kaksi tuntia yllättäviä tehtäviä.&amp;nbsp; Lista voi jopa lisätä ahdistusta, kun huomataan, että tehtäviä on jäänyt tekemättä. Parempi vaihtoehto on tehdä joka perjantai viikkosuunnitelma, johon listataan seuraavan viikon 3-5 tärkeintä tehtävää ja lisäksi muita vähemmän tärkeitä tehtäviä. Viikkolistaan voit lisätä myös ideat, jotka nousevat työstäsi. Tehokkainta on tehdä yksi asia kerrallaan. Ota oppia vuoden tehokkaimmasta päivästä, joka on päivä ennen kesälomille menoa!
3.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava palautumaan. Tutkimusten mukaan ylityöt eivät lisää tehokkuutta. Työpäivän aikana esim. 10 min rentoutuminen väitetään lisäävän työtehokkuutta. Työviikon aikana on hyvä löytyä aikaa myös visiointiin ja ideointiin.
Avainohjaaja Riitta Aikkola
&amp;nbsp;]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtti &amp;ndash;valmis tutkinto työelämän valttina &amp;ndash;projekti järjesti 13.4.2011 Vaasan AMK:n ja Vaasan yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle mielenkiintoiset luennot oman ajankäytön hallinnasta ja sen kehittämisestä. Mielenkiintoista aihetta luennoi KM Timo Lampikoski.
Ajankäytössä tavoitteena on päästä &amp;rdquo;rentoon rullakseen&amp;rdquo;, joka voidaan saavuttaa kolmen askeleen kautta:
1.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava yksinkertaistamaan asioita. Tämä ei onnistu ellei ensin tiedosteta omia aikavarkaita, joita ovat asioiden lykkäys, täydellisyyden tavoittelu, tehtävien kahmiminen, kyvyttömyys sanoa ei ja useampien tehtävien yhtäaikainen tekeminen. Esim. päivittäisseen sähköpostin lukemiseen kannattaa käyttää aikaa korkeintaan 2-4 krt/pv.
2.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava fokusoimaan tehtäviä. Tärkeintä on tehdä oikeita asioita. Pois oppiminen epäoleellisista asioista vie aikaa kolmisen viikkoa. On todettu, että päivittäinen to do &amp;ndash;lista ei toimi, sillä päivän mittaan tulee keskimäärin kaksi tuntia yllättäviä tehtäviä.&amp;nbsp; Lista voi jopa lisätä ahdistusta, kun huomataan, että tehtäviä on jäänyt tekemättä. Parempi vaihtoehto on tehdä joka perjantai viikkosuunnitelma, johon listataan seuraavan viikon 3-5 tärkeintä tehtävää ja lisäksi muita vähemmän tärkeitä tehtäviä. Viikkolistaan voit lisätä myös ideat, jotka nousevat työstäsi. Tehokkainta on tehdä yksi asia kerrallaan. Ota oppia vuoden tehokkaimmasta päivästä, joka on päivä ennen kesälomille menoa!
3.&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp;&amp;nbsp; On opittava palautumaan. Tutkimusten mukaan ylityöt eivät lisää tehokkuutta. Työpäivän aikana esim. 10 min rentoutuminen väitetään lisäävän työtehokkuutta. Työviikon aikana on hyvä löytyä aikaa myös visiointiin ja ideointiin.
Avainohjaaja Riitta Aikkola
&amp;nbsp;]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 18 Apr 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Kohta työelämään: Sosiaalisen median merkitys ja käyttö työnhaussa</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=sosiaalisen_median_merkitys_ja_kaytto_tyonhaussa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=sosiaalisen_median_merkitys_ja_kaytto_tyonhaussa</guid>
			<description><![CDATA[Kohta työelämään -teemailtapäivässä  (4.4.2011) Harto Pönkä puhui sosiaalisen median hyödyntämisestä työnhaussa ja kertoi vinkkejä verkkoidentiteetin rakentamiseksi.

Työnhaun siirtymisestä sosiaaliseen mediaan ovat osoituksena muun esimerkiksi Facebookissa TE-toimistojen Työkkärin tytti ja Kiitos Henkilöstöpalvelut Oy (työnhakukanava).

Sosiaalisen median kautta voi halutessaan luoda verkkoidentiteetin (kuvan) itsestä, siitä mitä osaa, mikä itseä kiinnostaa, missä asioissa haluaa kehittyä, mitä tavoittelee tulevaisuudessa... Oman henkilöidentiteetin voi rakentaa hyödyntämällä sosiaalista mediaa monikanavaisesti: blogissa, LinkedIn:ssä. Twitterissä, Facebookissa tai vaikkapa SlideSharessa. Kannattaa harkiten pohtia, minkä ympäristön valitsee ja miksi ja millaista tietoa itsestään haluaa antaa ja miksi.

Rekrytoinnissa omat sosiaalisen median jäljet voivat olla merkittäviä. Parhaimmillaan työnhakija voi erottua edukseen tuomalla esiin mitä tietää ja osaa. Pönkä kehotti merkitsemään omat sosiaalisen median kanavat ansioluetteloon, jolloin työnantajalle voi suoraan osoittaa sivut, joilla hänen kannattaa rekrytointivaiheessa vierailla.

Sosiaalista mediaa voi ja kannattaa hyödyntää kahdesta - kolmesta näkökulmasta: 1) oman osaamisen näkyväksi tekemisen (verkkoidentiteetin) näkökulmasta (esim. omassa blogissa), 2) verkostoitumisen ja asiantuntijaverkostojen hyödyntämisen näkökulmasta, 3) yhdistämällä nämä molemmat näkökulmat.

Ensimmäisessä näkökulmassa oma osaaminen, tavoitteet, tieto ja taito tuodaan esiin, toisessa näkökulmassa hyödynnetään oman alan verkostoja esim. työnhaun tukena ja kolmannessa näkökulmassa kaksi edellistä näkökulmaa yhdistetään esim. tuottamalla /tuomalla omaa osaamista verkkoon ja linkittämällä oma osaaminen (ja sivustot) asiantuntijakeskusteluihin.
&amp;nbsp;
Harton esitys Sosiaalisen median merkitys ja käyttö työnhaussa löytyy SlideSharesta.
&amp;nbsp;
Jenni]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Kohta työelämään -teemailtapäivässä  (4.4.2011) Harto Pönkä puhui sosiaalisen median hyödyntämisestä työnhaussa ja kertoi vinkkejä verkkoidentiteetin rakentamiseksi.

Työnhaun siirtymisestä sosiaaliseen mediaan ovat osoituksena muun esimerkiksi Facebookissa TE-toimistojen Työkkärin tytti ja Kiitos Henkilöstöpalvelut Oy (työnhakukanava).

Sosiaalisen median kautta voi halutessaan luoda verkkoidentiteetin (kuvan) itsestä, siitä mitä osaa, mikä itseä kiinnostaa, missä asioissa haluaa kehittyä, mitä tavoittelee tulevaisuudessa... Oman henkilöidentiteetin voi rakentaa hyödyntämällä sosiaalista mediaa monikanavaisesti: blogissa, LinkedIn:ssä. Twitterissä, Facebookissa tai vaikkapa SlideSharessa. Kannattaa harkiten pohtia, minkä ympäristön valitsee ja miksi ja millaista tietoa itsestään haluaa antaa ja miksi.

Rekrytoinnissa omat sosiaalisen median jäljet voivat olla merkittäviä. Parhaimmillaan työnhakija voi erottua edukseen tuomalla esiin mitä tietää ja osaa. Pönkä kehotti merkitsemään omat sosiaalisen median kanavat ansioluetteloon, jolloin työnantajalle voi suoraan osoittaa sivut, joilla hänen kannattaa rekrytointivaiheessa vierailla.

Sosiaalista mediaa voi ja kannattaa hyödyntää kahdesta - kolmesta näkökulmasta: 1) oman osaamisen näkyväksi tekemisen (verkkoidentiteetin) näkökulmasta (esim. omassa blogissa), 2) verkostoitumisen ja asiantuntijaverkostojen hyödyntämisen näkökulmasta, 3) yhdistämällä nämä molemmat näkökulmat.

Ensimmäisessä näkökulmassa oma osaaminen, tavoitteet, tieto ja taito tuodaan esiin, toisessa näkökulmassa hyödynnetään oman alan verkostoja esim. työnhaun tukena ja kolmannessa näkökulmassa kaksi edellistä näkökulmaa yhdistetään esim. tuottamalla /tuomalla omaa osaamista verkkoon ja linkittämällä oma osaaminen (ja sivustot) asiantuntijakeskusteluihin.
&amp;nbsp;
Harton esitys Sosiaalisen median merkitys ja käyttö työnhaussa löytyy SlideSharesta.
&amp;nbsp;
Jenni]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 04 Apr 2011 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Oivalla osaamisesi, uskalla palkkaneuvotteluihin</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=osaaminen_palkkaneuvotteluissa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=osaaminen_palkkaneuvotteluissa</guid>
			<description><![CDATA[
Uraryhmäni, jossa opiskelijoiden kanssa pohdittavia teemoja ovat mm. työnhakutaidot, opintojen suunnittelu ja ajanhallinta, urasuunnittelu, itsetuntemus ja työelämätietous, on nimeltään Oivalla osaamisesi, uskalla uralle. Oman osaamisen oivaltamisessa on kaksi puolta - ainakin! - siis uraryhmässä: On paljon helpompi tehdä CV, hakemus ja olla vakuuttava haastattelussa, kun on ensin oikeasti miettinyt, mitä osaa. Lisäksi, kun opiskelijalta kysyy, mitä nä ossaat, hän kertoo, mitä kursseja hän on käynyt. Sitten jatkokysymys onkin, niin mutta mitä nä ossaat :)
Tiistain (8.3.) Taloussanomissa Outi Kokko kirjoittaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen viime vuonna julkaistusta Suomalainen palkkarakenne -tutkimuksen tuloksista. Seuraava on Kokon artikkelista lähes suoraa lainausta. Tutkimusjohtaja Rita Asplund Etlasta kertoo, että &amp;quot;Sama koulutus ja suunnilleen vastaava työkokemus ei takaa samaa palkkaa. Asplundin mukaan suuntaus liittyy suoraan järjestelmiin, joissa arvioidaan henkilön osaamista ja ominaisuuksia yksityiskohtaisesti.&amp;quot; Edelleen hän toteaa, kuinka &amp;quot;Monessa uudessa palkkausjärjestelmässä pyritään eroon koulutus- ja työkokemuseroista ja halutaan palkita todellisesta osaamisesta.&amp;quot; Ekonomiliiton tutkimusjohtaja Juha Oksanen puolestaan suosittelee, että &amp;quot;työntekijä miettii pätevyyttään ja sitä, miten on kehittynyt työssään. Tässä&amp;nbsp;kohtaa liika vaatimattomuus kannattaa unohtaa. &amp;ndash; Kannattaa lähteä tehtävän vaatimuksista ja siitä, miten oma osaaminen ja kyvyt istuvat työhön, hän neuvoo.&amp;quot;
Onko työntekijällä kovinkaan paljon paremmat valmiudet oman osaamisen oivaltamiseen, kuin mitä opiskelijalla on? Eikö tämäkin näkökulma puolla sitä, että urasuunnittelun ja -ajattelun tulisi läpäistä koko koulutus? Jotta opiskelijamme työllistyvät ja jatkossa pärjäävät myös palkkaneuvotteluissa, tulisi Oivalla osaamisesi, uskalla uralle -kaltaiset ryhmät saada pakolliseksi kaikille yliopisto-opiskelijoille!
Jaana]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Uraryhmäni, jossa opiskelijoiden kanssa pohdittavia teemoja ovat mm. työnhakutaidot, opintojen suunnittelu ja ajanhallinta, urasuunnittelu, itsetuntemus ja työelämätietous, on nimeltään Oivalla osaamisesi, uskalla uralle. Oman osaamisen oivaltamisessa on kaksi puolta - ainakin! - siis uraryhmässä: On paljon helpompi tehdä CV, hakemus ja olla vakuuttava haastattelussa, kun on ensin oikeasti miettinyt, mitä osaa. Lisäksi, kun opiskelijalta kysyy, mitä nä ossaat, hän kertoo, mitä kursseja hän on käynyt. Sitten jatkokysymys onkin, niin mutta mitä nä ossaat :)
Tiistain (8.3.) Taloussanomissa Outi Kokko kirjoittaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen viime vuonna julkaistusta Suomalainen palkkarakenne -tutkimuksen tuloksista. Seuraava on Kokon artikkelista lähes suoraa lainausta. Tutkimusjohtaja Rita Asplund Etlasta kertoo, että &amp;quot;Sama koulutus ja suunnilleen vastaava työkokemus ei takaa samaa palkkaa. Asplundin mukaan suuntaus liittyy suoraan järjestelmiin, joissa arvioidaan henkilön osaamista ja ominaisuuksia yksityiskohtaisesti.&amp;quot; Edelleen hän toteaa, kuinka &amp;quot;Monessa uudessa palkkausjärjestelmässä pyritään eroon koulutus- ja työkokemuseroista ja halutaan palkita todellisesta osaamisesta.&amp;quot; Ekonomiliiton tutkimusjohtaja Juha Oksanen puolestaan suosittelee, että &amp;quot;työntekijä miettii pätevyyttään ja sitä, miten on kehittynyt työssään. Tässä&amp;nbsp;kohtaa liika vaatimattomuus kannattaa unohtaa. &amp;ndash; Kannattaa lähteä tehtävän vaatimuksista ja siitä, miten oma osaaminen ja kyvyt istuvat työhön, hän neuvoo.&amp;quot;
Onko työntekijällä kovinkaan paljon paremmat valmiudet oman osaamisen oivaltamiseen, kuin mitä opiskelijalla on? Eikö tämäkin näkökulma puolla sitä, että urasuunnittelun ja -ajattelun tulisi läpäistä koko koulutus? Jotta opiskelijamme työllistyvät ja jatkossa pärjäävät myös palkkaneuvotteluissa, tulisi Oivalla osaamisesi, uskalla uralle -kaltaiset ryhmät saada pakolliseksi kaikille yliopisto-opiskelijoille!
Jaana]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 10 Mar 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Yliopistojen ja työelämän yhteys</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valoa-seminaari</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valoa-seminaari</guid>
			<description><![CDATA[VALOA-hanke järjesti 18.2. VALOA for the Future 2: University-Employer Engagement -seminaarin. Pääpuhujana oli Paul Blackmore Exeterin yliopistosta, jossa hän on (vapaasti käännettynä) Työelämäpalveluitten johtaja. Hän puhui siitä, kuinka luodaan yliopistojen ja työnantajien yhteistä toimintaa, jonka tavoitteena on tietenkin ensisijaisesti opiskelijoiden työllistyminen. Yliopistoilta tämä vaatii toiminnan organisoimista ja resurssointia, ja erityisesti motivaatiota - ihmiset pitää saada sitoutettua toimintaan ja sen jatkuvuuteen. Työelämäyhteydet ovat liian usein yksittäisten ihmisten verkostojen varassa, ei tietyissä tehtävissä olevien. Esitys oli erinomainen, käy ihmeessä kurkkaamassa diat: www.valoa-hanke.fi/portals/2/VALOA-hanke/Materiaalit/Paul%20Blackmore.pdf
Tässä yhtälössä yliopiston tuote on opiskelija, joka pitää myydä työnantajalle. Paras mainostaja on myös samainen opiskelija, joka siellä työelämässä on. Niin hyvässä kuin pahassa maine kyllä kiirii työnantajien keskuudessa!
Kuitenkin se viesti, mikä minulle kolahti oli: mitä me hyödytään tästä? Työelämäyhteys ei ole tärkeää vain opiskelijoiden työllistymisen takia, vaan siitä on aitoa hyötyä myös ohjaus- ja työelämäpalveluille ja yliopistolle. Parhaimmillaan aito työelämäyhteys auttaa kehittämään koulutusta sekä tuo viestiä siitä, kuinka tärkeitä ohjaus- ja työelämäpalvelut todellakin ovat :). Aito työelämäyhteys on paljon muutakin kuin varainkeruuta!]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[VALOA-hanke järjesti 18.2. VALOA for the Future 2: University-Employer Engagement -seminaarin. Pääpuhujana oli Paul Blackmore Exeterin yliopistosta, jossa hän on (vapaasti käännettynä) Työelämäpalveluitten johtaja. Hän puhui siitä, kuinka luodaan yliopistojen ja työnantajien yhteistä toimintaa, jonka tavoitteena on tietenkin ensisijaisesti opiskelijoiden työllistyminen. Yliopistoilta tämä vaatii toiminnan organisoimista ja resurssointia, ja erityisesti motivaatiota - ihmiset pitää saada sitoutettua toimintaan ja sen jatkuvuuteen. Työelämäyhteydet ovat liian usein yksittäisten ihmisten verkostojen varassa, ei tietyissä tehtävissä olevien. Esitys oli erinomainen, käy ihmeessä kurkkaamassa diat: www.valoa-hanke.fi/portals/2/VALOA-hanke/Materiaalit/Paul%20Blackmore.pdf
Tässä yhtälössä yliopiston tuote on opiskelija, joka pitää myydä työnantajalle. Paras mainostaja on myös samainen opiskelija, joka siellä työelämässä on. Niin hyvässä kuin pahassa maine kyllä kiirii työnantajien keskuudessa!
Kuitenkin se viesti, mikä minulle kolahti oli: mitä me hyödytään tästä? Työelämäyhteys ei ole tärkeää vain opiskelijoiden työllistymisen takia, vaan siitä on aitoa hyötyä myös ohjaus- ja työelämäpalveluille ja yliopistolle. Parhaimmillaan aito työelämäyhteys auttaa kehittämään koulutusta sekä tuo viestiä siitä, kuinka tärkeitä ohjaus- ja työelämäpalvelut todellakin ovat :). Aito työelämäyhteys on paljon muutakin kuin varainkeruuta!]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 02 Mar 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Työnhaku sosiaalisessa mediassa</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyonhaku_sosiaalisessa_mediassa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tyonhaku_sosiaalisessa_mediassa</guid>
			<description><![CDATA[VALOA-hanke järjesti 24.2. tilaisuuden Step by Step to Finnish Work Life, jossa Tom Laine HC Services Oy:sta käsitteli sosiaalista mediaa työnhaussa ja rekrytoinnissa.

Työnhaku on viestintää ja sosiaalinen media tarjoaa yhden kohtaamispaikan työnantajille ja työnhakijoille. Aktiivisimmankin verkostoitujan kannattaa toimia myös verkossa. Ja perinteisten hakemusten ja kasvokkaisten kontaktien rinnalla on hyvä hyödyntää netissä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Työpaikkailmoittelua ja verkostoitumista käydään esimerkiksi Twitterissä, LinkedInissä tai Facebookissa. 
Aktiivisuus ja oikeanlainen näkyvyys verkossa on tärkeää. Verkossa on tiedettävä mitä tekee, missä ja miksi. Verkko-identiteettiä tulee rakentaa tietoisesti ja verkon muistia hyödyntäen. Verkkoon ei siis tule jättää sellaisia jälkiä, joihin ei halua törmätä myöhemmin. Toiminnan julkisuus, johdonmukaisuus ja ammatillisuus on ensiarvoista, kun pyritään edistämään kontakteja työnantajiin ja työpaikan saantia. Toiminnassa korostuu osaamisen esille tuonti. Niiden asioiden korostaminen, jotka erottavat hakijan muista tai ovat kiinnostavia rekrytoijan näkökulmasta. Ammatillista osaamista ja kiinnostuksia korostavien avainsanojen käyttäminen profiileissa auttaa löytymisessä. Profiilia tulee myös päivittää säännöllisesti.

Verkostoihin ja ryhmiin liittyminen tutustuttaa alan toimijoihin ja edistää näkyvyyttä. Se on usein edellytys tuoreimman tiedon saamiselle ja kontaktien syntymiselle. Myös asiantuntijuus kehittyy osallistumalla oman alan verkostojen toimintaan. Keskustelut tietyissä ryhmissä ovat erinomainen tapa pysyä kärryillä alan ajankohtaisista asioista. Verkoston olisikin hyvä sisältää monipuolisia suhteita. 
Pauliina]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[VALOA-hanke järjesti 24.2. tilaisuuden Step by Step to Finnish Work Life, jossa Tom Laine HC Services Oy:sta käsitteli sosiaalista mediaa työnhaussa ja rekrytoinnissa.

Työnhaku on viestintää ja sosiaalinen media tarjoaa yhden kohtaamispaikan työnantajille ja työnhakijoille. Aktiivisimmankin verkostoitujan kannattaa toimia myös verkossa. Ja perinteisten hakemusten ja kasvokkaisten kontaktien rinnalla on hyvä hyödyntää netissä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Työpaikkailmoittelua ja verkostoitumista käydään esimerkiksi Twitterissä, LinkedInissä tai Facebookissa. 
Aktiivisuus ja oikeanlainen näkyvyys verkossa on tärkeää. Verkossa on tiedettävä mitä tekee, missä ja miksi. Verkko-identiteettiä tulee rakentaa tietoisesti ja verkon muistia hyödyntäen. Verkkoon ei siis tule jättää sellaisia jälkiä, joihin ei halua törmätä myöhemmin. Toiminnan julkisuus, johdonmukaisuus ja ammatillisuus on ensiarvoista, kun pyritään edistämään kontakteja työnantajiin ja työpaikan saantia. Toiminnassa korostuu osaamisen esille tuonti. Niiden asioiden korostaminen, jotka erottavat hakijan muista tai ovat kiinnostavia rekrytoijan näkökulmasta. Ammatillista osaamista ja kiinnostuksia korostavien avainsanojen käyttäminen profiileissa auttaa löytymisessä. Profiilia tulee myös päivittää säännöllisesti.

Verkostoihin ja ryhmiin liittyminen tutustuttaa alan toimijoihin ja edistää näkyvyyttä. Se on usein edellytys tuoreimman tiedon saamiselle ja kontaktien syntymiselle. Myös asiantuntijuus kehittyy osallistumalla oman alan verkostojen toimintaan. Keskustelut tietyissä ryhmissä ovat erinomainen tapa pysyä kärryillä alan ajankohtaisista asioista. Verkoston olisikin hyvä sisältää monipuolisia suhteita. 
Pauliina]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 25 Feb 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Viivästyjästä valmistujaksi -seminaari 9.-10.2</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=viivastyjasta_valmistujaksi-_seminaari</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=viivastyjasta_valmistujaksi-_seminaari</guid>
			<description><![CDATA[OHTY- ja Valtti-hankkeet järjestivät Viivästyjästä valmistujaksi eli VIVA-seminaarin Tampereella 9.-10.2.2011. Seminaarin aloitti opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämispäällikkö Kirsti Kylä-Tuomola asettamalla seminaarin ja sen järjestävät hankkeet suurempiin valtakunnallisiin sfääreihin. Minua ainakin aina ilahduttaa, kun välillä hoksautetaan, mihin kaikkeen meidän toimintamme liittyy. Emme ole hankkeena yksin ja teemme tärkeää työtä. Kirstiltä saimme kolme teesiä taustavoimaksi:

    Opiskelu on henkilökohtainen asia
    &amp;quot;Hänen nimensä on tänään&amp;quot;
    Tavoitteena on muutos

&amp;nbsp;
Seminaarissa pohdittiin viivästyneen opiskelijan muotokuvaa neljän puheenvuoron kautta. Yliopisto-opettaja Kimmo Svinhufvud Helsingin yliopistosta kertoi opinnäytteensä kanssa painiskelevan opiskelijan tarpeista ja toiveista otsikolla &amp;quot;Opinnäytteen solmukohtia&amp;quot;. Erityisesti mieleen jäi se, mitkä asiat oikeasti ovat niitä, joille voidaan tehdä jotain, ja mitä niille pitäisi tehdä. Toiminnan kehittämisessäkin on paljon asioita, jotka loppupeleissä ovat TBU eli true but useless. Seuraavaksi minä pohdin sitä, kenen näkökulmasta viivästymistä katsotaankaan, opiskelijan vai koulutuksen järjestäjän. Esitykseni &amp;quot;Viivästynyt? Minäkö? &amp;ndash;Opiskelijoiden näkemyksiä opintojen viivästymisestä työelämästä sekä opiskelusta&amp;quot; perustui Valtti-hankkeessa toteutettuun opiskelijakyselyyn, joka toteutettiin keväällä 2009, ja joka on julkaistukin.

Edellisen kyselyn jatkotoimenpiteenä opinto-ohjaaja Riitta Aikkola Vaasan ammattikorkeakoulusta selvitti opintojen viivästymistä ja kertoi tuloksistaan &amp;quot;Viivästyneiden opiskelijoiden seuranta Vaasan ammattikorkeakoulussa&amp;quot; -esityksessä. Riitta oli selvittänyt sitä, missä koulutusohjelmissa viivästymisiä on, sekä myös yksittäisten opiskelijoiden opintojen etenemistä. Lopuksi koulutuspäällikkö Auli Dahlström &amp;amp; koulutuspäällikkö Leena Valkonen Jyväskylän yliopistosta kertoivat meille &amp;quot;Mikä opintoja viivästyttää?&amp;quot;. Vastaukset olivat osittain samoja kuin Valtin selvityksessä, mutta tunteiden vaikutus oli asia, jota me emme olleet pohtineet.
Ideapajassa pohdimme, kuinka voisimme tukea viivästyjää valmistujaksi. Keskustelua käytiin pienryhmissä, joille oli annettu roolit - ryhmä oli joko kriitikkoja, realisteja tai unelmoijia. Ideapajan tuotokset toimivat seuraavan päivän panelisteille keskustelun pohjana.

Valmistumisen tukemisesta kuulimme niin ikään neljä puheenvuoroa, joissa kaikissa oli perusajatuksena ryhmätoiminta ja vertaistuki. Esillä oli niin opiskeluryhmät (Vauhdita valmistumistasi -valmennus Tampereella ja Teekkarit valmiiksi Potti-ryhmässä), uraryhmä (Uraryhmä tukemassa valmistumista) kuin elämänhallintaryhmä (Good Move -ryhmät Vaasan ammattikorkeakoulussa). Näistä kaikista tuli vinkkejä sekä ryhmätoiminnan ja -tarjonnan järjestämiseen että varsinaiseen ryhmän vetämiseen.

Vaihtoehtoisia työpajoja oli neljä

    Projektinhallinnalla gradu valmiiksi
    Keskeneräisyyden ohjaaminen -näkökulmina vertaistuki, kirjoittamisprosessi ja opiskeluun liittyvät tunteet
    Otetta opintoihin ryhmän tuella
    Ryhmäohjauksella tukea urasuunnitteluun

&amp;nbsp;
Työpajatyöskentelyssä oli tarkoituksena antaa myös käytännön eväitä ryhmien vetäjille. Näistä toivottavasti saamme kommentteja osallistujilta.

Paneelikeskustelussa pohdittiin aihetta &amp;quot;Valmistumisen tukeminen korkeakouluohjauksen kokonaisjärjestelmässä&amp;quot;. Keskustelun pohjana oli siis edellisen päivän ideapajan kriitikkojen, realistien ja unelmoijien ajatukset valmistumisen tukemisesta. Paneeli ja panelistit olivat todella hyvät! Mukaan tarttui paljon ajateltavaa niin Y-sukupolvesta kuin siitä, että satsaus ohjaamiseen ja tukemiseen on sijoitus, joka tulee aidosti rahana takaisin!]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[OHTY- ja Valtti-hankkeet järjestivät Viivästyjästä valmistujaksi eli VIVA-seminaarin Tampereella 9.-10.2.2011. Seminaarin aloitti opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämispäällikkö Kirsti Kylä-Tuomola asettamalla seminaarin ja sen järjestävät hankkeet suurempiin valtakunnallisiin sfääreihin. Minua ainakin aina ilahduttaa, kun välillä hoksautetaan, mihin kaikkeen meidän toimintamme liittyy. Emme ole hankkeena yksin ja teemme tärkeää työtä. Kirstiltä saimme kolme teesiä taustavoimaksi:

    Opiskelu on henkilökohtainen asia
    &amp;quot;Hänen nimensä on tänään&amp;quot;
    Tavoitteena on muutos

&amp;nbsp;
Seminaarissa pohdittiin viivästyneen opiskelijan muotokuvaa neljän puheenvuoron kautta. Yliopisto-opettaja Kimmo Svinhufvud Helsingin yliopistosta kertoi opinnäytteensä kanssa painiskelevan opiskelijan tarpeista ja toiveista otsikolla &amp;quot;Opinnäytteen solmukohtia&amp;quot;. Erityisesti mieleen jäi se, mitkä asiat oikeasti ovat niitä, joille voidaan tehdä jotain, ja mitä niille pitäisi tehdä. Toiminnan kehittämisessäkin on paljon asioita, jotka loppupeleissä ovat TBU eli true but useless. Seuraavaksi minä pohdin sitä, kenen näkökulmasta viivästymistä katsotaankaan, opiskelijan vai koulutuksen järjestäjän. Esitykseni &amp;quot;Viivästynyt? Minäkö? &amp;ndash;Opiskelijoiden näkemyksiä opintojen viivästymisestä työelämästä sekä opiskelusta&amp;quot; perustui Valtti-hankkeessa toteutettuun opiskelijakyselyyn, joka toteutettiin keväällä 2009, ja joka on julkaistukin.

Edellisen kyselyn jatkotoimenpiteenä opinto-ohjaaja Riitta Aikkola Vaasan ammattikorkeakoulusta selvitti opintojen viivästymistä ja kertoi tuloksistaan &amp;quot;Viivästyneiden opiskelijoiden seuranta Vaasan ammattikorkeakoulussa&amp;quot; -esityksessä. Riitta oli selvittänyt sitä, missä koulutusohjelmissa viivästymisiä on, sekä myös yksittäisten opiskelijoiden opintojen etenemistä. Lopuksi koulutuspäällikkö Auli Dahlström &amp;amp; koulutuspäällikkö Leena Valkonen Jyväskylän yliopistosta kertoivat meille &amp;quot;Mikä opintoja viivästyttää?&amp;quot;. Vastaukset olivat osittain samoja kuin Valtin selvityksessä, mutta tunteiden vaikutus oli asia, jota me emme olleet pohtineet.
Ideapajassa pohdimme, kuinka voisimme tukea viivästyjää valmistujaksi. Keskustelua käytiin pienryhmissä, joille oli annettu roolit - ryhmä oli joko kriitikkoja, realisteja tai unelmoijia. Ideapajan tuotokset toimivat seuraavan päivän panelisteille keskustelun pohjana.

Valmistumisen tukemisesta kuulimme niin ikään neljä puheenvuoroa, joissa kaikissa oli perusajatuksena ryhmätoiminta ja vertaistuki. Esillä oli niin opiskeluryhmät (Vauhdita valmistumistasi -valmennus Tampereella ja Teekkarit valmiiksi Potti-ryhmässä), uraryhmä (Uraryhmä tukemassa valmistumista) kuin elämänhallintaryhmä (Good Move -ryhmät Vaasan ammattikorkeakoulussa). Näistä kaikista tuli vinkkejä sekä ryhmätoiminnan ja -tarjonnan järjestämiseen että varsinaiseen ryhmän vetämiseen.

Vaihtoehtoisia työpajoja oli neljä

    Projektinhallinnalla gradu valmiiksi
    Keskeneräisyyden ohjaaminen -näkökulmina vertaistuki, kirjoittamisprosessi ja opiskeluun liittyvät tunteet
    Otetta opintoihin ryhmän tuella
    Ryhmäohjauksella tukea urasuunnitteluun

&amp;nbsp;
Työpajatyöskentelyssä oli tarkoituksena antaa myös käytännön eväitä ryhmien vetäjille. Näistä toivottavasti saamme kommentteja osallistujilta.

Paneelikeskustelussa pohdittiin aihetta &amp;quot;Valmistumisen tukeminen korkeakouluohjauksen kokonaisjärjestelmässä&amp;quot;. Keskustelun pohjana oli siis edellisen päivän ideapajan kriitikkojen, realistien ja unelmoijien ajatukset valmistumisen tukemisesta. Paneeli ja panelistit olivat todella hyvät! Mukaan tarttui paljon ajateltavaa niin Y-sukupolvesta kuin siitä, että satsaus ohjaamiseen ja tukemiseen on sijoitus, joka tulee aidosti rahana takaisin!]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 15 Feb 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Uraidentiteetin tukemista käytännön keinoin</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=uraidentiteetin_tukemista_kaytannon_keinoin</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=uraidentiteetin_tukemista_kaytannon_keinoin</guid>
			<description><![CDATA[Uraidentiteetin, eli arvopohjaisen ammatillisen minäkäsityksen merkitys on tutkimusten mukaan työelämässä suunnistamiselle erittäin tuntuva. Uraidentiteetti muotoutuu yksilön ja työelämän välisessä dialogisessa suhteessa, kokemuksellisen ja reflektiivisen oppimisprosessin kautta. Koulutuksen avulla uraidentiteettiä on mahdollista kehittää jo ennen työelämään astumista. Nykyinen ammatillinen ja akateeminen koulutus korostaa lähinnä taitojen ja tietojen keräämistä, motivaation synnyttämisen ja oppimaan oppimisen sijaan; ns. uusintava oppiminen on edelleen vallalla. Mahdollisuuksia arvopohjaiselle dialogille oman itsen ja muiden kanssa on edelleen erittäin vähän, jotta yksilöiden metakognitiiviset taidot ja uraidentiteetti voisivat kehittyä.

Olennaista uraidentiteetin kehittymisprosessissa on ns. vahvan oppimisympäristön luominen, jolle ominaista on oppijalle itselleen merkityksiä tuottava, itseohjautuva, kokemuksellinen oppimisprosessi. Tämä voidaan saada aikaan luomalla opetus/oppimistilanne, joka jäljittelee työelämää mahdollisimman tarkasti toiminnallisia keinoja hyödyntämällä, opettaa oppimaan, tarjoaa roolimalleja ja havainnollistaa oppijalle tämän oman osaamisen ja sen rajat. Jonkin alan oppiminen ei tapahdu ainoastaan tekemällä oppimalla ja kokeneita työntekijöitä imitoimalla, vaan myös on sen sosiokulttuurisiin käytäntöihin osallistumalla. Tästä syystä erityisen tärkeää on se, että oppimistilanne nostaa esiin alan ydinarvoja ja -ongelmia, jotta yksilö voi dialogisesti osallistua alansa ydinkysymyksiä koskevaan keskusteluun ja peilata niihin omia arvojaan.

Myös pyrkimys erilaisten työhön liittyvien roolien kokeiluun jo hyvin varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Omaan työhön liittyvän identiteetin laaja tutkiminen uran alkutaipaleella heijastuu myöhemmin elämässä uraidentiteetin selkeydessä: mitä enemmän erilaisten roolien kokeilua, sitä selkeämpi uraidentiteetti. Niinpä erilaiset työhön ja harrastuksiin liittyvät tehtävät jo opintojen aikana (kesätyöt, työharjoittelut, vapaaehtoistyö, yhdistystoiminta) parantavat yksilön mahdollisuuksia löytää &amp;rdquo;oma paikkansa&amp;rdquo; työn kentästä. Niiden tavoitteena ei pitäisi olla ainoastaan kokemuksen kartuttaminen palkkatyöhön pääsemiseksi, vaan merkityksellisyyden kokemuksen etsintä ja yhteyksien hahmottaminen myös työn ja muiden elämänalueiden välille.

Ohjauksellisesti omien arvojen reflektointiin soveltuvia tilanteita ovat uraohjaus/coaching ja työnohjaus. Yksilön omien arvojen ja elämänkokemusten vuorovaikutteinen reflektointi ja oman kertomuksen ja maailmankuvan hahmottaminen kokonaisuudessaan uraohjaustilanteessa kannustaa edelleen työmarkkinoiden tutkimiseen ja tulevien työroolien hahmottamiseen. Toinen, vähemmän käytetty uraidentiteetin kehittämisen muoto korkeakouluissa on työnohjaus, jota voidaan käyttää tukemaan opiskelijaa käytännönläheisten harjoittelujaksojen ja kurssien aikana ja jälkeen. Työnohjaus käsitteenä on kaiken kaikkiaan hiukan vaikeasti määriteltävissä eikä sille ole muotoutunut selkeää yhtenäistä merkityssisältöä. Väljästi työnohjauksen voidaan käsittää olevan kohtaamispaikka kahdelle tai useammalle ihmiselle (yksilö, ryhmä tai organisaatio), joiden yhteinen tavoite on tutkia jotain työhön liittyvää seikkaa. Pyrkimyksenä on luoda tukea-antava ympäristö, jossa työhön liittyviä epäonnistumisia ja onnistumisia voidaan turvallisesti tutkia. Työnohjaus voidaankin nähdä opastetuksi reflektiiviseksi oppimisprosessiksi, jossa yksilö dialogisessa suhteessa (joko yksilöohjauksessa tai ryhmässä) reflektoi työhön liittyviä kokemuksiaan ja tunteitaan. Se on intensiivinen, interpersoonallinen ohjaussuhde, jonka tavoitteena on fasilitoida ohjattavan ammatti-identiteetin, pätevyyden, osaamisen ja etiikan kehittymistä, pyrkimyksenä kehittyä kokonaisena ihmisenä tiedostavammaksi ja itseään ja työtään arvioivammaksi yksilöksi. Työnohjauksen tavoitteena on ohjattavan uran edistäminen, ammatillisen identiteetin kehittyminen ja itsetuntemuksen lisääminen, joten se soveltuu mielestäni erinomaisesti korkeakouluopiskelijoiden uraidentiteetin synnyttämisen tueksi.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Uraidentiteetin, eli arvopohjaisen ammatillisen minäkäsityksen merkitys on tutkimusten mukaan työelämässä suunnistamiselle erittäin tuntuva. Uraidentiteetti muotoutuu yksilön ja työelämän välisessä dialogisessa suhteessa, kokemuksellisen ja reflektiivisen oppimisprosessin kautta. Koulutuksen avulla uraidentiteettiä on mahdollista kehittää jo ennen työelämään astumista. Nykyinen ammatillinen ja akateeminen koulutus korostaa lähinnä taitojen ja tietojen keräämistä, motivaation synnyttämisen ja oppimaan oppimisen sijaan; ns. uusintava oppiminen on edelleen vallalla. Mahdollisuuksia arvopohjaiselle dialogille oman itsen ja muiden kanssa on edelleen erittäin vähän, jotta yksilöiden metakognitiiviset taidot ja uraidentiteetti voisivat kehittyä.

Olennaista uraidentiteetin kehittymisprosessissa on ns. vahvan oppimisympäristön luominen, jolle ominaista on oppijalle itselleen merkityksiä tuottava, itseohjautuva, kokemuksellinen oppimisprosessi. Tämä voidaan saada aikaan luomalla opetus/oppimistilanne, joka jäljittelee työelämää mahdollisimman tarkasti toiminnallisia keinoja hyödyntämällä, opettaa oppimaan, tarjoaa roolimalleja ja havainnollistaa oppijalle tämän oman osaamisen ja sen rajat. Jonkin alan oppiminen ei tapahdu ainoastaan tekemällä oppimalla ja kokeneita työntekijöitä imitoimalla, vaan myös on sen sosiokulttuurisiin käytäntöihin osallistumalla. Tästä syystä erityisen tärkeää on se, että oppimistilanne nostaa esiin alan ydinarvoja ja -ongelmia, jotta yksilö voi dialogisesti osallistua alansa ydinkysymyksiä koskevaan keskusteluun ja peilata niihin omia arvojaan.

Myös pyrkimys erilaisten työhön liittyvien roolien kokeiluun jo hyvin varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Omaan työhön liittyvän identiteetin laaja tutkiminen uran alkutaipaleella heijastuu myöhemmin elämässä uraidentiteetin selkeydessä: mitä enemmän erilaisten roolien kokeilua, sitä selkeämpi uraidentiteetti. Niinpä erilaiset työhön ja harrastuksiin liittyvät tehtävät jo opintojen aikana (kesätyöt, työharjoittelut, vapaaehtoistyö, yhdistystoiminta) parantavat yksilön mahdollisuuksia löytää &amp;rdquo;oma paikkansa&amp;rdquo; työn kentästä. Niiden tavoitteena ei pitäisi olla ainoastaan kokemuksen kartuttaminen palkkatyöhön pääsemiseksi, vaan merkityksellisyyden kokemuksen etsintä ja yhteyksien hahmottaminen myös työn ja muiden elämänalueiden välille.

Ohjauksellisesti omien arvojen reflektointiin soveltuvia tilanteita ovat uraohjaus/coaching ja työnohjaus. Yksilön omien arvojen ja elämänkokemusten vuorovaikutteinen reflektointi ja oman kertomuksen ja maailmankuvan hahmottaminen kokonaisuudessaan uraohjaustilanteessa kannustaa edelleen työmarkkinoiden tutkimiseen ja tulevien työroolien hahmottamiseen. Toinen, vähemmän käytetty uraidentiteetin kehittämisen muoto korkeakouluissa on työnohjaus, jota voidaan käyttää tukemaan opiskelijaa käytännönläheisten harjoittelujaksojen ja kurssien aikana ja jälkeen. Työnohjaus käsitteenä on kaiken kaikkiaan hiukan vaikeasti määriteltävissä eikä sille ole muotoutunut selkeää yhtenäistä merkityssisältöä. Väljästi työnohjauksen voidaan käsittää olevan kohtaamispaikka kahdelle tai useammalle ihmiselle (yksilö, ryhmä tai organisaatio), joiden yhteinen tavoite on tutkia jotain työhön liittyvää seikkaa. Pyrkimyksenä on luoda tukea-antava ympäristö, jossa työhön liittyviä epäonnistumisia ja onnistumisia voidaan turvallisesti tutkia. Työnohjaus voidaankin nähdä opastetuksi reflektiiviseksi oppimisprosessiksi, jossa yksilö dialogisessa suhteessa (joko yksilöohjauksessa tai ryhmässä) reflektoi työhön liittyviä kokemuksiaan ja tunteitaan. Se on intensiivinen, interpersoonallinen ohjaussuhde, jonka tavoitteena on fasilitoida ohjattavan ammatti-identiteetin, pätevyyden, osaamisen ja etiikan kehittymistä, pyrkimyksenä kehittyä kokonaisena ihmisenä tiedostavammaksi ja itseään ja työtään arvioivammaksi yksilöksi. Työnohjauksen tavoitteena on ohjattavan uran edistäminen, ammatillisen identiteetin kehittyminen ja itsetuntemuksen lisääminen, joten se soveltuu mielestäni erinomaisesti korkeakouluopiskelijoiden uraidentiteetin synnyttämisen tueksi.]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 07 Feb 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>HEiWORK – Hei töitä, opiskelujen rinnalle!</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=heiworks</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=heiworks</guid>
			<description><![CDATA[Torstaina 3.2. järjesti VALOA-hanke täällä Oulussa seminaarin, jonka aiheena oli korkeakoulutuksen ja työelämän yhdistäminen opiskelijoita, korkeakouluja ja työelämää parhaiten palvelevalla ja hyödyttävällä tavalla.
Aihe vaikutti äärettömän mielenkiintoiselta, olinhan viimeiset kolme kuukautta lukenut Valtti-projektiin tehtyä kyselyä ja kirjoittanut sen pohjalta selvityksiä, joissa jatkuvasti nousi esille opiskelijoiden toive uraohjauksen ja työelämäosaamisen lisäämisestä. Mikä minun kohdallani toimi vielä suurena innostajana osallistua tilaisuuteen, oli tieto, että paikalla oli puheenvuoron pitäjät Hollannista ja vieläpä Rotterdamin yliopistosta. Olihan Rotterdam tullut tutuksi minulle, ei pelkästään hyvistä ostosmahdollisuuksistaan ja monikulttuurisesta värikkyydestään, vaan myös kaikkien Hollannissa asuvien suomalaisten keitaasta De Finse Zeemanskerkistä eli Suomen Merimieskirkosta. Lähdin siis innolla näkemään hollantilaisia ja kuulemaan heidän aksenttiaan. Siinä vaiheessa, kun esiintyjän englanninkielisen esityksen väliin livahti puolivahingossa ihastuttavia hollanninkielen sanoja, kuten &amp;rdquo;kijk&amp;rdquo; (katso), olinkin jo aivan myytyä. Minun puolestani koko esityksen olisi voinut pitää hollanniksi! (vaikka siinä tapauksessa en olisi ehkä ymmärtänyt siitä puoliakaan&amp;hellip;.)
Rotterdamissa opintojen ja työelämän yhdistämiseen oli panostettu jo vuosia. Opiskelijat pääsivät tutustumaan työelämään heti opintojen alkumetreiltä erilaisten projektien ja työharjoittelun merkeissä. Malli kuulosti hyvältä, koska siinä opiskelijat saavat tehdä jotakin, joka ihan oikeasti hyödyttää heidän omaa oppimistaan samalla helpottaen siirtymistä työelämään. Mikä mahtava tapa solmia ja luoda oma verkosto työnantajiin päin! Rotterdamin malli muistuttaa pitkälti sitä, mitä monet Valtti-korkeakoulujen opiskelijatkin toivovat &amp;ndash; työelämä tulisi mukaan opintojen rinnalle jo melko pian opintojen alettua. Malli hyödyttää opiskelijoiden lisäksi koko aluetta, sen työnantajia ja tietysti korkeakoulua. Näin se pakottaa myös opettajat päivittämään tietonsa siitä, missä työelämässä oikeasti nykyään mennään. Ehkäpä tämä edes hieman vähentäisi joidenkin opiskelijoiden tunnetta siitä, että &amp;rdquo;yliopistossa on kuin aika olisi pysähtynyt&amp;rdquo;. Mallista sai vaikutelman, että opiskelijat nähdään siinä todellisena voimavarana työnantajille, joiden innokkuus ja motivoituneisuus tuovat aidosti uutta osaamista, toiminnan kehittämisen ideoita ja ajattelua mukanaan. Opiskelija ei siis ole vain se työnantajan toimintaresursseja kuluttava pili-pali nakkihommia tekevä kopiokoneenkäyttäjä J Selvää myös on, että mallin toteuttaminen vaatii suurta panostusta, pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta kaikilta osapuolilta.
Monikulttuurisuuden haasteetkin näyttivät voitetuilta, koska puhujat vakuuttivat, että he eivät kokeneet ongelmia opiskelijoiden sijoittumisessa työelämään. Työnantajat eivät siis vierastaneet vähän huonommin hollantia taitavia, eri kulttuurisen taustan omaavia opiskelijoita. Tämä vaikutti minusta mielenkiintoiselta, koska aktiivisena Hollannin uutisten seuraajana olisin voinut olla varma, että tilanne ei ole näin ruusuinen. Varsinkin, kun juuri pari päivää aiemmin olin lukenut hollantilaisen uutisen, jossa kerrottiin korkeastikoulutettujen &amp;rdquo;ei-länsimaalaisten&amp;rdquo; (lähinnä marokkolais- ja turkkilaistaustaisten) nuorten halusta muuttaa pois Hollannista sen koventuneiden asenteiden, lisääntyneen suvaitsemattomuuden ja huonojen tulevaisuudennäkymien takia. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että esityksen pitäjät olivat juuri Rotterdamista, jonka asukkaista 47 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Nämä ajatukset taas vääjäämättä tulevat mieleen, kun pohtii myös VALOA-hankkeen pyrkimystä edistää ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä suomalaisille työmarkkinoille &amp;ndash; kuinka paljon nämä opiskelijat mahdollisesti kokevat ennakkoluuloja taustansa tai kielitaitonsa takia?&amp;nbsp; 
Täytyy vain toivoa, että seminaari herätti ajatuksia kaikissa kuulijoissa, niin korkeakoulujen ja työnantajien edustajien kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Omalla kohdallani työharjoittelu Valtti-projektissa päättyy parin kuukauden kuluttua. Minulla on ollut onni päästä harjoittelemaan työympäristöön, jossa olen saanut kehittää osaamistani ja minut on hyväksytty työyhteisön jäseneksi. Tällaista mahdollisuutta toivoisin myös kaikille niille perustutkinto-opiskelijoille, jotka aloittelevat omia harjoittelujaksojaan!
&amp;nbsp;
Terveisin Valtti-harjoittelija Kaisu
&amp;nbsp;]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Torstaina 3.2. järjesti VALOA-hanke täällä Oulussa seminaarin, jonka aiheena oli korkeakoulutuksen ja työelämän yhdistäminen opiskelijoita, korkeakouluja ja työelämää parhaiten palvelevalla ja hyödyttävällä tavalla.
Aihe vaikutti äärettömän mielenkiintoiselta, olinhan viimeiset kolme kuukautta lukenut Valtti-projektiin tehtyä kyselyä ja kirjoittanut sen pohjalta selvityksiä, joissa jatkuvasti nousi esille opiskelijoiden toive uraohjauksen ja työelämäosaamisen lisäämisestä. Mikä minun kohdallani toimi vielä suurena innostajana osallistua tilaisuuteen, oli tieto, että paikalla oli puheenvuoron pitäjät Hollannista ja vieläpä Rotterdamin yliopistosta. Olihan Rotterdam tullut tutuksi minulle, ei pelkästään hyvistä ostosmahdollisuuksistaan ja monikulttuurisesta värikkyydestään, vaan myös kaikkien Hollannissa asuvien suomalaisten keitaasta De Finse Zeemanskerkistä eli Suomen Merimieskirkosta. Lähdin siis innolla näkemään hollantilaisia ja kuulemaan heidän aksenttiaan. Siinä vaiheessa, kun esiintyjän englanninkielisen esityksen väliin livahti puolivahingossa ihastuttavia hollanninkielen sanoja, kuten &amp;rdquo;kijk&amp;rdquo; (katso), olinkin jo aivan myytyä. Minun puolestani koko esityksen olisi voinut pitää hollanniksi! (vaikka siinä tapauksessa en olisi ehkä ymmärtänyt siitä puoliakaan&amp;hellip;.)
Rotterdamissa opintojen ja työelämän yhdistämiseen oli panostettu jo vuosia. Opiskelijat pääsivät tutustumaan työelämään heti opintojen alkumetreiltä erilaisten projektien ja työharjoittelun merkeissä. Malli kuulosti hyvältä, koska siinä opiskelijat saavat tehdä jotakin, joka ihan oikeasti hyödyttää heidän omaa oppimistaan samalla helpottaen siirtymistä työelämään. Mikä mahtava tapa solmia ja luoda oma verkosto työnantajiin päin! Rotterdamin malli muistuttaa pitkälti sitä, mitä monet Valtti-korkeakoulujen opiskelijatkin toivovat &amp;ndash; työelämä tulisi mukaan opintojen rinnalle jo melko pian opintojen alettua. Malli hyödyttää opiskelijoiden lisäksi koko aluetta, sen työnantajia ja tietysti korkeakoulua. Näin se pakottaa myös opettajat päivittämään tietonsa siitä, missä työelämässä oikeasti nykyään mennään. Ehkäpä tämä edes hieman vähentäisi joidenkin opiskelijoiden tunnetta siitä, että &amp;rdquo;yliopistossa on kuin aika olisi pysähtynyt&amp;rdquo;. Mallista sai vaikutelman, että opiskelijat nähdään siinä todellisena voimavarana työnantajille, joiden innokkuus ja motivoituneisuus tuovat aidosti uutta osaamista, toiminnan kehittämisen ideoita ja ajattelua mukanaan. Opiskelija ei siis ole vain se työnantajan toimintaresursseja kuluttava pili-pali nakkihommia tekevä kopiokoneenkäyttäjä J Selvää myös on, että mallin toteuttaminen vaatii suurta panostusta, pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta kaikilta osapuolilta.
Monikulttuurisuuden haasteetkin näyttivät voitetuilta, koska puhujat vakuuttivat, että he eivät kokeneet ongelmia opiskelijoiden sijoittumisessa työelämään. Työnantajat eivät siis vierastaneet vähän huonommin hollantia taitavia, eri kulttuurisen taustan omaavia opiskelijoita. Tämä vaikutti minusta mielenkiintoiselta, koska aktiivisena Hollannin uutisten seuraajana olisin voinut olla varma, että tilanne ei ole näin ruusuinen. Varsinkin, kun juuri pari päivää aiemmin olin lukenut hollantilaisen uutisen, jossa kerrottiin korkeastikoulutettujen &amp;rdquo;ei-länsimaalaisten&amp;rdquo; (lähinnä marokkolais- ja turkkilaistaustaisten) nuorten halusta muuttaa pois Hollannista sen koventuneiden asenteiden, lisääntyneen suvaitsemattomuuden ja huonojen tulevaisuudennäkymien takia. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että esityksen pitäjät olivat juuri Rotterdamista, jonka asukkaista 47 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Nämä ajatukset taas vääjäämättä tulevat mieleen, kun pohtii myös VALOA-hankkeen pyrkimystä edistää ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä suomalaisille työmarkkinoille &amp;ndash; kuinka paljon nämä opiskelijat mahdollisesti kokevat ennakkoluuloja taustansa tai kielitaitonsa takia?&amp;nbsp; 
Täytyy vain toivoa, että seminaari herätti ajatuksia kaikissa kuulijoissa, niin korkeakoulujen ja työnantajien edustajien kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Omalla kohdallani työharjoittelu Valtti-projektissa päättyy parin kuukauden kuluttua. Minulla on ollut onni päästä harjoittelemaan työympäristöön, jossa olen saanut kehittää osaamistani ja minut on hyväksytty työyhteisön jäseneksi. Tällaista mahdollisuutta toivoisin myös kaikille niille perustutkinto-opiskelijoille, jotka aloittelevat omia harjoittelujaksojaan!
&amp;nbsp;
Terveisin Valtti-harjoittelija Kaisu
&amp;nbsp;]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 04 Feb 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Tutkimus kehittämistyön laadussa ja vaikuttavuudessa –seminaari 27.1.2011</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tutkimusseminaari</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tutkimusseminaari</guid>
			<description><![CDATA[Koordinoiva hankeemme Tutkinto valmiiksi ja töihin, tuttavallisesti TUVAKO järjesti seminaarin, jossa oli esillä hankekokonaisuudessa tehty/ä tutkimusta. Moni hankkeista on lähinnä käytännön kehittämistoimintaa ilman varsinaista tutkimusta, mutta osassa hankkeista tehdään tutkimusta asteikolla hieman - pelkästään. Aikaisemmissa TUVAKO-seminaareissa on ollut esillä käytännön toiminta ja verkostoituminen siinä, joten nyt olikin kovin mielenkiintoista kuulla, mitä tutkimusta on tehty ja mitä tuloksia alkaa tulla. Rakenteellisesti päivä erosi aiemmista seminaareista siten, että verkostoituminen oli ehkä vähäisempää kuin konkretiapäivinä - tuli hengailtua vain vanhojen tuttujen kanssa.
Jari Rantamäki totesi alustuksessaan mm. että päättäjät eivät välttämättä ymmärrä sitä kieltä, jota hankkeet puhuvat. Seurauksena on, että on vaikea saada hankkeessa kehitettyä toimintaa pysyväksi toiminnaksi. Kuten Onnismaa on todennut, dialogi on aina monikulttuurista.
Asko Karjalainen pohti oppilaitosten tuottaman akateemisen identiteetin ja ammatillisen toimintaympäristön tuottaman ammatti-identiteetin (työmarkkina-arvon) välistä ristiriitaa. Tätä kahtiajakoa heijastavat esimerkiksi näytöt opiskelijoiden työllistymisestä. Vaikuttaa siltä, että nopea opiskelu ilman opiskelunaikaista työssäkäyntiä voi johtaa huonoon työllistymiseen, koska tällöin nämä kaksi identiteettiä eivät ole kehittyneet. Hitaasti opiskelleet puolestaan työllistyvät hyvin, heidän työmarkkina-arvonsa on suuri, koska heillä on tiukka yhteys työelämään, vaikka opinnot etenevät hitaammin. Ratkaisuna tähän Asko esittää, että alkuperäisestä kahtiajaosta on päästävä eroon, koulutuksen tulee tuottaa sekä ammatillinen että akateeminen osaaminen.
Kolmas alustaja Kirsi Juva tuli EK:lta Oivallus-hankkeesta, jossa tarkastellaan ennakoivasti elinkeinoelämän osaamistarpeita ja odotuksia. Tulevan odotuksen olivat kovin tuttuja, kuten työ irtautuu rutiineista, moniosaajuus, tiimityöskentely, verkosto-osaaminen, maailmanlaajuisuus jne. Tulevaisuudessa osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Juvan mukaan yritykset korostavat taitoja, kun taas koulutusjärjestelmät korostavat sisältöjä, mikä on loppujen lopuksi sama asia, mistä Asko puhuu akateemisena ja ammatillisena identiteettinä.
&amp;quot;Viime kädessä asenne ja pystyvyysuskomus ratkaisevat menestyksen&amp;quot; (K. Juva) ja asenteella jatkoimme iltapäivän työpajoihin.
&amp;nbsp;
Jaana]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Koordinoiva hankeemme Tutkinto valmiiksi ja töihin, tuttavallisesti TUVAKO järjesti seminaarin, jossa oli esillä hankekokonaisuudessa tehty/ä tutkimusta. Moni hankkeista on lähinnä käytännön kehittämistoimintaa ilman varsinaista tutkimusta, mutta osassa hankkeista tehdään tutkimusta asteikolla hieman - pelkästään. Aikaisemmissa TUVAKO-seminaareissa on ollut esillä käytännön toiminta ja verkostoituminen siinä, joten nyt olikin kovin mielenkiintoista kuulla, mitä tutkimusta on tehty ja mitä tuloksia alkaa tulla. Rakenteellisesti päivä erosi aiemmista seminaareista siten, että verkostoituminen oli ehkä vähäisempää kuin konkretiapäivinä - tuli hengailtua vain vanhojen tuttujen kanssa.
Jari Rantamäki totesi alustuksessaan mm. että päättäjät eivät välttämättä ymmärrä sitä kieltä, jota hankkeet puhuvat. Seurauksena on, että on vaikea saada hankkeessa kehitettyä toimintaa pysyväksi toiminnaksi. Kuten Onnismaa on todennut, dialogi on aina monikulttuurista.
Asko Karjalainen pohti oppilaitosten tuottaman akateemisen identiteetin ja ammatillisen toimintaympäristön tuottaman ammatti-identiteetin (työmarkkina-arvon) välistä ristiriitaa. Tätä kahtiajakoa heijastavat esimerkiksi näytöt opiskelijoiden työllistymisestä. Vaikuttaa siltä, että nopea opiskelu ilman opiskelunaikaista työssäkäyntiä voi johtaa huonoon työllistymiseen, koska tällöin nämä kaksi identiteettiä eivät ole kehittyneet. Hitaasti opiskelleet puolestaan työllistyvät hyvin, heidän työmarkkina-arvonsa on suuri, koska heillä on tiukka yhteys työelämään, vaikka opinnot etenevät hitaammin. Ratkaisuna tähän Asko esittää, että alkuperäisestä kahtiajaosta on päästävä eroon, koulutuksen tulee tuottaa sekä ammatillinen että akateeminen osaaminen.
Kolmas alustaja Kirsi Juva tuli EK:lta Oivallus-hankkeesta, jossa tarkastellaan ennakoivasti elinkeinoelämän osaamistarpeita ja odotuksia. Tulevan odotuksen olivat kovin tuttuja, kuten työ irtautuu rutiineista, moniosaajuus, tiimityöskentely, verkosto-osaaminen, maailmanlaajuisuus jne. Tulevaisuudessa osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Juvan mukaan yritykset korostavat taitoja, kun taas koulutusjärjestelmät korostavat sisältöjä, mikä on loppujen lopuksi sama asia, mistä Asko puhuu akateemisena ja ammatillisena identiteettinä.
&amp;quot;Viime kädessä asenne ja pystyvyysuskomus ratkaisevat menestyksen&amp;quot; (K. Juva) ja asenteella jatkoimme iltapäivän työpajoihin.
&amp;nbsp;
Jaana]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 01 Feb 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>KOMMENTTEJA KORKEAKOULUOPISKELUSTA</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=kommentteja_korkeakouluopiskelusta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=kommentteja_korkeakouluopiskelusta</guid>
			<description><![CDATA[
Sanomalehti Pohjalaisessa on viime aikoina kirjoitettu nykypäivän korkeakouluopiskelijaelämästä. Kasvatustieteen emeritiusprofessori Kari Uusikylä kirjoitti 31.12.2001 kolumnissaan &amp;rdquo;Opiskelijoita on turha säälitellä&amp;rdquo; mm., että aikuisia opiskelijoita holhotaan korkeakouluissa melkein kuin taaperoita. Suorituksissa joustetaan usein, ettei opiskelijoille tule paha mieli. Uusikylän mukaan pari vuotta sitten valmistui 2,5 -kertainen määrä maistereita, koska opiskelijat pakotettiin opiskelemaan ikivanhojen arvosanojen vanhenemisen uhalla. Opiskelijan oli opiskeltava, eikä hortoilla aamuyöstä kännipäissään torilla.
Vaasan kokoomusnuorten puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Susanna Koski vastasi Uusikylän kirjoitukseen puheenvuorossaan 6.1.2011 &amp;rdquo;Höpö , höpö Uusikylä, ei opiskelu niin helppoa ole&amp;rdquo; mm. seuraavasti: Keski-ikäinen väestömme on vieraantunutta nykyopiskelijan arjesta tai työstä eli opiskelusta. Nykyopiskelijoilla on yhä samanlaisia haasteita toimeentulon ja opintosuoritusten ansaitsemisessa. Aikuisten arkeen ja akateemiseen vapauteen kuuluu vastuu ja oikeus omiin valintoihin. Pikkutunneille venyneet haalarihipat eivät osu päällekkäin luentojen kanssa.
Kosken kirjoitukseen Kari Uusikylä vastasi 8.1.2011 mm: &amp;rdquo;Kannoin jutussani huolta opiskelijoiden julkiryyppäämisestä. Alkoholismi on paha sairaus, joka tuhoaa ihmisiä ja perheitä ja tulee yhteiskunnallekin kalliiksi. Perimmäinen huoleni on monien nuorten kyvyttömyys kestää elämän realiteetteja. Moni nuori masentuu pahasti, ei osaa tai uskalla kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ja maksaa siitä kovan hinnan. Kotikasvatuksessa tulisi huolehtia oikeuksien ja vastuun tasapainosta.&amp;rdquo;
Nimetön yliopisto-opiskelija kirjoitti Uusikylän ja Kosken kirjoitusten pohjalta oman kokemuksensa yliopisto-opiskelusta artikkelissaan &amp;rdquo;Opiskelussa ja opetuksessa on parantamisen varaa&amp;rdquo;. Hän sanoi suorittaneensa monta kurssia seuraavalla kaavalla: Kaksi tuntia aloituslennoilla ja kaksi tuntia viimeisillä luennoilla, kuuntelemassa tärpit tenttiin sekä 5 tuntia tenttiin lukemista ja tentissä istumista 2 tuntia. Opiskelijan työmääräksi tuli 11 tuntia viiden pisteen (135 tuntia) kurssista. Eli 124 tuntia vähemmän kuin kurssi oli mitoitettu. Suurimpana ongelmana opiskelija kuitenkin piti laiskoja ja vailla motivaatiota olevia opiskelijoita, jotka eivät ilmesty edes uusintoihin syystä, että tenttiin lukeminen on ylivoimaista. Jotta todellinen opetuksen taso tulisi esille, hän ehdottaa kameroiden asentamista luentosaleihin. Opiskelijoilta on myös vaadittava nykyistä enemmän. Opinnot olisi pakko suorittaa ajallaan tai muuten ne olisi opiskeltava uudelleen. Hänestä opiskelijoiden antama palaute on otettava vakavasti.
Kaikki kirjoittajat olivat omalta osaltaan oikeassa. Valttiprojektin tekemä selvitys opintojen viivästymiseen toi yhtenä ongelmana esille motivaation puutteen ja laiskuuden. Aikaansaamattomuus ja opintojen viivästyminen ovat yhteydessä motivaatioon. Motivaation kolme tärkeintä perustekijää ovat autonomia, kompetenssi (pysyvyys) ja yhteenkuuluvuuden kokeminen. Miten sitten motivaatio saadaan opiskelijoille, jotka laiskuuden takia eivät pääse edes korkeakouluympäristöön? Miten akateemiseen vapauteen saadaan iskostettua akateeminen vastuu? Vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä! 
Riitta]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Sanomalehti Pohjalaisessa on viime aikoina kirjoitettu nykypäivän korkeakouluopiskelijaelämästä. Kasvatustieteen emeritiusprofessori Kari Uusikylä kirjoitti 31.12.2001 kolumnissaan &amp;rdquo;Opiskelijoita on turha säälitellä&amp;rdquo; mm., että aikuisia opiskelijoita holhotaan korkeakouluissa melkein kuin taaperoita. Suorituksissa joustetaan usein, ettei opiskelijoille tule paha mieli. Uusikylän mukaan pari vuotta sitten valmistui 2,5 -kertainen määrä maistereita, koska opiskelijat pakotettiin opiskelemaan ikivanhojen arvosanojen vanhenemisen uhalla. Opiskelijan oli opiskeltava, eikä hortoilla aamuyöstä kännipäissään torilla.
Vaasan kokoomusnuorten puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Susanna Koski vastasi Uusikylän kirjoitukseen puheenvuorossaan 6.1.2011 &amp;rdquo;Höpö , höpö Uusikylä, ei opiskelu niin helppoa ole&amp;rdquo; mm. seuraavasti: Keski-ikäinen väestömme on vieraantunutta nykyopiskelijan arjesta tai työstä eli opiskelusta. Nykyopiskelijoilla on yhä samanlaisia haasteita toimeentulon ja opintosuoritusten ansaitsemisessa. Aikuisten arkeen ja akateemiseen vapauteen kuuluu vastuu ja oikeus omiin valintoihin. Pikkutunneille venyneet haalarihipat eivät osu päällekkäin luentojen kanssa.
Kosken kirjoitukseen Kari Uusikylä vastasi 8.1.2011 mm: &amp;rdquo;Kannoin jutussani huolta opiskelijoiden julkiryyppäämisestä. Alkoholismi on paha sairaus, joka tuhoaa ihmisiä ja perheitä ja tulee yhteiskunnallekin kalliiksi. Perimmäinen huoleni on monien nuorten kyvyttömyys kestää elämän realiteetteja. Moni nuori masentuu pahasti, ei osaa tai uskalla kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ja maksaa siitä kovan hinnan. Kotikasvatuksessa tulisi huolehtia oikeuksien ja vastuun tasapainosta.&amp;rdquo;
Nimetön yliopisto-opiskelija kirjoitti Uusikylän ja Kosken kirjoitusten pohjalta oman kokemuksensa yliopisto-opiskelusta artikkelissaan &amp;rdquo;Opiskelussa ja opetuksessa on parantamisen varaa&amp;rdquo;. Hän sanoi suorittaneensa monta kurssia seuraavalla kaavalla: Kaksi tuntia aloituslennoilla ja kaksi tuntia viimeisillä luennoilla, kuuntelemassa tärpit tenttiin sekä 5 tuntia tenttiin lukemista ja tentissä istumista 2 tuntia. Opiskelijan työmääräksi tuli 11 tuntia viiden pisteen (135 tuntia) kurssista. Eli 124 tuntia vähemmän kuin kurssi oli mitoitettu. Suurimpana ongelmana opiskelija kuitenkin piti laiskoja ja vailla motivaatiota olevia opiskelijoita, jotka eivät ilmesty edes uusintoihin syystä, että tenttiin lukeminen on ylivoimaista. Jotta todellinen opetuksen taso tulisi esille, hän ehdottaa kameroiden asentamista luentosaleihin. Opiskelijoilta on myös vaadittava nykyistä enemmän. Opinnot olisi pakko suorittaa ajallaan tai muuten ne olisi opiskeltava uudelleen. Hänestä opiskelijoiden antama palaute on otettava vakavasti.
Kaikki kirjoittajat olivat omalta osaltaan oikeassa. Valttiprojektin tekemä selvitys opintojen viivästymiseen toi yhtenä ongelmana esille motivaation puutteen ja laiskuuden. Aikaansaamattomuus ja opintojen viivästyminen ovat yhteydessä motivaatioon. Motivaation kolme tärkeintä perustekijää ovat autonomia, kompetenssi (pysyvyys) ja yhteenkuuluvuuden kokeminen. Miten sitten motivaatio saadaan opiskelijoille, jotka laiskuuden takia eivät pääse edes korkeakouluympäristöön? Miten akateemiseen vapauteen saadaan iskostettua akateeminen vastuu? Vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä! 
Riitta]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 12 Jan 2011 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Lähde- työelämään – seminaari 16.–17.11.2010 Helsingissä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=lahde-_tyoelamaan_seminaari_1617112010_helsingissa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=lahde-_tyoelamaan_seminaari_1617112010_helsingissa</guid>
			<description><![CDATA[Seminaarin järjestivät ESR-rahoitteinen Lähde-työelämään &amp;ndash; hanke. Hankkeen tavoitteena on luoda välineitä korkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön tueksi. Lisätietoja hankkeesta löytyy www.lahdehanke.utu.fi.
Oulun yliopistosta oli muitakin osallistujia minun lisäkseni. Toisista yliopistoista ainakin Helsinki, Aalto, Jyväskylä, Turku, Åbo Akademi ja Tampere olivat edustettuina seminaarissa. Ammattikorkeakouluista olivat mukana Keski-Pohjanmaan, Hämeen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulut sekä Svenska Handelshögskolan.
Aluksi Riitta Hyppänen (CM&amp;amp;HR Consulting OY) puhui verkostoyhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista. Esitys oli yleisluonteinen, mutta viritti hyvin verkostoitumiseen.
Turun yliopiston Ari Kosken esitys oli otsikoitu &amp;rdquo;Korkeakoulukumppani &amp;ndash; yrityksen portti turkulaisten korkeakoulujen palveluihin&amp;rdquo;, nettisivusto on www.korkeakoulukumppani.fi. Kumppanuuden luomisessa keskitytään ratkaisemaan seuraavat kysymykset:
-	Miten pienyritykset saadaan hyödyntämään korkeakoulujen olemassa olevaa asiantuntemusta ja valmiita palveluja nykyistä paremmin? tai
-	Miten tieto hyödynnettävissä olevasta osaamisesta saadaan pienyrityksiin?
Varsin usein yhteistyön ensimmäisenä ongelmana on se, että yritys ei tiedä kehen sen pitäisi ottaa yhteyttä. Turkulaisten korkeakoulujen yhteinen Korkeakoulukumppani-palvelu tarjoaa tähän yhteistyön kannalta hyvin kriittiseen, ensimmäiseen askeleeseen yhteyshenkilöt: Ari Koski (Turun yliopisto) ja Satu Helmi (Turun ammattikorkeakoulu). He välittävät tietoa korkeakoulujen asiantuntijoista ja palveluista sekä kertovat korkeakouluyhteistyön mahdollisuuksista. Kumppanuudessa keskitytään myös korkeakoulujen väliseen ja sisäiseen yhteistyöhön.
Kalevi Ekman kertoi Aalto yliopiston Design Factorysta. Esitys eteni lukuisten kuvien avulla antaen tällaiselle visuaalisesti maailmaa hahmottavalle todella mieleenpainuvan elämyksen. Kaikki lähti kysymyksestä: Mitä kampuksella näkyy? Kampukselle on luotu kokeellinen yhteistaustainen toimintaympäristö, jossa yhdessä tekeminen ja opiskelijat ovat etusijalla.
Kiteytettynä:
HALU, STRATEGIA, SUUNNITELMA
ROHKEUTTA
EI YKSIN
ULOS OMALTA MUKAVUUSALUEELTA
TARINA,
ONNEA 		HAUSKUUS, JOTAIN OPITAAN.
Kaiken koulutuksen hyvän suunnittelun ja toteutuksen voisi luonnehtia edellä esitetyin sanoin. &amp;rdquo;Innovaatiot syntyvät rajapinnoilla!&amp;rdquo;
Tiistai-iltapäivä oli työpajatyöskentelyä. Osallistuin &amp;rdquo;Osaajaa etsimässä &amp;ndash; millaista osaamista työnantaja tarvitsee?&amp;rdquo; työpajaan (1). Työpajan ehdottomasti paras anti oli tutustua eri korkeakoulujen edustajiin ja heidän toimintatapoihinsa. Työstimme asioita pienryhmissä.
Keskiviikkona (17.11.2010) Anne Karkulahti Helsingin yliopistosta esitteli Lähde työelämään - hankkeen verkkopalvelukonseptia. Konseptissa määritellään palvelun perusidea, verkkopalvelun henki, palvelun kohderyhmät ja tavoitteet.
Verkkopalvelun käyttäjälupaus:
-	selkeästi jäsennelty kuva yhteistyöstä korkeakoulujen kanssa
-	ajantasaista kattavaa ja konkreettista tietoa yhteistyön eri muodoista
-	väylän tavoittaa korkeakouluosaajia
-	helpotusta osaajapulaan
-	edistää yhteistyötä yritysten ja korkeakoulujen välillä
Lopuksi Karkulahti esitteli verkkopalvelun rakennetta ja sitä minkälaisena se näyttäytyy sivustolla kävijälle.
Marko Latvanen puhui julkishallinnon palveluiden tulevaisuuden tarpeista ja haasteista, www.suomi.fi sivusto. Tavoitteena on yhden luukun periaate. Haasteina ovat yhteiskäyttöisyyden puute, resurssi- ja kompetenssivaje, uusien toimintatapojen omaksuminen sekä viestintä ja tunnettavuus.
Yritysten näkökulma korkeakouluyhteistyön kehittämiseen oli Eija Kestin aiheena. Hän on Yara Suomi Oy:n palveluksessa. &amp;rdquo;Keskity 20 %, niin teet 80 % tuloksesta.&amp;rdquo; Hän oli selkeästi erotellut korkeakoulu-yhteistyön hyödyt Yaran Suomen tuotantolaitoksille ja toisaalta korkeakouluille. Keskeisimpänä on harjoittelijoiden avulla tapahtuva resurssivajauksen tasaaminen ja pitkäjänteinen, suunnitelmallinen rekrytointi. Intensiivinen opiskelijoiden perehdyttäminen lisää oman henkilöstön osaamista sekä osaamisen päivittämistä ja kehittämistä.
Alalle haluavat opiskelijat saavat mahdollisuuden työharjoitteluun ja kesäansioon. Korkeakoulut saavat myös käytännön tietoa opinto-ohjelmiensa kehittämiseen yhteistyössä yrityksen kanssa. Lisäksi yritys on valmis antamaan rahaa käytettäväksi tutkimustoimintaan.
Toisen yrityspuheenvuoron piti NCC:n Petra Paajanen. NCC on Pohjoismaiden johtava yritys asumisen, toimitilojen ja infrastruktuurin kehittäjänä ja rakentajana. Yrityksessä tarvitaan erityisesti AMK-insinöörejä erilaisiin esimiestehtäviin. Yrityksen kannalta insinöörejä valmistuu liian vähän. Kritiikkiä sai myös korkeakouluopintojen vähäinen panostus esimieskoulutukseen. Kolmas koulutuksellinen ongelma on opettajien &amp;rdquo;työelämäpäivityksen&amp;rdquo; puuttuminen.
Petra Paajanen puhui Y-sukupolvesta työelämän kannalta.  Tähän sukupolveen kuuluvat kaikki, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 2000 välissä. Heitä aiemmin olivat Baby Boomerit, jotka syntyivät vuosien 1943 ja 1960 välissä, sekä X-sukupolvi, johon kuuluvat vuosina 1960&amp;ndash;1980 syntyneet. Y-sukupolvi on Millennium-sukupolvi, joka ottaa vastuuta itsestään, toimii ja ajattelee globaalisti, verkostoituu &amp;ndash; ja jolla on suuria odotuksia esimieliltä ja työpaikoilta. &amp;rdquo;Johtajuus pitää ansaita ja hierarkiat kyseenalaistetaan. Erilaista joustamista odotetaan myös työnantajilta.&amp;rdquo;
Työnantajakuva-projektilla ja oppilaitosyhteistyöllä pyritään siihen, että kolmikanta (opiskelija-oppilaitos-työelämä) toimisi yhteen suuntaan. Jopa 75 % nuorista pitää uratarinoita tärkeimpänä tietolähteenä työelämästä. Tästä johtuen &amp;rdquo;Jokainen teko on bränditeko!&amp;rdquo;
Lopuksi oli 1&amp;frac12; tunnin paneelikeskustelu, jossa keskustelijoina olivat Jukka Mäkinen (Tampereen yliopisto), Kirsi Lehto-Ollila (Espoon kaupunki), Kimmo Greis (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu) ja Veli-Matti Taskila (Samok ry). Kirsi Lehto-Ollila heitti, että Espoon kaupunki rekrytoisi mieluummin henkilön, jolla on kaksi kandidaatin tutkintoa kuin yksi kapea-alainen maisterin tutkinto. Täsmätöitä on vähemmän tarjolla, mutta organisaatiossa on pula osaajista, jotka pystyvät sopeutumaan erilaisiin tehtäviin tarpeen vaatiessa.
Oulun yliopiston Valtti-tuutori Helena Tirri]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Seminaarin järjestivät ESR-rahoitteinen Lähde-työelämään &amp;ndash; hanke. Hankkeen tavoitteena on luoda välineitä korkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön tueksi. Lisätietoja hankkeesta löytyy www.lahdehanke.utu.fi.
Oulun yliopistosta oli muitakin osallistujia minun lisäkseni. Toisista yliopistoista ainakin Helsinki, Aalto, Jyväskylä, Turku, Åbo Akademi ja Tampere olivat edustettuina seminaarissa. Ammattikorkeakouluista olivat mukana Keski-Pohjanmaan, Hämeen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulut sekä Svenska Handelshögskolan.
Aluksi Riitta Hyppänen (CM&amp;amp;HR Consulting OY) puhui verkostoyhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista. Esitys oli yleisluonteinen, mutta viritti hyvin verkostoitumiseen.
Turun yliopiston Ari Kosken esitys oli otsikoitu &amp;rdquo;Korkeakoulukumppani &amp;ndash; yrityksen portti turkulaisten korkeakoulujen palveluihin&amp;rdquo;, nettisivusto on www.korkeakoulukumppani.fi. Kumppanuuden luomisessa keskitytään ratkaisemaan seuraavat kysymykset:
-	Miten pienyritykset saadaan hyödyntämään korkeakoulujen olemassa olevaa asiantuntemusta ja valmiita palveluja nykyistä paremmin? tai
-	Miten tieto hyödynnettävissä olevasta osaamisesta saadaan pienyrityksiin?
Varsin usein yhteistyön ensimmäisenä ongelmana on se, että yritys ei tiedä kehen sen pitäisi ottaa yhteyttä. Turkulaisten korkeakoulujen yhteinen Korkeakoulukumppani-palvelu tarjoaa tähän yhteistyön kannalta hyvin kriittiseen, ensimmäiseen askeleeseen yhteyshenkilöt: Ari Koski (Turun yliopisto) ja Satu Helmi (Turun ammattikorkeakoulu). He välittävät tietoa korkeakoulujen asiantuntijoista ja palveluista sekä kertovat korkeakouluyhteistyön mahdollisuuksista. Kumppanuudessa keskitytään myös korkeakoulujen väliseen ja sisäiseen yhteistyöhön.
Kalevi Ekman kertoi Aalto yliopiston Design Factorysta. Esitys eteni lukuisten kuvien avulla antaen tällaiselle visuaalisesti maailmaa hahmottavalle todella mieleenpainuvan elämyksen. Kaikki lähti kysymyksestä: Mitä kampuksella näkyy? Kampukselle on luotu kokeellinen yhteistaustainen toimintaympäristö, jossa yhdessä tekeminen ja opiskelijat ovat etusijalla.
Kiteytettynä:
HALU, STRATEGIA, SUUNNITELMA
ROHKEUTTA
EI YKSIN
ULOS OMALTA MUKAVUUSALUEELTA
TARINA,
ONNEA 		HAUSKUUS, JOTAIN OPITAAN.
Kaiken koulutuksen hyvän suunnittelun ja toteutuksen voisi luonnehtia edellä esitetyin sanoin. &amp;rdquo;Innovaatiot syntyvät rajapinnoilla!&amp;rdquo;
Tiistai-iltapäivä oli työpajatyöskentelyä. Osallistuin &amp;rdquo;Osaajaa etsimässä &amp;ndash; millaista osaamista työnantaja tarvitsee?&amp;rdquo; työpajaan (1). Työpajan ehdottomasti paras anti oli tutustua eri korkeakoulujen edustajiin ja heidän toimintatapoihinsa. Työstimme asioita pienryhmissä.
Keskiviikkona (17.11.2010) Anne Karkulahti Helsingin yliopistosta esitteli Lähde työelämään - hankkeen verkkopalvelukonseptia. Konseptissa määritellään palvelun perusidea, verkkopalvelun henki, palvelun kohderyhmät ja tavoitteet.
Verkkopalvelun käyttäjälupaus:
-	selkeästi jäsennelty kuva yhteistyöstä korkeakoulujen kanssa
-	ajantasaista kattavaa ja konkreettista tietoa yhteistyön eri muodoista
-	väylän tavoittaa korkeakouluosaajia
-	helpotusta osaajapulaan
-	edistää yhteistyötä yritysten ja korkeakoulujen välillä
Lopuksi Karkulahti esitteli verkkopalvelun rakennetta ja sitä minkälaisena se näyttäytyy sivustolla kävijälle.
Marko Latvanen puhui julkishallinnon palveluiden tulevaisuuden tarpeista ja haasteista, www.suomi.fi sivusto. Tavoitteena on yhden luukun periaate. Haasteina ovat yhteiskäyttöisyyden puute, resurssi- ja kompetenssivaje, uusien toimintatapojen omaksuminen sekä viestintä ja tunnettavuus.
Yritysten näkökulma korkeakouluyhteistyön kehittämiseen oli Eija Kestin aiheena. Hän on Yara Suomi Oy:n palveluksessa. &amp;rdquo;Keskity 20 %, niin teet 80 % tuloksesta.&amp;rdquo; Hän oli selkeästi erotellut korkeakoulu-yhteistyön hyödyt Yaran Suomen tuotantolaitoksille ja toisaalta korkeakouluille. Keskeisimpänä on harjoittelijoiden avulla tapahtuva resurssivajauksen tasaaminen ja pitkäjänteinen, suunnitelmallinen rekrytointi. Intensiivinen opiskelijoiden perehdyttäminen lisää oman henkilöstön osaamista sekä osaamisen päivittämistä ja kehittämistä.
Alalle haluavat opiskelijat saavat mahdollisuuden työharjoitteluun ja kesäansioon. Korkeakoulut saavat myös käytännön tietoa opinto-ohjelmiensa kehittämiseen yhteistyössä yrityksen kanssa. Lisäksi yritys on valmis antamaan rahaa käytettäväksi tutkimustoimintaan.
Toisen yrityspuheenvuoron piti NCC:n Petra Paajanen. NCC on Pohjoismaiden johtava yritys asumisen, toimitilojen ja infrastruktuurin kehittäjänä ja rakentajana. Yrityksessä tarvitaan erityisesti AMK-insinöörejä erilaisiin esimiestehtäviin. Yrityksen kannalta insinöörejä valmistuu liian vähän. Kritiikkiä sai myös korkeakouluopintojen vähäinen panostus esimieskoulutukseen. Kolmas koulutuksellinen ongelma on opettajien &amp;rdquo;työelämäpäivityksen&amp;rdquo; puuttuminen.
Petra Paajanen puhui Y-sukupolvesta työelämän kannalta.  Tähän sukupolveen kuuluvat kaikki, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 2000 välissä. Heitä aiemmin olivat Baby Boomerit, jotka syntyivät vuosien 1943 ja 1960 välissä, sekä X-sukupolvi, johon kuuluvat vuosina 1960&amp;ndash;1980 syntyneet. Y-sukupolvi on Millennium-sukupolvi, joka ottaa vastuuta itsestään, toimii ja ajattelee globaalisti, verkostoituu &amp;ndash; ja jolla on suuria odotuksia esimieliltä ja työpaikoilta. &amp;rdquo;Johtajuus pitää ansaita ja hierarkiat kyseenalaistetaan. Erilaista joustamista odotetaan myös työnantajilta.&amp;rdquo;
Työnantajakuva-projektilla ja oppilaitosyhteistyöllä pyritään siihen, että kolmikanta (opiskelija-oppilaitos-työelämä) toimisi yhteen suuntaan. Jopa 75 % nuorista pitää uratarinoita tärkeimpänä tietolähteenä työelämästä. Tästä johtuen &amp;rdquo;Jokainen teko on bränditeko!&amp;rdquo;
Lopuksi oli 1&amp;frac12; tunnin paneelikeskustelu, jossa keskustelijoina olivat Jukka Mäkinen (Tampereen yliopisto), Kirsi Lehto-Ollila (Espoon kaupunki), Kimmo Greis (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu) ja Veli-Matti Taskila (Samok ry). Kirsi Lehto-Ollila heitti, että Espoon kaupunki rekrytoisi mieluummin henkilön, jolla on kaksi kandidaatin tutkintoa kuin yksi kapea-alainen maisterin tutkinto. Täsmätöitä on vähemmän tarjolla, mutta organisaatiossa on pula osaajista, jotka pystyvät sopeutumaan erilaisiin tehtäviin tarpeen vaatiessa.
Oulun yliopiston Valtti-tuutori Helena Tirri]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 17 Dec 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Yksilöllistä ohjausta</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=yksilollista_ohjausta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=yksilollista_ohjausta</guid>
			<description><![CDATA[Opinnoissaan viivästyneiden opiskelijoiden kartoittamiseen on korkeakouluissa varmasti monenlaisia välineitä. Opiskelijalistaukset, opintopistekertymät, lisäajan hakemukset ja tietysti valmistuneiden määrät kertovat korkeakoulujen tilanteesta. Opinnoissaan viivästyneitä opiskelijoita löytyy joka tapauksessa &amp;ndash; vaihtelevia lukumääriä &amp;ndash; kaikista korkeakouluista.&amp;nbsp;Kuinka voisimme tarttua tähän kelkasta putoavien joukkoon ja saattaa uudelleen opintielle? 
Valtti vastaa erityisesti opinnoissaan viivästyneiden opiskelijoiden kohtaamiin haasteisiin. Kuka auttaa silloin, kun opinnot tuntuvat hetkellisesti haastavilta tai opiskelumotivaatio on kadoksissa esimerkiksi opintojen alkuvaiheissa? Löytyykö korkeakouluista tahoja, jotka voivat auttaa? Luulen, että tahoja kyllä löytyy, jos osaa etsiä.&amp;nbsp;&amp;nbsp;
Opintotoimistot vastaavat opintososiaalisista asioista ja toimistoista saa useimpiin kysymykseen vastauksen tai vähintäänkin tietoa siitä, mistä asiaa voi selvittää lisää. Monissa korkeakouluissa toimii esimerkiksi opinto-ohjaajia sekä opettajatuutoreita, jotka voivat säännöllisesti tarkistaa opiskelijaryhmien tilanteita. Myös opintopsykologit ovat tärkeitä henkilöitä opiskelijoiden tukemisessa, puhumattakaan opiskelijaterveydenhuollon palveluista.
Opiskelijat kertovat usein, että pelkästään opon viesti &amp;rdquo;Mitä sinulle kuuluu, miten menee?&amp;rdquo; saa opiskelijan havahtumaan, mutta toisaalta ilahtumaan &amp;rdquo;Joku välittää minusta.&amp;rdquo; Tällainen yhteydenotto voi jollekin opiskelijalle olla todella merkityksellinen. Se, että ohjaaja muistaa opiskelijan nimen, saati muistaa missä vaiheessa opiskelija opinnoissaan on, vaatii todellakin aikaa perehtyä yksittäisen opiskelijan tilanteeseen. Onko korkeakoulussa sitten tarpeen tarjota aikuisille opiskelijoillemme henkilökohtaista ohjausta? Luulen, että useat opiskelijat eivät sitä kaipaa, eivätkä edes tarvitse &amp;ndash; mutta kaikki siitä ilahtuvat ja melkoinen joukko siitä myös hyötyy.
&amp;nbsp;
Yksilöllisen ohjauksen puolesta
Susanna]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Opinnoissaan viivästyneiden opiskelijoiden kartoittamiseen on korkeakouluissa varmasti monenlaisia välineitä. Opiskelijalistaukset, opintopistekertymät, lisäajan hakemukset ja tietysti valmistuneiden määrät kertovat korkeakoulujen tilanteesta. Opinnoissaan viivästyneitä opiskelijoita löytyy joka tapauksessa &amp;ndash; vaihtelevia lukumääriä &amp;ndash; kaikista korkeakouluista.&amp;nbsp;Kuinka voisimme tarttua tähän kelkasta putoavien joukkoon ja saattaa uudelleen opintielle? 
Valtti vastaa erityisesti opinnoissaan viivästyneiden opiskelijoiden kohtaamiin haasteisiin. Kuka auttaa silloin, kun opinnot tuntuvat hetkellisesti haastavilta tai opiskelumotivaatio on kadoksissa esimerkiksi opintojen alkuvaiheissa? Löytyykö korkeakouluista tahoja, jotka voivat auttaa? Luulen, että tahoja kyllä löytyy, jos osaa etsiä.&amp;nbsp;&amp;nbsp;
Opintotoimistot vastaavat opintososiaalisista asioista ja toimistoista saa useimpiin kysymykseen vastauksen tai vähintäänkin tietoa siitä, mistä asiaa voi selvittää lisää. Monissa korkeakouluissa toimii esimerkiksi opinto-ohjaajia sekä opettajatuutoreita, jotka voivat säännöllisesti tarkistaa opiskelijaryhmien tilanteita. Myös opintopsykologit ovat tärkeitä henkilöitä opiskelijoiden tukemisessa, puhumattakaan opiskelijaterveydenhuollon palveluista.
Opiskelijat kertovat usein, että pelkästään opon viesti &amp;rdquo;Mitä sinulle kuuluu, miten menee?&amp;rdquo; saa opiskelijan havahtumaan, mutta toisaalta ilahtumaan &amp;rdquo;Joku välittää minusta.&amp;rdquo; Tällainen yhteydenotto voi jollekin opiskelijalle olla todella merkityksellinen. Se, että ohjaaja muistaa opiskelijan nimen, saati muistaa missä vaiheessa opiskelija opinnoissaan on, vaatii todellakin aikaa perehtyä yksittäisen opiskelijan tilanteeseen. Onko korkeakoulussa sitten tarpeen tarjota aikuisille opiskelijoillemme henkilökohtaista ohjausta? Luulen, että useat opiskelijat eivät sitä kaipaa, eivätkä edes tarvitse &amp;ndash; mutta kaikki siitä ilahtuvat ja melkoinen joukko siitä myös hyötyy.
&amp;nbsp;
Yksilöllisen ohjauksen puolesta
Susanna]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 09 Dec 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Viivästynyt? Minäkö?</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=viivastynyt_minako</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=viivastynyt_minako</guid>
			<description><![CDATA[Avainohjaajan pohdintoja vastikaan julkaistusta opintojen viivästymisselvityksestä löytyy Jaanan blogista]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Avainohjaajan pohdintoja vastikaan julkaistusta opintojen viivästymisselvityksestä löytyy Jaanan blogista]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 02 Dec 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Itseluottamus</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=itseluottamus</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=itseluottamus</guid>
			<description><![CDATA[Näin kehität itseluottamustasi 
1.
Keskity voimavaroihisi
mieluummin kuin rajoituksiisi
2.
Päätä että otat selville totuuden itsestäsi
3.
Erota toisistaan se, kuka olet ja mitä teet
4.
Puhu itsellesi myönteiseen sävyyn
sen sijaan, että arvostelisit itseäsi
5.
Kuvittele itsesi menestyväksi
ja onnelliseksi sen sijaan,
että pelkäisit aina epäonnistuvasi
6.
Uskalla olla hieman poikkeava
7.
Seurustele sellaisten ihmisten kanssa,
&amp;nbsp;jotka auttavat sinua kasvamaan
8.
Älä anna hylkäämisten lannistaa itseäsi,
vaan tee uusia aloitteita
-Alan Loy McGinnis
&amp;nbsp;
(Lähde: Positiivarit)]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Näin kehität itseluottamustasi 
1.
Keskity voimavaroihisi
mieluummin kuin rajoituksiisi
2.
Päätä että otat selville totuuden itsestäsi
3.
Erota toisistaan se, kuka olet ja mitä teet
4.
Puhu itsellesi myönteiseen sävyyn
sen sijaan, että arvostelisit itseäsi
5.
Kuvittele itsesi menestyväksi
ja onnelliseksi sen sijaan,
että pelkäisit aina epäonnistuvasi
6.
Uskalla olla hieman poikkeava
7.
Seurustele sellaisten ihmisten kanssa,
&amp;nbsp;jotka auttavat sinua kasvamaan
8.
Älä anna hylkäämisten lannistaa itseäsi,
vaan tee uusia aloitteita
-Alan Loy McGinnis
&amp;nbsp;
(Lähde: Positiivarit)]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 30 Nov 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Positiivinen, ratkaisukeskeinen ohjaus</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=positiivinen_ratkaisukeskeinen_ohjaus</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=positiivinen_ratkaisukeskeinen_ohjaus</guid>
			<description><![CDATA[Lapin yliopiston henkilökunnalle 17.11. järjestetyssä opetustyön tsemppauspäivässä tulevaisuuden yliopisto-opetus nähtiin unelmiin vastaamisena ja toiveikkuuden nostattamisena.

Opetuksen vararehtori Kaarina Määttä painotti voimavarojen suuntaamista opetuksen ja ohjauksen kannustavuuteen ja laatuun sekä opiskelijoiden opiskelun edistymiseen. Opintopisteiden kertyminen, opintopolun sujuvuus ja tutkintotavoitteiden saavuttaminen ovat keskeisiä opetusta ohjaavia tekijöitä ja myös yliopiston perusrahoituksen päälähde.

Kaiken kaikkiaan opiskelijat tarvitsevat kannustusta, välittämistä, opintojen solmukohtien yksilöllistä selvittämistä sekä rakentavaa palautetta opintosuorituksistaan, ja nämä asiat vaativat yliopisto-opettajalta runsaasti aikaa ja sitoutumista.

Välineeksi arjen opetukseen ja ohjaukseen psykiatri Ben Furman tarjosi ratkaisukeskeistä, positiivista opiskelijoiden ohjausta. Ongelmatilanteissa olennaista on syiden ja syyllisten etsimisen sijaan katsoa tulevaan myönteisesti. Ratkaisevaa opintojen ja opetuksen kehittymisessä on unelmiin ja haaveisiin paneutuminen. Pienin askelin eteneminen ja mikro-onnistumiset ovat tärkeitä suuriin päämääriin tähdättäessä. Onnistuminen opiskelussa ja opetuksessa on joukkuelaji, jossa tärkeää on keskinäinen motivointi.
- Pauliina]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Lapin yliopiston henkilökunnalle 17.11. järjestetyssä opetustyön tsemppauspäivässä tulevaisuuden yliopisto-opetus nähtiin unelmiin vastaamisena ja toiveikkuuden nostattamisena.

Opetuksen vararehtori Kaarina Määttä painotti voimavarojen suuntaamista opetuksen ja ohjauksen kannustavuuteen ja laatuun sekä opiskelijoiden opiskelun edistymiseen. Opintopisteiden kertyminen, opintopolun sujuvuus ja tutkintotavoitteiden saavuttaminen ovat keskeisiä opetusta ohjaavia tekijöitä ja myös yliopiston perusrahoituksen päälähde.

Kaiken kaikkiaan opiskelijat tarvitsevat kannustusta, välittämistä, opintojen solmukohtien yksilöllistä selvittämistä sekä rakentavaa palautetta opintosuorituksistaan, ja nämä asiat vaativat yliopisto-opettajalta runsaasti aikaa ja sitoutumista.

Välineeksi arjen opetukseen ja ohjaukseen psykiatri Ben Furman tarjosi ratkaisukeskeistä, positiivista opiskelijoiden ohjausta. Ongelmatilanteissa olennaista on syiden ja syyllisten etsimisen sijaan katsoa tulevaan myönteisesti. Ratkaisevaa opintojen ja opetuksen kehittymisessä on unelmiin ja haaveisiin paneutuminen. Pienin askelin eteneminen ja mikro-onnistumiset ovat tärkeitä suuriin päämääriin tähdättäessä. Onnistuminen opiskelussa ja opetuksessa on joukkuelaji, jossa tärkeää on keskinäinen motivointi.
- Pauliina]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 30 Nov 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Terveiset Lähde-seminaarista</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=terveiset_lahde-seminaarista</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=terveiset_lahde-seminaarista</guid>
			<description><![CDATA[Olin 16. ja 17. päivä Lähde -seminaarissa ja siellä työnantajapuheenvuorossa tuli esille, että opiskelijat eivät osaa laatia työhakemuksia,  eivätkä kuvata itseään. Tässä meille  on Valtissa työsarkaa!

Työelämäyhteistyötä toivottiin myös lisää, koska opettajilla ei välttämättä ole ajantasaista työelämätietoa.  Amk- sektorilla on neuvottelukunnat  huolehtivat osaamisesta ja työelämäyhteyksista, mutta onko se riittävää? Yliopistoissa taitaa  työelämäyhteistyö olla aika satunnaista ja henkilösidonnaista.

Osaamistyöpajassa ei tullut oikeastaan mitään uutta, koska näitä asioita on hankkeen puitteissa pyöritelty aika monesta näkökulmasta. Toisaalta siinä oli mahdollista testata omia näkemyksiä miten osaamisen tunnistamista voidaan kehittää ja helpottaa työelämään siirtymistä. OPS, HOPS ja osaamisen reflektointi sai kannatusta. EK:n edustaja toi  esille, että työpaikat vähenee teollisuudesta ja tarvetta on palvelualoille, jonkin verran rakennusalalle.

Työnantajat kuuluttivat osaavan henkilökunnan puutetta ja korkeakoulujen ihmiset sitä, että insinöörejä  valmistuu  satapäin työttömiksi.. Tarvitaan ehkä enemmän duunareita, ammattiosaajia kuin korkeastikoulutettuja.

Oivallus -hankkeen julkaisu tulevaisuuden osaamistarpeista vaikutti mielenkiintoiselta ja se löytyy EK:n sivuilta.
&amp;nbsp;
Kaisa Karhu]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Olin 16. ja 17. päivä Lähde -seminaarissa ja siellä työnantajapuheenvuorossa tuli esille, että opiskelijat eivät osaa laatia työhakemuksia,  eivätkä kuvata itseään. Tässä meille  on Valtissa työsarkaa!

Työelämäyhteistyötä toivottiin myös lisää, koska opettajilla ei välttämättä ole ajantasaista työelämätietoa.  Amk- sektorilla on neuvottelukunnat  huolehtivat osaamisesta ja työelämäyhteyksista, mutta onko se riittävää? Yliopistoissa taitaa  työelämäyhteistyö olla aika satunnaista ja henkilösidonnaista.

Osaamistyöpajassa ei tullut oikeastaan mitään uutta, koska näitä asioita on hankkeen puitteissa pyöritelty aika monesta näkökulmasta. Toisaalta siinä oli mahdollista testata omia näkemyksiä miten osaamisen tunnistamista voidaan kehittää ja helpottaa työelämään siirtymistä. OPS, HOPS ja osaamisen reflektointi sai kannatusta. EK:n edustaja toi  esille, että työpaikat vähenee teollisuudesta ja tarvetta on palvelualoille, jonkin verran rakennusalalle.

Työnantajat kuuluttivat osaavan henkilökunnan puutetta ja korkeakoulujen ihmiset sitä, että insinöörejä  valmistuu  satapäin työttömiksi.. Tarvitaan ehkä enemmän duunareita, ammattiosaajia kuin korkeastikoulutettuja.

Oivallus -hankkeen julkaisu tulevaisuuden osaamistarpeista vaikutti mielenkiintoiselta ja se löytyy EK:n sivuilta.
&amp;nbsp;
Kaisa Karhu]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 22 Nov 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>AJATUKSIA 3.11.2010 KOULUTUKSESTA </title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=ajatuksia_3112010_koulutuksesta_</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=ajatuksia_3112010_koulutuksesta_</guid>
			<description><![CDATA[Hannu Heikkisen vetämä koulutus narratiivisuudesta ja oppimisen ohjauksesta herätti muutamia kysymyksiä. 
Heikkinen esitti, että oppiminen muuttaa vastausta kysymykseen, kuka olen ja tähän kuuluvat omat kokemukset ja tunteet; ruumillisuus ja seksuaalisuus. Tämän väitteen mukaan ihmisessä olisi vain sielu ja ruumis, mihin unohtui ihmisen henki?  
Aristotelinen ihmiskäsitys pohjautuu järjen ohjaamaan elämään. Tämä järki on hyvä asia silloin, jos &amp;rdquo;minä, minä, minä&amp;rdquo; &amp;ndash;ylpeys jää kokonaan taka-alalle.   
Narratiivisessa ihmiskäsityksessä tulisi aika ajoin kysyä: &amp;rdquo;Kuka minä olen?&amp;rdquo; &amp;rdquo;Mistä olen tullut?&amp;rdquo; &amp;rdquo;Mitä haluan tehdä elämälleni?&amp;rdquo; Hyviä kysymyksiä, mutta minusta näihin kysymyksiin ei voi antaa tyhjentävää vastausta, jos yksi kysymys jää tekemättä eli &amp;rdquo;Mihin olen menossa elämän jälkeen?&amp;rdquo;  
Hannu Heikkisen luento oli ajatuksia herättävä ja mielenkiintoisesti esitetty. Suosittelen! 
t. Riitta Aikkola]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Hannu Heikkisen vetämä koulutus narratiivisuudesta ja oppimisen ohjauksesta herätti muutamia kysymyksiä. 
Heikkinen esitti, että oppiminen muuttaa vastausta kysymykseen, kuka olen ja tähän kuuluvat omat kokemukset ja tunteet; ruumillisuus ja seksuaalisuus. Tämän väitteen mukaan ihmisessä olisi vain sielu ja ruumis, mihin unohtui ihmisen henki?  
Aristotelinen ihmiskäsitys pohjautuu järjen ohjaamaan elämään. Tämä järki on hyvä asia silloin, jos &amp;rdquo;minä, minä, minä&amp;rdquo; &amp;ndash;ylpeys jää kokonaan taka-alalle.   
Narratiivisessa ihmiskäsityksessä tulisi aika ajoin kysyä: &amp;rdquo;Kuka minä olen?&amp;rdquo; &amp;rdquo;Mistä olen tullut?&amp;rdquo; &amp;rdquo;Mitä haluan tehdä elämälleni?&amp;rdquo; Hyviä kysymyksiä, mutta minusta näihin kysymyksiin ei voi antaa tyhjentävää vastausta, jos yksi kysymys jää tekemättä eli &amp;rdquo;Mihin olen menossa elämän jälkeen?&amp;rdquo;  
Hannu Heikkisen luento oli ajatuksia herättävä ja mielenkiintoisesti esitetty. Suosittelen! 
t. Riitta Aikkola]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 08 Nov 2010 00:00:00 +0200</pubDate>
			</item>
<item><title>Lomalla (?)</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=lomalla_</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=lomalla_</guid>
			<description><![CDATA[Oamkin opiskelijat siirtyvät ensi viikolla syyslomalle. Lomalla saa hengähtää hetken ja siirtää ajatukset pois opinnoista. Kuinka moni oikeasti pääsee loman aikana lomailemaan? Suuri osa opiskelijoista yrittää ansaita lisätuloja myös syyslomaviikolla, keskeneräiset koulutehtävät vaativat aikaa ja monilla valmistumisvaiheessa olevilla opiskelijoilla opinnäytetyö on työn alla myös lomaviikon aikana. Eräskin opiskelija kertoi, että syyslomaviikko on tarkkaan aikataulutettu: Pari päivää töitä, parina päivänä opinnäytetyön tekoa ja loppuaika harjoitustöitä. Missä välissä sitten on sen hengähdyksen aika? Tämä opiskelija kertoi, ettei missään välissä. Harrastuksetkin vie aikaa ja yöunista pihistellään. Syysloma ei siis monelle opiskelijalle ole sen kummempi viikko kuin muulloinkaan &amp;ndash; työntäyteistä siis.   
&amp;nbsp;
Moni opiskelija herää syysloman aikana huomaamaan, että joko lukukausi on jo näin pitkällä? Joululomaan on muutama hassu hetki ja monta asiaa vielä hoitamatta. Onko suunnittelussa sitten ollut puutteita jos hommat kasautuu ja pinna kiristyy? Luulenpa, että on. Itseä niskasta kiinni ottaminen on välillä yllättävän vaikeaa. Joskus oma halu ja jaksaminen ei riitä vaan tarvitaan muiden tukea. Valtti-ryhmät ovat oiva apu opiskelurytmin löytämiseen. Oamkissa käynnistyy syyslomaviikon jälkeen vielä &amp;rdquo;Oivalluksia opinnäytetyön&amp;rdquo; &amp;ndash;ryhmä, jonka tarkoituksena on tukea vertaistuen kautta opinnäytetyön tekijöitä. Ryhmään mahtuu vielä mukaan, joten jos syyslomaviikon aikainen aherrus ei tuottanut tulosta, voi lisäpuhtia tulla etsimään ryhmästä (ks. lisätiedot ryhmistä www.oamk.fi/valtti ) Myös muiden korkeakoulujen valtti-ryhmät ovat avoimia opiskelijoille, jotka kaipaavat lisätukea ja tsemppiä opintojen eteenpäin viemiseen. 
&amp;nbsp;
Toivottavasti opiskelijat saisivat syyslomalla edes hetken hengähtää ja kerätä voimia loppuvuoden aherrukseen. Rentouttavaa lomaa (niille joilla lomaa on ;) ) ! 

Susanna]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Oamkin opiskelijat siirtyvät ensi viikolla syyslomalle. Lomalla saa hengähtää hetken ja siirtää ajatukset pois opinnoista. Kuinka moni oikeasti pääsee loman aikana lomailemaan? Suuri osa opiskelijoista yrittää ansaita lisätuloja myös syyslomaviikolla, keskeneräiset koulutehtävät vaativat aikaa ja monilla valmistumisvaiheessa olevilla opiskelijoilla opinnäytetyö on työn alla myös lomaviikon aikana. Eräskin opiskelija kertoi, että syyslomaviikko on tarkkaan aikataulutettu: Pari päivää töitä, parina päivänä opinnäytetyön tekoa ja loppuaika harjoitustöitä. Missä välissä sitten on sen hengähdyksen aika? Tämä opiskelija kertoi, ettei missään välissä. Harrastuksetkin vie aikaa ja yöunista pihistellään. Syysloma ei siis monelle opiskelijalle ole sen kummempi viikko kuin muulloinkaan &amp;ndash; työntäyteistä siis.   
&amp;nbsp;
Moni opiskelija herää syysloman aikana huomaamaan, että joko lukukausi on jo näin pitkällä? Joululomaan on muutama hassu hetki ja monta asiaa vielä hoitamatta. Onko suunnittelussa sitten ollut puutteita jos hommat kasautuu ja pinna kiristyy? Luulenpa, että on. Itseä niskasta kiinni ottaminen on välillä yllättävän vaikeaa. Joskus oma halu ja jaksaminen ei riitä vaan tarvitaan muiden tukea. Valtti-ryhmät ovat oiva apu opiskelurytmin löytämiseen. Oamkissa käynnistyy syyslomaviikon jälkeen vielä &amp;rdquo;Oivalluksia opinnäytetyön&amp;rdquo; &amp;ndash;ryhmä, jonka tarkoituksena on tukea vertaistuen kautta opinnäytetyön tekijöitä. Ryhmään mahtuu vielä mukaan, joten jos syyslomaviikon aikainen aherrus ei tuottanut tulosta, voi lisäpuhtia tulla etsimään ryhmästä (ks. lisätiedot ryhmistä www.oamk.fi/valtti ) Myös muiden korkeakoulujen valtti-ryhmät ovat avoimia opiskelijoille, jotka kaipaavat lisätukea ja tsemppiä opintojen eteenpäin viemiseen. 
&amp;nbsp;
Toivottavasti opiskelijat saisivat syyslomalla edes hetken hengähtää ja kerätä voimia loppuvuoden aherrukseen. Rentouttavaa lomaa (niille joilla lomaa on ;) ) ! 

Susanna]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 25 Oct 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>TAO:n – Työelämävalmiudet akateemisissa opinnoissa  	- oppimisverkoston tapaaminen 15.10.2010 Tampereella</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=tao</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=tao</guid>
			<description><![CDATA[Aiheena oli asevelvollisuuden ja akateemisten opintojen yhteensovittaminen, etiikan opetus puolustusvoimissa sekä moraali- ja etiikkanäkökulmat tietojenkäsittelytieteessä sekä projektiopetus monitieteisessä ympäristössä.

Alustajina olivat SYL:in puheenjohtaja Hannu Jaakkola, Ilmavoimien pappi Sauli Keskinen sekä Oulun yliopistosta tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tutkija Tero Vartiainen.

Hannu Jaakkola kertoi opiskelijanäkökulmasta, miten armeija vaikuttaa opintoihin. Vaikutukset oli kirjattu neljään osioon: 1) Katkaisee opinto- ja työuran, 2) Antaa aikaa urapäätöksiin kypsymiseen, 3) Harvoin suoraa valmennusta ammattialan tehtäviin ja 4) Erilaisia persoonaan vaikuttavia merkityksiä.

Vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, sijoittuuko armeija-aika ennen opintoja, opintojen keskelle vai tutkinnon suorittamisen jälkeiseen aikaan. Ongelmallisinta on pääsykokeisiin luku armeija-aikana ja toisaalta armeijasta palaaminen tammikuussa kesken lukukauden. Parannukseksi Jaakkola esitti, että kaikki pääsykokeet järjestettäisiin toukokuussa, mikä palvelisi myös ulkomaalaisia opiskelijoita, sillä heillekin jäisi kesä aikaa järjestellä opintojen aloittamista Suomessa. Ohjauskäytäntöjen järjestäminen niille, jotka aloittavat tammikuussa, olisi apu kesken lukuvuotta palaaville. Ohjaajina voitaisiin käyttää syksyllä pienryhmäohjaajina toimineita. Opiskelijat toivoisivat myös, että esim. johtajuuskoulutuksen voisi soveltuvin osin hyväksilukea akateemisissa opinnoissa. Tämä edellyttää, että puolustusvoimat tekevät riittävän tarkat kurssikuvaukset johtajuuskoulutuksista ja niiden laajuuksista. Toisaalta puolustusvoimat olisivat nykyisin erittäin kiinnostuneita ottamaan asepalvelukseen jo tutkinnon suorittaneita erityisosaajia, mutta alokasajan &amp;rdquo;poikien pyssyleikit&amp;rdquo; eivät oikein innosta aikuisia. Armeijan erityistehtävät tarjoaisivat vastavalmistuneelle hyvää työharjoittelua hänen omalta alaltaan.

Tampereen teknillisessä yliopistossa armeijan käyminen on huomioitu hyvin, siellä on sisäänotot myös tammikuussa ja pienryhmäohjaajatoiminta käytössä sekä syksyllä että tammikuussa. Tammikuussa palaaville voisi myös tarjota esim. perusmatematiikan kursseja erityisjärjestelyillä suoritettavaksi. Asevelvollisuudesta johtuvat ongelmat ovat tyypillisiä miehille. Naiset hakeutuvat suorittamaan asevelvollisuutta vapaaehtoisesti ja ilmeisesti siitä syystä onnistuvat suunnittelemaan opintonsa paremmin armeijan käymisen yhteyteen.

Kenttärovasti Sauli Keskinen puhui työelämän henkisistä haasteista ja etiikasta. Tikkakoskella Ilmasotakoulussa on kurssit &amp;rdquo;Psyykkinen kriisi ja johtaminen&amp;rdquo; ja Etiikkakurssi&amp;rdquo;. Hänen puheensa rakentui FORMAsta ja MATERIAsta. FORMA tässä tarkoitti muotoa, sisältöosaamista ja MATERIA aineellisia arvoja, jota ilman osaamista ei ole. Työpaikoilla on sekä virallisia että epävirallisia sääntöjä. Työilmapiirikulttuuri on tärkeä osa työssä viihtymistä. Työyhteisöön perehdyttäminen on keskeisellä sijalla vaikuttamassa henkiseen jaksamiseen. Erityisesti on &amp;rdquo;osaajien&amp;rdquo; perehdyttäminen. Tällä tarkoitetaan asiantuntijoiden tuloa uuteen työympäristöön. Työpaikoilla on myös ikäviä ja ilkeitä ihmisiä, mikä osaltaan aina vaikuttaa toimintakulttuuriin.

Uuden työntekijän (opiskelijan) energia menee hukkaan ilman perehdyttämistä. On ratkaisevaa, pystyykö yksittäinen ihminen vaikuttamaan omaan työhönsä ja sen sisältöön; johtamisen erilaiset käytännöt.

&amp;rdquo;Olenko minä osa ongelmaa vai osa ratkaisua?&amp;rdquo;, puhutteli minua erityisesti. Työntekijä kaipaa hyväksyntää ja yhteisöllisyyden tunnetta. Osataanko antaa palautetta ja osataanko ottaa sitä vastaan? &amp;ndash; alaistaidot ja johtamisen hyvät käytänteet. Lopuksi esimerkki heikkoudesta johtamisesta: &amp;rdquo;Minä en nyt jaksa, voisitko Sinä hoitaa tämän?&amp;rdquo; tai &amp;rdquo;Kun Sinä olet parempi tässä, niin voisitko hoitaa?&amp;rdquo; 
Kolmas alustaja oli Oulun yliopistoon vasta Porista siirtynyt tutkija Tero Vartiainen. Hänen alansa on tietojenkäsittelytiede ja siinä erityisen mielenkiinnon kohteena ammattietiikan opettaminen. Ajatus lähtee siitä, että mitä kaikkea voidaan automatisoida. Määritys on toisaalta tietokoneen luonteen analysointia (normiperusteinen) ja toisaalta arvoperusteinen.

Mitä ovat kohdattavat moraalikonfliktit, kun opiskelija lähtee tietotekniikan ammattilaiseksi työelämään? Tietojärjestelmä on aina jonkin suuremman osa. Tietojärjestelmän kohdalla joudutaan esim. miettimään turvallisuuden ja käytettävyyden suhdetta.

Toisen Vartiaisen esityksen aiheena oli Projektiopetusta monitieteisessä ympäristössä:&amp;minus; Case Porin yliopistokeskus. Projektiopinnot kaikille yhteisinä opintoina monitieteisessä ympäristössä: ProjectArena of UCP.

Projektioppimisen ja opetuksen päivä (POP) järjestetään 8.11.2010 Espoon Dipolissa klo 12&amp;ndash;18.

Lopuksi oli keskustelua edellä esitetyistä aiheista kahvin juonnin lomassa.

Helena Tirri Oulun yliopisto]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Aiheena oli asevelvollisuuden ja akateemisten opintojen yhteensovittaminen, etiikan opetus puolustusvoimissa sekä moraali- ja etiikkanäkökulmat tietojenkäsittelytieteessä sekä projektiopetus monitieteisessä ympäristössä.

Alustajina olivat SYL:in puheenjohtaja Hannu Jaakkola, Ilmavoimien pappi Sauli Keskinen sekä Oulun yliopistosta tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tutkija Tero Vartiainen.

Hannu Jaakkola kertoi opiskelijanäkökulmasta, miten armeija vaikuttaa opintoihin. Vaikutukset oli kirjattu neljään osioon: 1) Katkaisee opinto- ja työuran, 2) Antaa aikaa urapäätöksiin kypsymiseen, 3) Harvoin suoraa valmennusta ammattialan tehtäviin ja 4) Erilaisia persoonaan vaikuttavia merkityksiä.

Vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, sijoittuuko armeija-aika ennen opintoja, opintojen keskelle vai tutkinnon suorittamisen jälkeiseen aikaan. Ongelmallisinta on pääsykokeisiin luku armeija-aikana ja toisaalta armeijasta palaaminen tammikuussa kesken lukukauden. Parannukseksi Jaakkola esitti, että kaikki pääsykokeet järjestettäisiin toukokuussa, mikä palvelisi myös ulkomaalaisia opiskelijoita, sillä heillekin jäisi kesä aikaa järjestellä opintojen aloittamista Suomessa. Ohjauskäytäntöjen järjestäminen niille, jotka aloittavat tammikuussa, olisi apu kesken lukuvuotta palaaville. Ohjaajina voitaisiin käyttää syksyllä pienryhmäohjaajina toimineita. Opiskelijat toivoisivat myös, että esim. johtajuuskoulutuksen voisi soveltuvin osin hyväksilukea akateemisissa opinnoissa. Tämä edellyttää, että puolustusvoimat tekevät riittävän tarkat kurssikuvaukset johtajuuskoulutuksista ja niiden laajuuksista. Toisaalta puolustusvoimat olisivat nykyisin erittäin kiinnostuneita ottamaan asepalvelukseen jo tutkinnon suorittaneita erityisosaajia, mutta alokasajan &amp;rdquo;poikien pyssyleikit&amp;rdquo; eivät oikein innosta aikuisia. Armeijan erityistehtävät tarjoaisivat vastavalmistuneelle hyvää työharjoittelua hänen omalta alaltaan.

Tampereen teknillisessä yliopistossa armeijan käyminen on huomioitu hyvin, siellä on sisäänotot myös tammikuussa ja pienryhmäohjaajatoiminta käytössä sekä syksyllä että tammikuussa. Tammikuussa palaaville voisi myös tarjota esim. perusmatematiikan kursseja erityisjärjestelyillä suoritettavaksi. Asevelvollisuudesta johtuvat ongelmat ovat tyypillisiä miehille. Naiset hakeutuvat suorittamaan asevelvollisuutta vapaaehtoisesti ja ilmeisesti siitä syystä onnistuvat suunnittelemaan opintonsa paremmin armeijan käymisen yhteyteen.

Kenttärovasti Sauli Keskinen puhui työelämän henkisistä haasteista ja etiikasta. Tikkakoskella Ilmasotakoulussa on kurssit &amp;rdquo;Psyykkinen kriisi ja johtaminen&amp;rdquo; ja Etiikkakurssi&amp;rdquo;. Hänen puheensa rakentui FORMAsta ja MATERIAsta. FORMA tässä tarkoitti muotoa, sisältöosaamista ja MATERIA aineellisia arvoja, jota ilman osaamista ei ole. Työpaikoilla on sekä virallisia että epävirallisia sääntöjä. Työilmapiirikulttuuri on tärkeä osa työssä viihtymistä. Työyhteisöön perehdyttäminen on keskeisellä sijalla vaikuttamassa henkiseen jaksamiseen. Erityisesti on &amp;rdquo;osaajien&amp;rdquo; perehdyttäminen. Tällä tarkoitetaan asiantuntijoiden tuloa uuteen työympäristöön. Työpaikoilla on myös ikäviä ja ilkeitä ihmisiä, mikä osaltaan aina vaikuttaa toimintakulttuuriin.

Uuden työntekijän (opiskelijan) energia menee hukkaan ilman perehdyttämistä. On ratkaisevaa, pystyykö yksittäinen ihminen vaikuttamaan omaan työhönsä ja sen sisältöön; johtamisen erilaiset käytännöt.

&amp;rdquo;Olenko minä osa ongelmaa vai osa ratkaisua?&amp;rdquo;, puhutteli minua erityisesti. Työntekijä kaipaa hyväksyntää ja yhteisöllisyyden tunnetta. Osataanko antaa palautetta ja osataanko ottaa sitä vastaan? &amp;ndash; alaistaidot ja johtamisen hyvät käytänteet. Lopuksi esimerkki heikkoudesta johtamisesta: &amp;rdquo;Minä en nyt jaksa, voisitko Sinä hoitaa tämän?&amp;rdquo; tai &amp;rdquo;Kun Sinä olet parempi tässä, niin voisitko hoitaa?&amp;rdquo; 
Kolmas alustaja oli Oulun yliopistoon vasta Porista siirtynyt tutkija Tero Vartiainen. Hänen alansa on tietojenkäsittelytiede ja siinä erityisen mielenkiinnon kohteena ammattietiikan opettaminen. Ajatus lähtee siitä, että mitä kaikkea voidaan automatisoida. Määritys on toisaalta tietokoneen luonteen analysointia (normiperusteinen) ja toisaalta arvoperusteinen.

Mitä ovat kohdattavat moraalikonfliktit, kun opiskelija lähtee tietotekniikan ammattilaiseksi työelämään? Tietojärjestelmä on aina jonkin suuremman osa. Tietojärjestelmän kohdalla joudutaan esim. miettimään turvallisuuden ja käytettävyyden suhdetta.

Toisen Vartiaisen esityksen aiheena oli Projektiopetusta monitieteisessä ympäristössä:&amp;minus; Case Porin yliopistokeskus. Projektiopinnot kaikille yhteisinä opintoina monitieteisessä ympäristössä: ProjectArena of UCP.

Projektioppimisen ja opetuksen päivä (POP) järjestetään 8.11.2010 Espoon Dipolissa klo 12&amp;ndash;18.

Lopuksi oli keskustelua edellä esitetyistä aiheista kahvin juonnin lomassa.

Helena Tirri Oulun yliopisto]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 20 Oct 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Uraohjauksesta</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=uraohjauksesta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=uraohjauksesta</guid>
			<description><![CDATA[Eurooppalaisen näkemyksen mukaan uraohjaus sisältää ohjattavan elämänuran suunnittelun ja hallitsemisen.&amp;nbsp; Jos urasuunnittelu käsitetään prosessiksi, niin silloin uraohjaus on tämän prosessin ohjausta. Ohjauksen ja neuvonnan tulee perustua opiskelijalähtöisyyteen, elämänhistorian ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiseen. Ohjattava on tässä prosessissa aktiivinen toimija, joka itse luo tavoitteensa ja hakee ratkaisuja niihin pääsemiseksi. Ohjaaja puolestaan on kuuntelija, kysyjä, neuvoja, tukija ja kannustaja. Dialogin avulla ohjaaja antaa ohjattavan itse auttaa itseään, tajuta asioita ja tehdä ratkaisuja. Ohjauksella tähdätään ohjattavan voimaantumiseen ja voimavarojen vahvistumiseen, tulevaisuuden luomiseen.
Tällaisen ohjauksen toteuttaminen vaatii korkeakoululta ohjausjärjestelmän kokonaisuuden tarkkaa pohdintaa. Eri toimijoiden työnjakojen ja vastuiden on oltava selvät. Opiskelijan tulisi heti opintojen alussa saada selkeä kuva siitä, mistä hän voi opintojensa eri vaiheissa saada tarkoituksenmukaista ohjausta. Hänelle pitäisi myös olla selvää, mitkä ovat hänen vastuunsa opintojen sujumisessa ja oppimisessa.
Hyvät oppimistulokset ovat yliopiston laatua parhaimmillaan. Hyvä oppiminen konkretisoituu mm. valmistuvan opiskelijan omien tavoitteidensa mukaisina, parhaina mahdollisina tietoina, taitoina ja pätevyytenä selviytyä työelämässä. Opettajien kannustus osaamisen tunnistamiseen ja kehittymiseen on tärkeää. Opettaja- ja opiskelijatuutoroinnin, vertaisryhmien ja muun ohjauksen avulla voidaan myös tukea opiskelijan prosessia. Valtin syksyn ryhmät vaikuttavat osaltaan opiskelijoiden oman tilanteen arviointiin ja tulevaisuuden rakentamiseen vertaisten kanssa.&amp;nbsp;&amp;nbsp; Opinnot tulee siis suunnitella kokonaisuudeksi, jossa jokainen korkeakoulun työntekijä ja opiskelija tunnistaa oman osansa prosessin vahvistajana.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Eurooppalaisen näkemyksen mukaan uraohjaus sisältää ohjattavan elämänuran suunnittelun ja hallitsemisen.&amp;nbsp; Jos urasuunnittelu käsitetään prosessiksi, niin silloin uraohjaus on tämän prosessin ohjausta. Ohjauksen ja neuvonnan tulee perustua opiskelijalähtöisyyteen, elämänhistorian ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiseen. Ohjattava on tässä prosessissa aktiivinen toimija, joka itse luo tavoitteensa ja hakee ratkaisuja niihin pääsemiseksi. Ohjaaja puolestaan on kuuntelija, kysyjä, neuvoja, tukija ja kannustaja. Dialogin avulla ohjaaja antaa ohjattavan itse auttaa itseään, tajuta asioita ja tehdä ratkaisuja. Ohjauksella tähdätään ohjattavan voimaantumiseen ja voimavarojen vahvistumiseen, tulevaisuuden luomiseen.
Tällaisen ohjauksen toteuttaminen vaatii korkeakoululta ohjausjärjestelmän kokonaisuuden tarkkaa pohdintaa. Eri toimijoiden työnjakojen ja vastuiden on oltava selvät. Opiskelijan tulisi heti opintojen alussa saada selkeä kuva siitä, mistä hän voi opintojensa eri vaiheissa saada tarkoituksenmukaista ohjausta. Hänelle pitäisi myös olla selvää, mitkä ovat hänen vastuunsa opintojen sujumisessa ja oppimisessa.
Hyvät oppimistulokset ovat yliopiston laatua parhaimmillaan. Hyvä oppiminen konkretisoituu mm. valmistuvan opiskelijan omien tavoitteidensa mukaisina, parhaina mahdollisina tietoina, taitoina ja pätevyytenä selviytyä työelämässä. Opettajien kannustus osaamisen tunnistamiseen ja kehittymiseen on tärkeää. Opettaja- ja opiskelijatuutoroinnin, vertaisryhmien ja muun ohjauksen avulla voidaan myös tukea opiskelijan prosessia. Valtin syksyn ryhmät vaikuttavat osaltaan opiskelijoiden oman tilanteen arviointiin ja tulevaisuuden rakentamiseen vertaisten kanssa.&amp;nbsp;&amp;nbsp; Opinnot tulee siis suunnitella kokonaisuudeksi, jossa jokainen korkeakoulun työntekijä ja opiskelija tunnistaa oman osansa prosessin vahvistajana.]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 14 Oct 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Kohtaako tarjonta kysynnän?</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=kohtaako_tarjonta_kysynnan</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=kohtaako_tarjonta_kysynnan</guid>
			<description><![CDATA[Valtissa on tarjolla ryhmiä opiskelijoille urasuunnittelun, oman osaamisen tunnistamisen ja opintojen etenemisen teemoihin liittyen. Onko tämä sitä, mitä opiskelijat oikeasti tarvitsevat? Varmasti on, mutta tarvitaanko jotain muuta? 	
Kysymys nousi esiin, kun olin Helsingissä kouluttamassa CDS-hankkeen järjestämässä Otetta opintoihin -ryhmämallin koulutuksessa. Siellä eräs kuulijoista kysyi, voisiko ryhmässä käsitellä esimerkiksi synnintuntoa. Tarkoituksena olisi nimenomaan, että jo ryhmää mainostettaessa esillä olisi hengelliset teemat. Miksi ei voisi, vastasin. Ja Valtillahan on ollutkin Vamkissa Good Move -ryhmä, jossa esillä oli niin henkinen, hengellinen kuin ruumiillinen hyvinvointi. 	
Pohdin kuitenkin sitä, kuka sellaista ryhmää pitäisi. Voidaanko olettaa, että ohjaaja kuin ohjaaja on valmis? En minä evoluutiobiologina ainakaan :)
Jaana]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtissa on tarjolla ryhmiä opiskelijoille urasuunnittelun, oman osaamisen tunnistamisen ja opintojen etenemisen teemoihin liittyen. Onko tämä sitä, mitä opiskelijat oikeasti tarvitsevat? Varmasti on, mutta tarvitaanko jotain muuta? 	
Kysymys nousi esiin, kun olin Helsingissä kouluttamassa CDS-hankkeen järjestämässä Otetta opintoihin -ryhmämallin koulutuksessa. Siellä eräs kuulijoista kysyi, voisiko ryhmässä käsitellä esimerkiksi synnintuntoa. Tarkoituksena olisi nimenomaan, että jo ryhmää mainostettaessa esillä olisi hengelliset teemat. Miksi ei voisi, vastasin. Ja Valtillahan on ollutkin Vamkissa Good Move -ryhmä, jossa esillä oli niin henkinen, hengellinen kuin ruumiillinen hyvinvointi. 	
Pohdin kuitenkin sitä, kuka sellaista ryhmää pitäisi. Voidaanko olettaa, että ohjaaja kuin ohjaaja on valmis? En minä evoluutiobiologina ainakaan :)
Jaana]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 14 Oct 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Urasuunnittelu?</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=urasuunnittelu</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=urasuunnittelu</guid>
			<description><![CDATA[Uraohjaajana joutuu pakostakin välillä pohtimaan urasuunnittelun mielekkyyttä &amp;ndash; onko uraohjaus ja uran suunnittelu ylipäätään mahdollista? Suunnitelmat ovat yhtä ja toteutunut elämä toista. Tiettynä hetkenä haluan jotain asiaa ja pidän sitä halunani. Vuoden päästä minulla on erilaisia kokemuksia ja olen silloin hiukan eri ihminen. Haluamisenikin voivat olla ja usein ovatkin muuttuneet. Ja sama jatkuu. Koko elämä on muuttumista, joten miten suunnitella ja miksi? En voi tuntea sitä ihmistä, joka olen kolmen, viiden, kymmenen vuoden päästä. Ytimessä lieneekin ohjata itseään ja opiskelijoita kuuntelemaan itseään herkästi, tunnustelemaan muutoksia ja ohjautumaan niiden mukaan, virtaamaan. Asiat tapahtuvat kyllä ajallaan, silloin kun kuuluukin. Ulkoapäin annetut rakenteet ja suunnitelmat eivät kerro ihmiselle, mikä ja kuka hän on ja mitä hänestä tulee, vaan se viesti tulee ihmisestä itsestään sisältä, jatkuvasti, aina ajallaan.
Kotkansydän sanookin kauniisti: &amp;rdquo;Meissä voi kukkia vain jokin, joka tulee sisältämme. Se voi kukkia vain silloin, kun me emme kiellä sitä. Ulkopuolelta tuleva ei kuki meissä. Meidän kukkamme on jo valmiina meidän sisällämme, kunhan se vain saa kasvaa. Tulppaanin kukka on jo sen sipulissa. Sipuli ja kukka ovat saman asian eri muotoja, jotka vain aika erottaa toisistaan. Ollessaan sipuli tulppaani on jo puhjennut kukkaan. Tulppaanin sipuli on läsnä koko tulppaanin elinajan. Se on paikka, josta tulppaani saa muotonsa, sillä se kätkee tiedon tulppaanin rakenteesta.
Mitä me emme tahtoisi antaa tulla esiin? Mitä sellaista me yritämme houkutella, joka ei tahdo tulla esiin? Kun me puhkeamme kukkaan, se, mitä sisällämme on, tulee esiin omanlaisenaan. Tulppaani ei voi kiirehtiä kukkaan puhkeamistaan. Se kasvaa omien olosuhteidensa keskellä oman sipulinsa mukaan, ja aikanaan se on täydessä kukassa vain siksi, että se kuunteli sipuliaan. Siellä oli vastaus kaikkiin tulppaanin kysymyksiin. Kaikki meidän tarvitsemamme vastaukset ovat sisällämme. Ne odottavat vain sitä, että elämä kutsuu ne esiin.&amp;rdquo;]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Uraohjaajana joutuu pakostakin välillä pohtimaan urasuunnittelun mielekkyyttä &amp;ndash; onko uraohjaus ja uran suunnittelu ylipäätään mahdollista? Suunnitelmat ovat yhtä ja toteutunut elämä toista. Tiettynä hetkenä haluan jotain asiaa ja pidän sitä halunani. Vuoden päästä minulla on erilaisia kokemuksia ja olen silloin hiukan eri ihminen. Haluamisenikin voivat olla ja usein ovatkin muuttuneet. Ja sama jatkuu. Koko elämä on muuttumista, joten miten suunnitella ja miksi? En voi tuntea sitä ihmistä, joka olen kolmen, viiden, kymmenen vuoden päästä. Ytimessä lieneekin ohjata itseään ja opiskelijoita kuuntelemaan itseään herkästi, tunnustelemaan muutoksia ja ohjautumaan niiden mukaan, virtaamaan. Asiat tapahtuvat kyllä ajallaan, silloin kun kuuluukin. Ulkoapäin annetut rakenteet ja suunnitelmat eivät kerro ihmiselle, mikä ja kuka hän on ja mitä hänestä tulee, vaan se viesti tulee ihmisestä itsestään sisältä, jatkuvasti, aina ajallaan.
Kotkansydän sanookin kauniisti: &amp;rdquo;Meissä voi kukkia vain jokin, joka tulee sisältämme. Se voi kukkia vain silloin, kun me emme kiellä sitä. Ulkopuolelta tuleva ei kuki meissä. Meidän kukkamme on jo valmiina meidän sisällämme, kunhan se vain saa kasvaa. Tulppaanin kukka on jo sen sipulissa. Sipuli ja kukka ovat saman asian eri muotoja, jotka vain aika erottaa toisistaan. Ollessaan sipuli tulppaani on jo puhjennut kukkaan. Tulppaanin sipuli on läsnä koko tulppaanin elinajan. Se on paikka, josta tulppaani saa muotonsa, sillä se kätkee tiedon tulppaanin rakenteesta.
Mitä me emme tahtoisi antaa tulla esiin? Mitä sellaista me yritämme houkutella, joka ei tahdo tulla esiin? Kun me puhkeamme kukkaan, se, mitä sisällämme on, tulee esiin omanlaisenaan. Tulppaani ei voi kiirehtiä kukkaan puhkeamistaan. Se kasvaa omien olosuhteidensa keskellä oman sipulinsa mukaan, ja aikanaan se on täydessä kukassa vain siksi, että se kuunteli sipuliaan. Siellä oli vastaus kaikkiin tulppaanin kysymyksiin. Kaikki meidän tarvitsemamme vastaukset ovat sisällämme. Ne odottavat vain sitä, että elämä kutsuu ne esiin.&amp;rdquo;]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 28 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Muutama valittu muistelma näin viikon 38 käynnistyessä ;)</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=viikon_38_kaynnistyessa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=viikon_38_kaynnistyessa</guid>
			<description><![CDATA[Kirkkovenesoutukilpailu oli viikon 36 kohokohta: Perinteinen RAMKin ja Lapin yliopiston välistä kirkkovenesoutukilpa pidettiin pe 10.9. RAMK voitti kirkkaasti (joukkueessa parhaimman panoksen teki luonnollisesti Valtti-tuutorimme Sirpa Torvinen), ja joukkue teki 9-vuotisen kilpailuhistoriansa parhaan ajan. Myös LY rikkoi oman ennätyksensä, joten kumpikin joukkue oli panostanut ;)
Opin Oven verkkokoulutuksessa esitelty Puimala-menetelmä (kehittäneet: Paul Jääskeläinen ja Timo Spangar).
Sitä voisi käyttää keskusteluihin, joissa haetaan uusia näkökulmia ja mielipiteitä. Puimala-menetelmä on työmuotona debattityöpaja. Debatin ideana on, että osallistujat perustelevat oman näkökulmansa hyvin ja puolustvat sitä. Toiset kuuntelevat huolellisesti ja esittäjää kunnoittavasti, mutta samalla etsivät ajtusten heikkoja kohtia hakien vasta-argumentteja. Tavoitteena on löytää yhteinen näkemys ja kaikkien hyväksymä käsitys siitä miten edetään.
Työvaiheet:     

    Valitkaa puheenjohtaja, joka alustaa aiheen
    Pohtikaa ja valmistelkaa omat perustelunne (n. 10 min), niin että ehdotus &amp;ldquo;menee mahd. hyvin perille&amp;rdquo;
    Esittäkää vuorollanne oma näkemys perusteluineen. Muut kuuntelevat ja kysyvät epäselviä kohtia.
    Käykää avoin keskustelu, jossa väitellään vakuuttavasti oman näkemyksen puolesta, kuunnellaan kriittisesti muita haastaen ja pyytäen lisäperusteluja. Suojelkaa omaa näkemystänne.
    Siirtykää puolustamaan vuorotellen jonkun muun yhtä, hyväksi havaitsemaanne näkemystä &amp;amp; perustelut miksi valitsitte juuri sen.
    Löytäkää yhteiset / parhaimmat teesit, jotka esitellään ja kirjataan yhteiseksi näkemykseksi.

&amp;nbsp;
Ohjeita työskentelyyn: 
Ole kriitinen asioita, ei ihmisiä kohtaan; keskityn saamaan aikaan parhaan ratkaisun &amp;ndash; envoittamaan; rohkaise nosallistumaan ja tuomaan esiin oman näkemyksen; kuuntelen kaikkia vaikka en ole samaa mieltä; pyydän selvennystä tarvittaessa, yritän ymmärtää eri näkökulmia; tuon esiin kaikki ajatukset, jotka perustelevat valittuja näkökulmia, yhdistäen niitä mielekkäästi.
Kun tätä harjoiteltiin, sai henkilökohtaiset mieltymykset lyödä reilusti pöytään. Omaa kantaa piti puolustaa, eikä heti hyväksyä muiden näkemyksiä tai päätyä konsensukseen. Menetelmässä erilaisuus ja henkilökohtaisuus nähdään voimavarana, vrt. Ihmisten puolue.
PS]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Kirkkovenesoutukilpailu oli viikon 36 kohokohta: Perinteinen RAMKin ja Lapin yliopiston välistä kirkkovenesoutukilpa pidettiin pe 10.9. RAMK voitti kirkkaasti (joukkueessa parhaimman panoksen teki luonnollisesti Valtti-tuutorimme Sirpa Torvinen), ja joukkue teki 9-vuotisen kilpailuhistoriansa parhaan ajan. Myös LY rikkoi oman ennätyksensä, joten kumpikin joukkue oli panostanut ;)
Opin Oven verkkokoulutuksessa esitelty Puimala-menetelmä (kehittäneet: Paul Jääskeläinen ja Timo Spangar).
Sitä voisi käyttää keskusteluihin, joissa haetaan uusia näkökulmia ja mielipiteitä. Puimala-menetelmä on työmuotona debattityöpaja. Debatin ideana on, että osallistujat perustelevat oman näkökulmansa hyvin ja puolustvat sitä. Toiset kuuntelevat huolellisesti ja esittäjää kunnoittavasti, mutta samalla etsivät ajtusten heikkoja kohtia hakien vasta-argumentteja. Tavoitteena on löytää yhteinen näkemys ja kaikkien hyväksymä käsitys siitä miten edetään.
Työvaiheet:     

    Valitkaa puheenjohtaja, joka alustaa aiheen
    Pohtikaa ja valmistelkaa omat perustelunne (n. 10 min), niin että ehdotus &amp;ldquo;menee mahd. hyvin perille&amp;rdquo;
    Esittäkää vuorollanne oma näkemys perusteluineen. Muut kuuntelevat ja kysyvät epäselviä kohtia.
    Käykää avoin keskustelu, jossa väitellään vakuuttavasti oman näkemyksen puolesta, kuunnellaan kriittisesti muita haastaen ja pyytäen lisäperusteluja. Suojelkaa omaa näkemystänne.
    Siirtykää puolustamaan vuorotellen jonkun muun yhtä, hyväksi havaitsemaanne näkemystä &amp;amp; perustelut miksi valitsitte juuri sen.
    Löytäkää yhteiset / parhaimmat teesit, jotka esitellään ja kirjataan yhteiseksi näkemykseksi.

&amp;nbsp;
Ohjeita työskentelyyn: 
Ole kriitinen asioita, ei ihmisiä kohtaan; keskityn saamaan aikaan parhaan ratkaisun &amp;ndash; envoittamaan; rohkaise nosallistumaan ja tuomaan esiin oman näkemyksen; kuuntelen kaikkia vaikka en ole samaa mieltä; pyydän selvennystä tarvittaessa, yritän ymmärtää eri näkökulmia; tuon esiin kaikki ajatukset, jotka perustelevat valittuja näkökulmia, yhdistäen niitä mielekkäästi.
Kun tätä harjoiteltiin, sai henkilökohtaiset mieltymykset lyödä reilusti pöytään. Omaa kantaa piti puolustaa, eikä heti hyväksyä muiden näkemyksiä tai päätyä konsensukseen. Menetelmässä erilaisuus ja henkilökohtaisuus nähdään voimavarana, vrt. Ihmisten puolue.
PS]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 23 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Laiskuutta vai ei..</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=laiskuutta_vai_ei</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=laiskuutta_vai_ei</guid>
			<description><![CDATA[Viime kesänä televisiouutisissa mainittiin, että opiskelijat eivät hyväksy laiskuutta opintojen pitkittymisen syyksi. Kuitenkin opiskelijat itse sanovat olevansa laiskoja. Tämä tuli esille ohjaajien keskusteluissa laatiessamme hankkeemme tekemää opintojen viivästymisselvityksen kyselylomaketta. Myös selvityksen mukaan 37,3 % piti sitä opintojen pitkittymisen syynä, yliopisto-opiskelijoista peräti 40,4 %. Laiskuus, tuo yksi seitsemästä perisynnistä, oli viidenneksi yleisin viivästymisen syy.
Mitä laiskuus on muuta kuin &amp;rdquo;vakavaa&amp;rdquo; syntiä? Protestanttisen etiikan mukaan ihmisen pitää tehdä jotakin, olla hyödyksi &amp;rdquo;otsa hiessä on sinun leipäsi syömän (tienaaman)&amp;rdquo;, sanotaan Raamatussa, eli työtä pitää tehdä vielä tuskan kanssa ollakseen hyvä ihminen. Miehen mitta on ollut työ.
Onko laiskuus sitten sitä, että ei tee mitään? Milloin ihminen ei tee mitään? Kun makaa sohvalla tai nukkuu? Mitään tekeminen voi olla ns. luovaa laiskuutta, tai ei oikeastaan laiskuutta ollenkaan, kun ihminen työstää asioita mielessään ja alitajunta tekee työtä. Silloin asiat jäsentyvät, ratkaisu ongelmille löytyy tai syntyy uusia innovaatioita.
Kun kuuntelee nuoria, niin viikot täyttyvät spinningistä, body pumbista, zumbasta, golfista ynnä muusta. Ei kuulosta laiskan ihmisen hommalta, vaikka opinnot eivät etenesikään. Ei myöskään työssäkäyvää opiskelijaa voi sanoa laiskaksi. Mutta mikä tekee työstä tai harrastuksista ensisijaisen prioriteetin suhteessa opiskeluun? Miksi työ on houkuttelevampaa kuin opinnot? Onko opintotuki liian pieni vai menot liian suuret? Haluavatko opiskelijat tehdä muita asioita, jotka vaativat rahaa ja siksi käydään töissä? Onko kyse hedonismista eli mielihyvän hakemisesta, kuten sosiologit asian näkevät?
Aktiivinen urheileminen on usein tuskaa, kuten opiskelukin usein on, eikä työntekokaan aina herkkua ole, joten näitäkään toimintoja ei voida pitää suoraan mielihyvän hakemisena opiskelun sijaan. Tosin ne voivat jälkikäteen tuoda mielihyvää onnistuneina suorituksina, hyvänolontunteena. Sanotaan, että ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Mitä se sitten tarkoittaa? On halu tehdä mukavia asioita? Sohvalla makoilu liitetään mukavuudenhaluisuuteen, mutta kuten aiemmin totesin, voi siihenkin liittyä aktiivista toimintaa. Mukavuudenhaluun liittyy siis halu. Tahtotila. Mukava on se mitä tavoitellaan, eli se on tavoitteellista toimintaa. Kun verrataan muuta toimintaa suhteessa opiskeluun, niin puuttuuko laiskoiksi itseään kutsuvilta halu opiskella, jolloin ei ole myöskään opiskelulle tavoitetta, tahtotilaa?
Miten sitten väsymys tai motivaatio liittyvät laiskuuteen, vai liittyvätkö? Usein kun meitä väsyttää, niin sanomme, että kylläpä laiskottaa. Opiskelija joka vetää läpi zumbat, spinningit, neljän tunnin golf &amp;ndash;kävelyt (kait siinä palloakin lyödään), niin luulisi väsyttävän. Toimettomuuskin voi olla väsyttävää, mikäli uupumustutkimuksiin on uskominen. Tosin silloin tahtotilana on lieneekin toimeliaisuus, eikä toimettomuus.
Juoppoja olen kuullut joskus nimitettävän laiskoiksi, mutta mitä laiskoja ne on kun jaksavat tehdä yhtä asiaa, siis juoda, viikosta tai kuukaudesta toiseen. Ja on taatusti rankkaa hommaa, jota saa välillä tehdä otsa hiessä. Heilläkin on selkeä tahtotila: tulla humalaan ja mitä kaikkia luovia ratkaisuja he keksivätkään saadakseen juotavaa ja esittäessään kunnon kansalaista muille.
Onko laiskuutta oikeasti olemassakaan, vai onko meillä väärät termit? Jos ihmisellä on riittävästi tahtoa, sehän menee vaikka &amp;rdquo;läpi harmaan kiven&amp;rdquo;, kuten sanotaan. Meitä ei huvita tehdä asioita, joista emme ole kiinnostuneita, emmekä kiinnostu asioista, jotka eivät anna meille mitään, eli emme koe niitä mielekkäiksi. Se ei johda tahtotilaan. Itse tahtotilakin voi olla epäselvä. Emme tiedä mitä haluamme, mitä tavoittelemme, mikä meistä tulee isona. Miten sitten suunnata toimintaa, kun ei tiedä tavoitetta? Silloin ei ole myöskään liikkeelle panevaa voimaa, eli motivaatiota. Lisääntynyt työttömyys ei lisää opiskelijoiden tahtotilaa liittyä heidän joukkoonsa. Jos tavoitteena on työllistyminen, toimeliaisuus ja jos kokee, että opiskelu ei siihen varmuudella johda, niin opintojen pitkittäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen. Onko laiskuudessa kyse paremminkin opiskelumotivaation puutteesta, kuten reilut 42 % kyselyyn vastanneista selitti opintojen viivästymistä? Tämä oli toiseksi yleisin syy työssäkäynnin jälkeen. Epävarmuutta työllistymisen suhteen koki 16,3 %, eli tavoitetila mihin opiskelu johtaa on osalle epävarma. Ei tiedetä johtaako se toivottuun tulokseen, joka suurimmalla osalla opiskelijoita on todennäköisesti työllistyminen. Opiskelija voi siis pohtia onko opiskelulla merkitystä? Kannattaako tuntea opiskelun tuomaa tuskaa tai oppimisen iloakaan, jos se ei johda mihinkään. Tosiasia kuitenkin on, että tutkinnon tuoma osaaminen antaa aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin ilman niitä!
Minä olisin valmis luopumaan laiskuuden käsitteestä, sillä mielestäni kyse on toiminnan ja tavoitelilan (voi olla kuviteltu, kun tulevaa ei tiedä) välisestä ristiriidasta. Voidaan puhua myös opiskelun merkityksestä tai merkityksen puuttumisesta. Motivaation käsitekin on hieman ongelmallinen, mutta siihen liittyy juuri tahto, eli missä määrin tavoitetilaa halutaan ja kuinka paljon halutaan toimintaan (opiskeluun) panostaan. Annettakoon opiskelijoille synninpäästö!
Kaisa Karhu projektipäällikkö
Lähteet:  
Kalimo, R. &amp;amp; Toppinen, S. (1997). Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä.
Karhu, K. (2002). Semmonen tunne ku Tarzanilla siellä liaanissa, ettäkö se oli rasvattu, niin se tuli alas. Tutkimus työuupumuksesta kokemuksellisena ilmiönä. Pro gradu &amp;ndash;tutkielma. Oulun yliopisto.
Liimatainen, J.; Aikkola, R.; Andersen, M.; Anttila, K.; Kaisto, J.; Karhu, K.; Keskinarkaus, P.; Martikkala, S. ja Saari, P. (2010). Viivästynyt? Minäkö? Selvitys opintojen viivästymisen syistä seitsemässä korkeakoulussa (käsikirjoitus, painamaton lähde).
Ruohomäki, H. (1992). Miehen työ. 	Sosiaali- ja terveysministeriö. Tasa-arvojulkaisuja.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Viime kesänä televisiouutisissa mainittiin, että opiskelijat eivät hyväksy laiskuutta opintojen pitkittymisen syyksi. Kuitenkin opiskelijat itse sanovat olevansa laiskoja. Tämä tuli esille ohjaajien keskusteluissa laatiessamme hankkeemme tekemää opintojen viivästymisselvityksen kyselylomaketta. Myös selvityksen mukaan 37,3 % piti sitä opintojen pitkittymisen syynä, yliopisto-opiskelijoista peräti 40,4 %. Laiskuus, tuo yksi seitsemästä perisynnistä, oli viidenneksi yleisin viivästymisen syy.
Mitä laiskuus on muuta kuin &amp;rdquo;vakavaa&amp;rdquo; syntiä? Protestanttisen etiikan mukaan ihmisen pitää tehdä jotakin, olla hyödyksi &amp;rdquo;otsa hiessä on sinun leipäsi syömän (tienaaman)&amp;rdquo;, sanotaan Raamatussa, eli työtä pitää tehdä vielä tuskan kanssa ollakseen hyvä ihminen. Miehen mitta on ollut työ.
Onko laiskuus sitten sitä, että ei tee mitään? Milloin ihminen ei tee mitään? Kun makaa sohvalla tai nukkuu? Mitään tekeminen voi olla ns. luovaa laiskuutta, tai ei oikeastaan laiskuutta ollenkaan, kun ihminen työstää asioita mielessään ja alitajunta tekee työtä. Silloin asiat jäsentyvät, ratkaisu ongelmille löytyy tai syntyy uusia innovaatioita.
Kun kuuntelee nuoria, niin viikot täyttyvät spinningistä, body pumbista, zumbasta, golfista ynnä muusta. Ei kuulosta laiskan ihmisen hommalta, vaikka opinnot eivät etenesikään. Ei myöskään työssäkäyvää opiskelijaa voi sanoa laiskaksi. Mutta mikä tekee työstä tai harrastuksista ensisijaisen prioriteetin suhteessa opiskeluun? Miksi työ on houkuttelevampaa kuin opinnot? Onko opintotuki liian pieni vai menot liian suuret? Haluavatko opiskelijat tehdä muita asioita, jotka vaativat rahaa ja siksi käydään töissä? Onko kyse hedonismista eli mielihyvän hakemisesta, kuten sosiologit asian näkevät?
Aktiivinen urheileminen on usein tuskaa, kuten opiskelukin usein on, eikä työntekokaan aina herkkua ole, joten näitäkään toimintoja ei voida pitää suoraan mielihyvän hakemisena opiskelun sijaan. Tosin ne voivat jälkikäteen tuoda mielihyvää onnistuneina suorituksina, hyvänolontunteena. Sanotaan, että ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Mitä se sitten tarkoittaa? On halu tehdä mukavia asioita? Sohvalla makoilu liitetään mukavuudenhaluisuuteen, mutta kuten aiemmin totesin, voi siihenkin liittyä aktiivista toimintaa. Mukavuudenhaluun liittyy siis halu. Tahtotila. Mukava on se mitä tavoitellaan, eli se on tavoitteellista toimintaa. Kun verrataan muuta toimintaa suhteessa opiskeluun, niin puuttuuko laiskoiksi itseään kutsuvilta halu opiskella, jolloin ei ole myöskään opiskelulle tavoitetta, tahtotilaa?
Miten sitten väsymys tai motivaatio liittyvät laiskuuteen, vai liittyvätkö? Usein kun meitä väsyttää, niin sanomme, että kylläpä laiskottaa. Opiskelija joka vetää läpi zumbat, spinningit, neljän tunnin golf &amp;ndash;kävelyt (kait siinä palloakin lyödään), niin luulisi väsyttävän. Toimettomuuskin voi olla väsyttävää, mikäli uupumustutkimuksiin on uskominen. Tosin silloin tahtotilana on lieneekin toimeliaisuus, eikä toimettomuus.
Juoppoja olen kuullut joskus nimitettävän laiskoiksi, mutta mitä laiskoja ne on kun jaksavat tehdä yhtä asiaa, siis juoda, viikosta tai kuukaudesta toiseen. Ja on taatusti rankkaa hommaa, jota saa välillä tehdä otsa hiessä. Heilläkin on selkeä tahtotila: tulla humalaan ja mitä kaikkia luovia ratkaisuja he keksivätkään saadakseen juotavaa ja esittäessään kunnon kansalaista muille.
Onko laiskuutta oikeasti olemassakaan, vai onko meillä väärät termit? Jos ihmisellä on riittävästi tahtoa, sehän menee vaikka &amp;rdquo;läpi harmaan kiven&amp;rdquo;, kuten sanotaan. Meitä ei huvita tehdä asioita, joista emme ole kiinnostuneita, emmekä kiinnostu asioista, jotka eivät anna meille mitään, eli emme koe niitä mielekkäiksi. Se ei johda tahtotilaan. Itse tahtotilakin voi olla epäselvä. Emme tiedä mitä haluamme, mitä tavoittelemme, mikä meistä tulee isona. Miten sitten suunnata toimintaa, kun ei tiedä tavoitetta? Silloin ei ole myöskään liikkeelle panevaa voimaa, eli motivaatiota. Lisääntynyt työttömyys ei lisää opiskelijoiden tahtotilaa liittyä heidän joukkoonsa. Jos tavoitteena on työllistyminen, toimeliaisuus ja jos kokee, että opiskelu ei siihen varmuudella johda, niin opintojen pitkittäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen. Onko laiskuudessa kyse paremminkin opiskelumotivaation puutteesta, kuten reilut 42 % kyselyyn vastanneista selitti opintojen viivästymistä? Tämä oli toiseksi yleisin syy työssäkäynnin jälkeen. Epävarmuutta työllistymisen suhteen koki 16,3 %, eli tavoitetila mihin opiskelu johtaa on osalle epävarma. Ei tiedetä johtaako se toivottuun tulokseen, joka suurimmalla osalla opiskelijoita on todennäköisesti työllistyminen. Opiskelija voi siis pohtia onko opiskelulla merkitystä? Kannattaako tuntea opiskelun tuomaa tuskaa tai oppimisen iloakaan, jos se ei johda mihinkään. Tosiasia kuitenkin on, että tutkinnon tuoma osaaminen antaa aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin ilman niitä!
Minä olisin valmis luopumaan laiskuuden käsitteestä, sillä mielestäni kyse on toiminnan ja tavoitelilan (voi olla kuviteltu, kun tulevaa ei tiedä) välisestä ristiriidasta. Voidaan puhua myös opiskelun merkityksestä tai merkityksen puuttumisesta. Motivaation käsitekin on hieman ongelmallinen, mutta siihen liittyy juuri tahto, eli missä määrin tavoitetilaa halutaan ja kuinka paljon halutaan toimintaan (opiskeluun) panostaan. Annettakoon opiskelijoille synninpäästö!
Kaisa Karhu projektipäällikkö
Lähteet:  
Kalimo, R. &amp;amp; Toppinen, S. (1997). Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä.
Karhu, K. (2002). Semmonen tunne ku Tarzanilla siellä liaanissa, ettäkö se oli rasvattu, niin se tuli alas. Tutkimus työuupumuksesta kokemuksellisena ilmiönä. Pro gradu &amp;ndash;tutkielma. Oulun yliopisto.
Liimatainen, J.; Aikkola, R.; Andersen, M.; Anttila, K.; Kaisto, J.; Karhu, K.; Keskinarkaus, P.; Martikkala, S. ja Saari, P. (2010). Viivästynyt? Minäkö? Selvitys opintojen viivästymisen syistä seitsemässä korkeakoulussa (käsikirjoitus, painamaton lähde).
Ruohomäki, H. (1992). Miehen työ. 	Sosiaali- ja terveysministeriö. Tasa-arvojulkaisuja.]]></content:encoded>
			<pubDate>Thu, 23 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Kiireen keskeltä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=kiireen_keskelta</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=kiireen_keskelta</guid>
			<description><![CDATA[Valtin projektihenkilöstö ja avainohjaajat tapasivat viime viikolla Oulussa yhteisten suunnittelupäivien merkeissä. Oli mukava tavata jälleen Valtti-tiimi, kertoa kuulumisia ja suunnitella yhteistä toimintaa. Valtin syksyyn kuuluu avainohjaajan näkökulmasta ainakin opiskelijoiden rekrytoimista ryhmiin, ryhmäohjausta, yksilöohjausta, valtti-tuutoreiden tukena toimimista, arvioinnin suunnittelua, palautteen keräämistä, nettisivujen uudistamista, valtista tiedottamista sekä erilaisiin koulutuksiin osallistumista. Koulutuksista yksi mielenkiintoisimmista lienee Oulussa 3.-4.11, jolloin seminaari kokoaa yhteen ohjauksen toimijoita ympäri Suomen. Seminaarissa ovat luennoimassa  KT Hannu L. T. Heikkinen sekä KT Jaakko Helander.
Kaiken kiireen keskellä on aina mukava huomata, kuinka tärkeiden asioiden äärellä olemme ja kuinka voimme vaikuttaa osaltamme opiskelijoiden hyvinvointiin oman työmme kautta &amp;ndash; se jos mikä, motivoi jaksamaan.
Pirteää syksyä ja työniloa toivottaa
Susanna]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtin projektihenkilöstö ja avainohjaajat tapasivat viime viikolla Oulussa yhteisten suunnittelupäivien merkeissä. Oli mukava tavata jälleen Valtti-tiimi, kertoa kuulumisia ja suunnitella yhteistä toimintaa. Valtin syksyyn kuuluu avainohjaajan näkökulmasta ainakin opiskelijoiden rekrytoimista ryhmiin, ryhmäohjausta, yksilöohjausta, valtti-tuutoreiden tukena toimimista, arvioinnin suunnittelua, palautteen keräämistä, nettisivujen uudistamista, valtista tiedottamista sekä erilaisiin koulutuksiin osallistumista. Koulutuksista yksi mielenkiintoisimmista lienee Oulussa 3.-4.11, jolloin seminaari kokoaa yhteen ohjauksen toimijoita ympäri Suomen. Seminaarissa ovat luennoimassa  KT Hannu L. T. Heikkinen sekä KT Jaakko Helander.
Kaiken kiireen keskellä on aina mukava huomata, kuinka tärkeiden asioiden äärellä olemme ja kuinka voimme vaikuttaa osaltamme opiskelijoiden hyvinvointiin oman työmme kautta &amp;ndash; se jos mikä, motivoi jaksamaan.
Pirteää syksyä ja työniloa toivottaa
Susanna]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 21 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Arviokaamme motivaatiota</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=arviokaamme_motivaatiota</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=arviokaamme_motivaatiota</guid>
			<description><![CDATA[Opintopsykologi Tomi Guttorm Oulunseudun AMK:sta oli luennoimassa korkeakoulussamme Vaasa n AMK:ssa. Hänen teemanaan oli oppiminen ja motivaatio. Motivaation kolme tärkeintä perustekijää ovat autonomia, kompetenssi (pystyvyys) ja yhteenkuuluvuuden kokeminen. Tietoa on siis olemassa, mitkä tekijät vaikuttavat motivaation syntymiseen, mutta miten nämä perustekijät ilmenevät kaikessa toiminnassamme opiskelijoiden parissa. Olisiko syytä systemaattisesti arvioida näitä perustekijöitä, miten ne toimivat vai toimivatko lainkaan siinä työssä, mitä teemme korkeakoulussamme?
Aikaansaamattomuus ja opintojen viivästyminen on yhteydessä motivaatioon. Toimintaa opiskelijoiden parissa tulee organisoida tietoisesti siten, että kaikki kolme motivaation perustekijää on toiminnassa huomioitu. Opiskelijan sisäinen motivaatio tulee saada herätettyä henkiin. Perustekijöiden huomioinnissa on tietoisesti kohennettava myös opiskelijan itseluottamusta.
Valttiprojekti on pyrkinyt huomioimaan kaikki nämä kolme perustekijää, sillä onhan projektin päätavoite saada opiskelijat valmistumaan ja työelämään. Valttiprojektin pienryhmissä opiskelijalla on mahdollisuus kuulua ryhmään, jossa hän saa muiden opiskelijoiden ja ohjaajan tuen. Ryhmien tavoitteena on myös tuoda esille opiskelijoiden pystyvyyttä ja itseluottamusta. Autonomia ilmenee siten, että opiskelija itse voi valita sen, mitä hän vertaisilleen tuo julki ja toisaalta, mitä tavoitteita hän on valmis ottamaan ja viemään eteenpäin. Haastan kaikkia arvioimaan näitä kolmea motivaation perustekijää omassa työssään.
t. Riitta]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Opintopsykologi Tomi Guttorm Oulunseudun AMK:sta oli luennoimassa korkeakoulussamme Vaasa n AMK:ssa. Hänen teemanaan oli oppiminen ja motivaatio. Motivaation kolme tärkeintä perustekijää ovat autonomia, kompetenssi (pystyvyys) ja yhteenkuuluvuuden kokeminen. Tietoa on siis olemassa, mitkä tekijät vaikuttavat motivaation syntymiseen, mutta miten nämä perustekijät ilmenevät kaikessa toiminnassamme opiskelijoiden parissa. Olisiko syytä systemaattisesti arvioida näitä perustekijöitä, miten ne toimivat vai toimivatko lainkaan siinä työssä, mitä teemme korkeakoulussamme?
Aikaansaamattomuus ja opintojen viivästyminen on yhteydessä motivaatioon. Toimintaa opiskelijoiden parissa tulee organisoida tietoisesti siten, että kaikki kolme motivaation perustekijää on toiminnassa huomioitu. Opiskelijan sisäinen motivaatio tulee saada herätettyä henkiin. Perustekijöiden huomioinnissa on tietoisesti kohennettava myös opiskelijan itseluottamusta.
Valttiprojekti on pyrkinyt huomioimaan kaikki nämä kolme perustekijää, sillä onhan projektin päätavoite saada opiskelijat valmistumaan ja työelämään. Valttiprojektin pienryhmissä opiskelijalla on mahdollisuus kuulua ryhmään, jossa hän saa muiden opiskelijoiden ja ohjaajan tuen. Ryhmien tavoitteena on myös tuoda esille opiskelijoiden pystyvyyttä ja itseluottamusta. Autonomia ilmenee siten, että opiskelija itse voi valita sen, mitä hän vertaisilleen tuo julki ja toisaalta, mitä tavoitteita hän on valmis ottamaan ja viemään eteenpäin. Haastan kaikkia arvioimaan näitä kolmea motivaation perustekijää omassa työssään.
t. Riitta]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 21 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Uusi lukuvuosi, uudet kujeet?</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=uusi_lukuvuosi_uudet_kujeet</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=uusi_lukuvuosi_uudet_kujeet</guid>
			<description><![CDATA[No niin, taas se alkoi. Uusien opiskelijoiden maallinen vaellus korkeakoulujen käytävillä. On ilo katsoa sitä joukkoa, joka kävelee vastaan reippaina  ja innokkaina arka hymy kasvoilla. Valitettavan usein tuo innokkuus katoaa opintojen edetessä.
Lähetimme juuri markkinointipostia Oamkissa käynnistyvistä opintoryhmistä. Jälleen kerran saimme kollegalta apua viivästyneiden ja yliajalla opiskelevien opiskelijoiden esiin kaivamiseksi opiskelijatietojärjestelmästämme. Lista oli pitkä, aivan liian pitkä. Miksi? Missä on mennyt vikaan, miksi opinnot ovat viivästyneet? Voisimmeko tehdä jotain toisin? Sen sijaan, että surkuttelemme viivästyneiden määrässä, voisimmeko nähdä asian toisin?
&amp;ldquo;On lauantai-iltapäivä ja kaikki pojat ovat lomalla, paitsi Tom Sawyer, joka on komennettu maalaamaan valkeaksi 30 metriä 2,5 metristä piha-aitaa. Elämä tuntuu tylsältä, olemassaolo vain taakalta. Eikä ainoastaan työ tunnu sietämättömältä vaan erityisesti ajatus siitä, että pojat kävelevät ohitse ja pikkaavat häntä siitä, että hänen täytyy tehdä työtä. Tällä pimeällä ja toivottomalla hetkellä, kirjoittaa Mark Twain, hän saa oivalluksen! Suuren ja valtavan oivalluksen. Ja kohta juuri se poika ilmestyy näkyviin, jonka pilkaa hän on pelännyt eniten:
- Hei, vanha kaveri, ai sinun täytyy tehdä työtä.
- Ai se olet sinä, Ben. En huomannutkaan.
- Minäpä olen menossa uimaan, minä. Varmaan toivot, että sinäkin voisit tulla? Mutta tietenkin mielummin teet työtä -vai mitä? Tietenkin!
Tom pohti pojan sanoja hiukan ja sanoi:
- Mitä sinä kutsut työksi?
- No eikö tuo ole työtä?
Tom jatkoi maalaamista ja vastasi huolettomasti:
- No ehkä se on, ja ehkä se ei ole. Tiedän vain, että se sopii Tom Sawyerille.
- No hei, et kai aio väittää, että pidät siitä?
- Että pidänkö siitä? No en ymmärrä, miksen pitäisi siitä. Saako poika joka päivä tilaisuuden maalata aitaa?
Se asetti asian uuteen valoon. Ben lakkasi syömästä omenaansa. Tom pyyhki nautiskellen siveltimellä edestakaisin &amp;ndash; astui välillä etäämmälle katsomaan sen vaikutusta &amp;ndash; lisäili maalia sinne tänne &amp;ndash; tarkasteli vaikutusta jälleen &amp;ndash; kun Ben katseli hänen jokaista liikettään. Ben alkoi kiinnostua yhä enemmän, kunnes hän sanoi:
- Kuules Tom, saanko minä maalata vähän?
Ei kestänyt kauaa ennen kuin aita oli maalattu kolmeen kertaan ja Tom oli rikastunut. Pojat halusivat maksaa siitä, että saavat maalata pätkän aitaa.&amp;rdquo;
Lainaus teoksesta Antti S. Mattila (2006) Näkökulman vaihtamisen taito.
Oikein mukavaa syksyn alkua kaikille ja mieleenpainuvia ohjaushetkiä ryhmien parissa.
t. Maria]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[No niin, taas se alkoi. Uusien opiskelijoiden maallinen vaellus korkeakoulujen käytävillä. On ilo katsoa sitä joukkoa, joka kävelee vastaan reippaina  ja innokkaina arka hymy kasvoilla. Valitettavan usein tuo innokkuus katoaa opintojen edetessä.
Lähetimme juuri markkinointipostia Oamkissa käynnistyvistä opintoryhmistä. Jälleen kerran saimme kollegalta apua viivästyneiden ja yliajalla opiskelevien opiskelijoiden esiin kaivamiseksi opiskelijatietojärjestelmästämme. Lista oli pitkä, aivan liian pitkä. Miksi? Missä on mennyt vikaan, miksi opinnot ovat viivästyneet? Voisimmeko tehdä jotain toisin? Sen sijaan, että surkuttelemme viivästyneiden määrässä, voisimmeko nähdä asian toisin?
&amp;ldquo;On lauantai-iltapäivä ja kaikki pojat ovat lomalla, paitsi Tom Sawyer, joka on komennettu maalaamaan valkeaksi 30 metriä 2,5 metristä piha-aitaa. Elämä tuntuu tylsältä, olemassaolo vain taakalta. Eikä ainoastaan työ tunnu sietämättömältä vaan erityisesti ajatus siitä, että pojat kävelevät ohitse ja pikkaavat häntä siitä, että hänen täytyy tehdä työtä. Tällä pimeällä ja toivottomalla hetkellä, kirjoittaa Mark Twain, hän saa oivalluksen! Suuren ja valtavan oivalluksen. Ja kohta juuri se poika ilmestyy näkyviin, jonka pilkaa hän on pelännyt eniten:
- Hei, vanha kaveri, ai sinun täytyy tehdä työtä.
- Ai se olet sinä, Ben. En huomannutkaan.
- Minäpä olen menossa uimaan, minä. Varmaan toivot, että sinäkin voisit tulla? Mutta tietenkin mielummin teet työtä -vai mitä? Tietenkin!
Tom pohti pojan sanoja hiukan ja sanoi:
- Mitä sinä kutsut työksi?
- No eikö tuo ole työtä?
Tom jatkoi maalaamista ja vastasi huolettomasti:
- No ehkä se on, ja ehkä se ei ole. Tiedän vain, että se sopii Tom Sawyerille.
- No hei, et kai aio väittää, että pidät siitä?
- Että pidänkö siitä? No en ymmärrä, miksen pitäisi siitä. Saako poika joka päivä tilaisuuden maalata aitaa?
Se asetti asian uuteen valoon. Ben lakkasi syömästä omenaansa. Tom pyyhki nautiskellen siveltimellä edestakaisin &amp;ndash; astui välillä etäämmälle katsomaan sen vaikutusta &amp;ndash; lisäili maalia sinne tänne &amp;ndash; tarkasteli vaikutusta jälleen &amp;ndash; kun Ben katseli hänen jokaista liikettään. Ben alkoi kiinnostua yhä enemmän, kunnes hän sanoi:
- Kuules Tom, saanko minä maalata vähän?
Ei kestänyt kauaa ennen kuin aita oli maalattu kolmeen kertaan ja Tom oli rikastunut. Pojat halusivat maksaa siitä, että saavat maalata pätkän aitaa.&amp;rdquo;
Lainaus teoksesta Antti S. Mattila (2006) Näkökulman vaihtamisen taito.
Oikein mukavaa syksyn alkua kaikille ja mieleenpainuvia ohjaushetkiä ryhmien parissa.
t. Maria]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 03 Sep 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Valtti mukana Peda-forum-päivillä Rovaniemellä 25.-26.8.</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=testikirjoitus_1</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=testikirjoitus_1</guid>
			<description><![CDATA[
Korkeakouluopetuksen  kehittämisfoorumin päivien teemana oli Kohti työelämää. Esillä oli niin tutkintojen työelämävastaavuus kuin valmistumista  edeltävät toimenpiteet &amp;ndash; puhtaasti Valtti-teemoja!
Pääpuhujista johtaja Anita Lehikoinen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä puhui korkeakoululaitoksen haasteista ja nosti esiin erityisesti kysymyksen laadusta, mitä se on ja miten sitä mitataan. Myös opiskeluprosessin laatu nousi esille niin itsessään kuin mahdollisena rahoitusmittarina. Oli myös taas terveellistä tulla hoksautetuksi siitä, kuinka oma työ liittyy suuriin valtakunnallisiin sfääreihin.
Toisenlaisen näkökulman toi kehittämispäällikkö Leena Penttinen (Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella -hanke, JY).&amp;nbsp; Esityksessään &amp;ldquo;Vertaistukea, uraohjausta ja pedagogiikkaa &amp;ndash; työelämäorientaation tukeminen korkeakoulutuksessa&amp;rdquo; hän rakensi pedagogista toimintahorisonttia, jossa työelämä ja siihen liittyen mm. harjoittelu linkittyvät luontevaksi osaksi opiskelua ja ohjausta. Näin ollen opiskelua ja työllistymista katsotaan kokonaisuutena, jossa yhtenä tavoitteena olisi asiantuntijaidentiteetin kehittyminen.
Valtti näkyi Peda-forum-päivillä esityksen, posterin ja teemaryhmäpuheenjohtajuuden, lukuisten Valttilaisten sekä uusien Valtti-rintanappien kautta!
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Korkeakouluopetuksen  kehittämisfoorumin päivien teemana oli Kohti työelämää. Esillä oli niin tutkintojen työelämävastaavuus kuin valmistumista  edeltävät toimenpiteet &amp;ndash; puhtaasti Valtti-teemoja!
Pääpuhujista johtaja Anita Lehikoinen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä puhui korkeakoululaitoksen haasteista ja nosti esiin erityisesti kysymyksen laadusta, mitä se on ja miten sitä mitataan. Myös opiskeluprosessin laatu nousi esille niin itsessään kuin mahdollisena rahoitusmittarina. Oli myös taas terveellistä tulla hoksautetuksi siitä, kuinka oma työ liittyy suuriin valtakunnallisiin sfääreihin.
Toisenlaisen näkökulman toi kehittämispäällikkö Leena Penttinen (Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella -hanke, JY).&amp;nbsp; Esityksessään &amp;ldquo;Vertaistukea, uraohjausta ja pedagogiikkaa &amp;ndash; työelämäorientaation tukeminen korkeakoulutuksessa&amp;rdquo; hän rakensi pedagogista toimintahorisonttia, jossa työelämä ja siihen liittyen mm. harjoittelu linkittyvät luontevaksi osaksi opiskelua ja ohjausta. Näin ollen opiskelua ja työllistymista katsotaan kokonaisuutena, jossa yhtenä tavoitteena olisi asiantuntijaidentiteetin kehittyminen.
Valtti näkyi Peda-forum-päivillä esityksen, posterin ja teemaryhmäpuheenjohtajuuden, lukuisten Valttilaisten sekä uusien Valtti-rintanappien kautta!
]]></content:encoded>
			<pubDate>Tue, 31 Aug 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Elopäivät 18.-20.8. Turussa</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=elopaivat_18-208_turussa</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=elopaivat_18-208_turussa</guid>
			<description><![CDATA[
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytoimijat kokoontuivat valtakunnallisille Elopäiville virkistäytymään, verkostoitumaan, oppimaan ja ideoimaan! Tänä vuonna ohjelmaa oli suunniteltu yhdessä alumnikoordinaattoreiden valtakunnallisen verkoston kanssa, mikä näkyi myös torstaina järjestetyissä työpajoissa. Niistä yksi pureutui alumnien apuun työelämäopetuksessa. Työpajassa tuotiin esille sekä olemassa olevia malleja että ideoitiin uutta toimintaa.
Esitetyt toiminnot vaihtelivat raskaista, paljon resursseja vaativista kevyisiin, vähillä panoksilla toteutettaviin. Kaiken toiminnan taustalla oli ajatus läpi opintojen jatkuvasta ohjauksesta, jossa alumneilla on erilaisia rooleja. Opiskelijat tulisi sitoa osaksi yliopiston toimintaa hakuprosessista alkaen, jatkuen läpi elämän.&amp;nbsp;Toiminnalla halutaan lisätä opiskelijan työelämätietämystä, verkostoitumista&amp;nbsp; ja&amp;nbsp;urasuunnittelua sekä kannustaa&amp;nbsp;suhteen säilymiseen yliopistoon valmistumisen jälkeenkin.&amp;nbsp;Esille työpajassa nostettiin mm. Alumni vastaa -palsta, joka voitaisiin toteuttaa pienellä vaivalla netissä. Opiskelijat voisivat kysyä valmistumiseen, työelämään ja ammatteihin liittyviä kysymyksiä, joihin palstan ylläpitäjä pyytäisi&amp;nbsp;vastauksen sopivalta alumnilta. Tarkkaa suunnittelua ja raskaampia rakenteita vaatisi opettajien mentoroinnin tai työelämäjakson toteuttaminen. Ideana olisi tutustuttaa opettajat työelämään ja sen muutoksiin. Toimintaan voitaisiin kytkeä myös alumnin toimiminen esimerkiksi luennoitsijana ja&amp;nbsp;projektiopintojen yhteistyökumppanina. Tulevaa toimintaa suunniteltaessa alumneja olisikin hyvä hyödyntää monipuolisesti.
Ensi vuonna kyseiset päivät järjestetään hankkeiden voimin ja Valtti on silloin mukana tohinassa!
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytoimijat kokoontuivat valtakunnallisille Elopäiville virkistäytymään, verkostoitumaan, oppimaan ja ideoimaan! Tänä vuonna ohjelmaa oli suunniteltu yhdessä alumnikoordinaattoreiden valtakunnallisen verkoston kanssa, mikä näkyi myös torstaina järjestetyissä työpajoissa. Niistä yksi pureutui alumnien apuun työelämäopetuksessa. Työpajassa tuotiin esille sekä olemassa olevia malleja että ideoitiin uutta toimintaa.
Esitetyt toiminnot vaihtelivat raskaista, paljon resursseja vaativista kevyisiin, vähillä panoksilla toteutettaviin. Kaiken toiminnan taustalla oli ajatus läpi opintojen jatkuvasta ohjauksesta, jossa alumneilla on erilaisia rooleja. Opiskelijat tulisi sitoa osaksi yliopiston toimintaa hakuprosessista alkaen, jatkuen läpi elämän.&amp;nbsp;Toiminnalla halutaan lisätä opiskelijan työelämätietämystä, verkostoitumista&amp;nbsp; ja&amp;nbsp;urasuunnittelua sekä kannustaa&amp;nbsp;suhteen säilymiseen yliopistoon valmistumisen jälkeenkin.&amp;nbsp;Esille työpajassa nostettiin mm. Alumni vastaa -palsta, joka voitaisiin toteuttaa pienellä vaivalla netissä. Opiskelijat voisivat kysyä valmistumiseen, työelämään ja ammatteihin liittyviä kysymyksiä, joihin palstan ylläpitäjä pyytäisi&amp;nbsp;vastauksen sopivalta alumnilta. Tarkkaa suunnittelua ja raskaampia rakenteita vaatisi opettajien mentoroinnin tai työelämäjakson toteuttaminen. Ideana olisi tutustuttaa opettajat työelämään ja sen muutoksiin. Toimintaan voitaisiin kytkeä myös alumnin toimiminen esimerkiksi luennoitsijana ja&amp;nbsp;projektiopintojen yhteistyökumppanina. Tulevaa toimintaa suunniteltaessa alumneja olisikin hyvä hyödyntää monipuolisesti.
Ensi vuonna kyseiset päivät järjestetään hankkeiden voimin ja Valtti on silloin mukana tohinassa!
]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 27 Aug 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Syksy ja uudet tuulet</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=syksy_ja_uudet_tuulet</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=syksy_ja_uudet_tuulet</guid>
			<description><![CDATA[
Valtissa aloitetaan taas uutta syksyä vanhojen ja uusien opiskelijoiden kanssa. Monesti joutuu sekä opettajan että ohjaajan roolissa pohtimaan, mitä ylipäätään ymmärtää ja tietää siitä todellisuudesta, jossa nämä naisen- ja miehenalut toimivat ja omaa suuntaansa etsivät. Me ohjaamme heitä lineaarisesti kohti tavoitteita ja odotamme heidän suoriutuvan asettamissamme raameissa. Kuitenkin kaikenlainen kehitys tapahtuu epälineaarisesti, hyppäyksittäin, takapakkia ottaen ja ja välillä paikallaan seisten. Kehitystä tapahtuu&amp;nbsp;monissa asioissa samaan aikaan ja&amp;nbsp;eri intensiteetillä,&amp;nbsp;ja&amp;nbsp;hitaasti, vähitellen,&amp;nbsp;yksilö oppii ja muuttuu omaan suuntaansa. Samalla kuitenkin muuttuu ympäröivä maailmakin, joten kohta taas on luotava nahkansa uudelleen.
Arvelen ja uskon, että ymmärrämme&amp;nbsp;ohjattaviemme maailmaa&amp;nbsp;loppujen lopuksi varsin vähän. Usein kokeekin itsensä melkoisen simppelissä maailmassa kasvaneeksi&amp;nbsp;näiden nuorten kielitaitoisten kosmopoliittien kanssa, jotka sujuvasti surffaavat kyberavaruudessa ja jatkuvasti rakentavat uusia identiteettejä. Meidän kasvattajina (sillä niitähän olemme) on hyvä suhtautua nöyrästi tietämättömyyteemme, tunnustaa se&amp;nbsp;ja tietämättömyydestämme käsin antautua aitoon vuorovaikutteiseen dialogiin nuorten ohjattaviemme kanssa, sillä siinä on voimaa: sellaisessa kohtaamisessa kumpikin oppii, kumpikin muuttuu. Kasvamme hiukan toinen toistemme kunnoittamisessa.
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Valtissa aloitetaan taas uutta syksyä vanhojen ja uusien opiskelijoiden kanssa. Monesti joutuu sekä opettajan että ohjaajan roolissa pohtimaan, mitä ylipäätään ymmärtää ja tietää siitä todellisuudesta, jossa nämä naisen- ja miehenalut toimivat ja omaa suuntaansa etsivät. Me ohjaamme heitä lineaarisesti kohti tavoitteita ja odotamme heidän suoriutuvan asettamissamme raameissa. Kuitenkin kaikenlainen kehitys tapahtuu epälineaarisesti, hyppäyksittäin, takapakkia ottaen ja ja välillä paikallaan seisten. Kehitystä tapahtuu&amp;nbsp;monissa asioissa samaan aikaan ja&amp;nbsp;eri intensiteetillä,&amp;nbsp;ja&amp;nbsp;hitaasti, vähitellen,&amp;nbsp;yksilö oppii ja muuttuu omaan suuntaansa. Samalla kuitenkin muuttuu ympäröivä maailmakin, joten kohta taas on luotava nahkansa uudelleen.
Arvelen ja uskon, että ymmärrämme&amp;nbsp;ohjattaviemme maailmaa&amp;nbsp;loppujen lopuksi varsin vähän. Usein kokeekin itsensä melkoisen simppelissä maailmassa kasvaneeksi&amp;nbsp;näiden nuorten kielitaitoisten kosmopoliittien kanssa, jotka sujuvasti surffaavat kyberavaruudessa ja jatkuvasti rakentavat uusia identiteettejä. Meidän kasvattajina (sillä niitähän olemme) on hyvä suhtautua nöyrästi tietämättömyyteemme, tunnustaa se&amp;nbsp;ja tietämättömyydestämme käsin antautua aitoon vuorovaikutteiseen dialogiin nuorten ohjattaviemme kanssa, sillä siinä on voimaa: sellaisessa kohtaamisessa kumpikin oppii, kumpikin muuttuu. Kasvamme hiukan toinen toistemme kunnoittamisessa.
]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 13 Aug 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Valtti kesämenú</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti_kesamenu</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=valtti_kesamenu</guid>
			<description><![CDATA[Valtin kesäloma ja juhannus lähestyvät.&amp;nbsp; Kovin syvällisä Valtti-asioita ei enää näin loman kynnyksellä irtoa, mutta jotain kuitenkin. Toivon kaikille valttilaisille, ohjaajille ja opiskelijoille, aurinkoista ja lämmintä kesälomaa. Syksyllä jälleen Valtin vauhti jatkuu.
Hyvää kesää kaikille
T. Maria
Valtti kesämen&amp;uacute;:

    Valitse 7 sopivaa korkeakoulua, mielellään läntisestä ja pohjoisesta Suomesta. Laita laita nämä isoon kattilaan ja keitä runsaassa vedessä hetken aikaa. Hämmennä välillä.
    Lisää joukkoon innokkaita avainohjaajia n. 6-7 kpl sekä pari kappaletta projektihenkilöstöä &amp;ndash; valitse parhaat päältä!
    Lisää joukkoon 9 dl ohjausosaamista
    2 dl ryhmämalleja
    1 rkl Good Move &amp;ndash;jauhetta (voit myös käyttää muita jauheita esim. opinnäytetyö, urasuunnittelu)
    1 rkl Oivalla osaaminen &amp;ndash;uskalla uralle -fondia
    1 tl arjenhallintapippuria
    1-3 alumnia
    4 kpl blogeja
    2 wikiä
    1 -2 ning &amp;ndash;juurta hienonnettuna

Anna hautua hetkisen, hämmennä välllä. &amp;nbsp;Koristele keitto ripottelemalla päälle &amp;nbsp;reilusti valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita. Paras lopputulos tulee hiljaisella hauduttamisella. Tarkista maku ennen tarjoilua!
Nosta keitto liedeltä ja nauti sopivan lämpöisenä mukavassa seurassa. Parhaimmillaan keitto on seuraavana päivänä. Voit lisätä jo maustuneeseen keitokseen uusia avainohjaajia ja opiskelijoita. Näin maku syvenee ja paranee.. Voit muunnella reseptiä esim. korvaamalla wikin face bookilla.
Maukasta Juhannusta ja rentouttavaa kesälomaa kaikille!]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtin kesäloma ja juhannus lähestyvät.&amp;nbsp; Kovin syvällisä Valtti-asioita ei enää näin loman kynnyksellä irtoa, mutta jotain kuitenkin. Toivon kaikille valttilaisille, ohjaajille ja opiskelijoille, aurinkoista ja lämmintä kesälomaa. Syksyllä jälleen Valtin vauhti jatkuu.
Hyvää kesää kaikille
T. Maria
Valtti kesämen&amp;uacute;:

    Valitse 7 sopivaa korkeakoulua, mielellään läntisestä ja pohjoisesta Suomesta. Laita laita nämä isoon kattilaan ja keitä runsaassa vedessä hetken aikaa. Hämmennä välillä.
    Lisää joukkoon innokkaita avainohjaajia n. 6-7 kpl sekä pari kappaletta projektihenkilöstöä &amp;ndash; valitse parhaat päältä!
    Lisää joukkoon 9 dl ohjausosaamista
    2 dl ryhmämalleja
    1 rkl Good Move &amp;ndash;jauhetta (voit myös käyttää muita jauheita esim. opinnäytetyö, urasuunnittelu)
    1 rkl Oivalla osaaminen &amp;ndash;uskalla uralle -fondia
    1 tl arjenhallintapippuria
    1-3 alumnia
    4 kpl blogeja
    2 wikiä
    1 -2 ning &amp;ndash;juurta hienonnettuna

Anna hautua hetkisen, hämmennä välllä. &amp;nbsp;Koristele keitto ripottelemalla päälle &amp;nbsp;reilusti valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita. Paras lopputulos tulee hiljaisella hauduttamisella. Tarkista maku ennen tarjoilua!
Nosta keitto liedeltä ja nauti sopivan lämpöisenä mukavassa seurassa. Parhaimmillaan keitto on seuraavana päivänä. Voit lisätä jo maustuneeseen keitokseen uusia avainohjaajia ja opiskelijoita. Näin maku syvenee ja paranee.. Voit muunnella reseptiä esim. korvaamalla wikin face bookilla.
Maukasta Juhannusta ja rentouttavaa kesälomaa kaikille!]]></content:encoded>
			<pubDate>Wed, 21 Jul 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Hankkeet liikkeessä – eväitä kehittämistyöhön seminaari 9.-10.6.2010 Tampereella</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=hankkeet_liikkeessa_evaita_kehittamistyohon_seminaari_9-1</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=hankkeet_liikkeessa_evaita_kehittamistyohon_seminaari_9-1</guid>
			<description><![CDATA[
Seminaarin kokoontumisen tavoitteena oli tutustua toistemme hankkeisiin ja saada aikaiseksi yhteistyötä yli toimintalinjanäkemysten.&amp;nbsp; Yhteistyön tuloksena saatiin tietoa siitä, mitä korkeakoulusektorilla tapahtuu kussakin projektissa.&amp;nbsp; Jo nyt on mietittävä, miten toiminnot etenevät ja millä tavalla tullaan jatkuvuus turvaamaan, kun projektit ovat loppuneet. Jokaisen projektin on tiedettävä, miten projektin toiminnot näkyvät omassa korkeakoulussa ja toisaalta, mitä hyötyä projektista on korkeakoululle. Valtakunnallista näkyvyyttä ei myöskään tule unohtaa. Mukana olevat hankkeet voitiin jakaa kolmeen ryhmään teemojen mukaan seuraavasti:

    Opetuksen, oppimisen ja ohjauksen tuki
    Yhteisöllisyys
    Työelämäyhteydet

Kaikissa hankkeissa opiskelijat ovat kohderyhmänä ykkösinä, mutta ovatko opiskelijat olleet mukana alusta asti suunnittelemassa, järjestelyissä ja toteuttamassa? Opiskelijat tulee saada mukaan projekteihin kaikin keinoin alusta saakka. Jos näin ei ole, loppuraportin hyväksymisessä saattaa tulla ongelmia.
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Seminaarin kokoontumisen tavoitteena oli tutustua toistemme hankkeisiin ja saada aikaiseksi yhteistyötä yli toimintalinjanäkemysten.&amp;nbsp; Yhteistyön tuloksena saatiin tietoa siitä, mitä korkeakoulusektorilla tapahtuu kussakin projektissa.&amp;nbsp; Jo nyt on mietittävä, miten toiminnot etenevät ja millä tavalla tullaan jatkuvuus turvaamaan, kun projektit ovat loppuneet. Jokaisen projektin on tiedettävä, miten projektin toiminnot näkyvät omassa korkeakoulussa ja toisaalta, mitä hyötyä projektista on korkeakoululle. Valtakunnallista näkyvyyttä ei myöskään tule unohtaa. Mukana olevat hankkeet voitiin jakaa kolmeen ryhmään teemojen mukaan seuraavasti:

    Opetuksen, oppimisen ja ohjauksen tuki
    Yhteisöllisyys
    Työelämäyhteydet

Kaikissa hankkeissa opiskelijat ovat kohderyhmänä ykkösinä, mutta ovatko opiskelijat olleet mukana alusta asti suunnittelemassa, järjestelyissä ja toteuttamassa? Opiskelijat tulee saada mukaan projekteihin kaikin keinoin alusta saakka. Jos näin ei ole, loppuraportin hyväksymisessä saattaa tulla ongelmia.
]]></content:encoded>
			<pubDate>Sun, 11 Jul 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Vertaisryhmä työprosessien tukena, Oulu 6.5.2010</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=vertaisryhma_tyoprosessien_tukena_oulu_652010</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=vertaisryhma_tyoprosessien_tukena_oulu_652010</guid>
			<description><![CDATA[
Liisa Lautamatti oli kouluttamassa Oulun valtti-ohjaajia sekä&amp;nbsp;valtin&amp;nbsp;projektihenkilöstöä aiheella &amp;ldquo;Vertaisryhmä työprosessin tukena&amp;rdquo;. Aamupäivän aikana meidät tutustutettiin erilaisiin harjoituksiin, joiden avulla työskentelyä ryhmässä voidaan edistää. Muun muassa kierrosten käyttäminen (jokaisella puhujalla sovitun verran aikaa tuoda esiin omia ajatuksia) ryhmässä tuntui oivalta vaihtoehdolta antaa jokaiselle ryhmän jäsenlle tunne kuulluksi tulemisesta ja merkittävyydestä. Koulutus oli antoisa ja toi paljon lisää ajatuksia ryhmätoiminnan kehittämiseen liittyen.
Suosittelemme kaikille Lautamatin ja Nummenmaan kirjaa: Nummenmaa, Anna Raija &amp;amp; Lautamatti, Liisa. (2004). OHJAAJANA OPINNÄYTETÖIDEN TYÖPROSESSEISSA. RYHMÄOHJAUKSEN KÄYTÄNTÖÄ JA TEORIAA. Tampere University Press.
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Liisa Lautamatti oli kouluttamassa Oulun valtti-ohjaajia sekä&amp;nbsp;valtin&amp;nbsp;projektihenkilöstöä aiheella &amp;ldquo;Vertaisryhmä työprosessin tukena&amp;rdquo;. Aamupäivän aikana meidät tutustutettiin erilaisiin harjoituksiin, joiden avulla työskentelyä ryhmässä voidaan edistää. Muun muassa kierrosten käyttäminen (jokaisella puhujalla sovitun verran aikaa tuoda esiin omia ajatuksia) ryhmässä tuntui oivalta vaihtoehdolta antaa jokaiselle ryhmän jäsenlle tunne kuulluksi tulemisesta ja merkittävyydestä. Koulutus oli antoisa ja toi paljon lisää ajatuksia ryhmätoiminnan kehittämiseen liittyen.
Suosittelemme kaikille Lautamatin ja Nummenmaan kirjaa: Nummenmaa, Anna Raija &amp;amp; Lautamatti, Liisa. (2004). OHJAAJANA OPINNÄYTETÖIDEN TYÖPROSESSEISSA. RYHMÄOHJAUKSEN KÄYTÄNTÖÄ JA TEORIAA. Tampere University Press.
]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 17 May 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Strukturoitu ryhmämalli</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=strukturoitu_ryhmamalli</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=strukturoitu_ryhmamalli</guid>
			<description><![CDATA[Valtti oli mukana TUVAKOn järjestämässä &amp;ldquo;Vertaistuki Voimavarana&amp;rdquo;-koulutuksessa, ja osallistuimme siellä Jatta Herrasen pitämään työpajaan, jossa käsiteltiin strukturoitua ryhmämallia. Strukturoitu ryhmämalli on Herrasen mukaan pitkäkestoinen ohjauksellinen interventio, jonka taustana on Borgenin ja Amundsenin työttömille tarkoitettu ryhmäohjausmalli. Siinä pyritään pienryhmätoiminnan keinoin käynnistämään ryhmän jäsenissä positiivinen muutosprosessi, mikä luonnollisestikin edellyttää yksilöltä oppimista sekä kognitiivisella että emotionaalisella tasolla. Muutosta pyritään aikaansaamaan erilaisilla toiminnallisilla interventioilla, joiden kautta ryhmäläiset oppivat itsestään ja toisistaan. Tarkasti suunnitelluille ja ajoitetuille interventioille suuntaa antaa ryhmässä yhteisesti luotu ja sovittu yhteinen tavoite, jonka kanssa ryhmäläisten omat, yksilölliset tavoitteet ovat linjassa. Ryhmässä opitaan uutta omien kokemusten reflektoinnin ja dialogisen jakamisen kautta. Erityisen tärkeää ryhmämallin käytössä onkin hyväksyvä, tukea-antava ilmapiiri ja herkeämätön usko muutoksen ja kasvun mahdollisuuteen. Innostuimme Herrasen esityksestä, sillä totesimme esityksen päätteeksi, että strukturoitu ryhmämalli on&amp;nbsp;&amp;nbsp;Valtin graduryhmienkin tausta-ajatuksena.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[Valtti oli mukana TUVAKOn järjestämässä &amp;ldquo;Vertaistuki Voimavarana&amp;rdquo;-koulutuksessa, ja osallistuimme siellä Jatta Herrasen pitämään työpajaan, jossa käsiteltiin strukturoitua ryhmämallia. Strukturoitu ryhmämalli on Herrasen mukaan pitkäkestoinen ohjauksellinen interventio, jonka taustana on Borgenin ja Amundsenin työttömille tarkoitettu ryhmäohjausmalli. Siinä pyritään pienryhmätoiminnan keinoin käynnistämään ryhmän jäsenissä positiivinen muutosprosessi, mikä luonnollisestikin edellyttää yksilöltä oppimista sekä kognitiivisella että emotionaalisella tasolla. Muutosta pyritään aikaansaamaan erilaisilla toiminnallisilla interventioilla, joiden kautta ryhmäläiset oppivat itsestään ja toisistaan. Tarkasti suunnitelluille ja ajoitetuille interventioille suuntaa antaa ryhmässä yhteisesti luotu ja sovittu yhteinen tavoite, jonka kanssa ryhmäläisten omat, yksilölliset tavoitteet ovat linjassa. Ryhmässä opitaan uutta omien kokemusten reflektoinnin ja dialogisen jakamisen kautta. Erityisen tärkeää ryhmämallin käytössä onkin hyväksyvä, tukea-antava ilmapiiri ja herkeämätön usko muutoksen ja kasvun mahdollisuuteen. Innostuimme Herrasen esityksestä, sillä totesimme esityksen päätteeksi, että strukturoitu ryhmämalli on&amp;nbsp;&amp;nbsp;Valtin graduryhmienkin tausta-ajatuksena.]]></content:encoded>
			<pubDate>Fri, 14 May 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
<item><title>Vertaistuki voimavarana opintopolulla – Ohjaaja ryhmäilmiössä</title>
			<link>http://www.valmistu.net/index.php?p=vertaistuki_voimavarana_opintopolulla_ohjaaja_ryhmailmioss</link>
			<guid>http://www.valmistu.net/index.php?p=vertaistuki_voimavarana_opintopolulla_ohjaaja_ryhmailmioss</guid>
			<description><![CDATA[
Osa Valttilaisista osallistui Tampereella 20.-21.4. OHTYn järjestämään koulukseen &amp;rsquo;Vertaistuki voimavarana opintopolulla&amp;rsquo;. Ensimmäisenä päivänä kouluttajina olivat Esa Rovio ja Tiina Nikkola otsikolla &amp;lsquo;Ohjaaja ryhmäilmiössä&amp;rsquo; ja aiheita olivat &amp;lsquo;Ryhmän ohjaajan kannatteleva rooli&amp;rsquo; ja &amp;lsquo;Ryhmässä tehdään muutakin kuin tehtävää&amp;rsquo;. Odotuksena oli, että tulossa on samantyyppinen koulutus kuin kerran aiemminkin Tuvakon järjestämänä, ja olinkin miettinyt etukäteen, osallistuako ollenkaan. Onneksi osallistuin! Tilanne nimittäin muuttui lennosta, koska osa koulutettavista oli tullut ryhmäytymään, kun kerran kyseessä oli ryhmäohjauskoulutus &amp;ndash; ihan ymmärrettävää&amp;hellip; Esiintyjiltä oli kuitenkin tilattu luento, ja luennoiva ote sai kommentointia osakseen.
Kouluttajat reagoivat heti tilanteeseen ja ehdottivat, voitaisiinko tutkia, mitä tapahtui. Tilanne purettiin &amp;ndash; muodostettiin yksi iso keskustelurinki ilman erottavia pöytiä välissä, johon vetäjät eivät osallistuneet, eivät sanoin eivät ilmein, he vain kuuntelivat ja antoivat ryhmän toimia.
Yksi osallistujista oli viestinnän ammattilainen ja hän ei pitänyt siitä, että ohjaajat eivät viestineet ilmein, kun ryhmä kertoi siitä, miten he olivat kokeneet tapahtuneen ja tapahtuneeksi. Minä näin siinä sen, että ohjaajat nimenomaan pyrkivät välttämään ryhmän manipulointia omilla ilmeillään ja eleillään. Ei kai viestinnän &amp;rsquo;puute&amp;rsquo; voi aina olla paha asia?
Minulle tämä oli aivan uskomaton ammattitaidon osoitus ja ryhmän ohjaamisesta upea käytännön esimerkki.
]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[
Osa Valttilaisista osallistui Tampereella 20.-21.4. OHTYn järjestämään koulukseen &amp;rsquo;Vertaistuki voimavarana opintopolulla&amp;rsquo;. Ensimmäisenä päivänä kouluttajina olivat Esa Rovio ja Tiina Nikkola otsikolla &amp;lsquo;Ohjaaja ryhmäilmiössä&amp;rsquo; ja aiheita olivat &amp;lsquo;Ryhmän ohjaajan kannatteleva rooli&amp;rsquo; ja &amp;lsquo;Ryhmässä tehdään muutakin kuin tehtävää&amp;rsquo;. Odotuksena oli, että tulossa on samantyyppinen koulutus kuin kerran aiemminkin Tuvakon järjestämänä, ja olinkin miettinyt etukäteen, osallistuako ollenkaan. Onneksi osallistuin! Tilanne nimittäin muuttui lennosta, koska osa koulutettavista oli tullut ryhmäytymään, kun kerran kyseessä oli ryhmäohjauskoulutus &amp;ndash; ihan ymmärrettävää&amp;hellip; Esiintyjiltä oli kuitenkin tilattu luento, ja luennoiva ote sai kommentointia osakseen.
Kouluttajat reagoivat heti tilanteeseen ja ehdottivat, voitaisiinko tutkia, mitä tapahtui. Tilanne purettiin &amp;ndash; muodostettiin yksi iso keskustelurinki ilman erottavia pöytiä välissä, johon vetäjät eivät osallistuneet, eivät sanoin eivät ilmein, he vain kuuntelivat ja antoivat ryhmän toimia.
Yksi osallistujista oli viestinnän ammattilainen ja hän ei pitänyt siitä, että ohjaajat eivät viestineet ilmein, kun ryhmä kertoi siitä, miten he olivat kokeneet tapahtuneen ja tapahtuneeksi. Minä näin siinä sen, että ohjaajat nimenomaan pyrkivät välttämään ryhmän manipulointia omilla ilmeillään ja eleillään. Ei kai viestinnän &amp;rsquo;puute&amp;rsquo; voi aina olla paha asia?
Minulle tämä oli aivan uskomaton ammattitaidon osoitus ja ryhmän ohjaamisesta upea käytännön esimerkki.
]]></content:encoded>
			<pubDate>Mon, 03 May 2010 00:00:00 +0300</pubDate>
			</item>
</channel>
</rss>

